2.4.2018

Omavaraisuuden suunnittelun kulmakiviä

En ole enää niin nuori, kuin tapasin olla ennen vanhaan. Seuraavat pyöreät ovat nelikymppiseni. Se ei vielä ole paljon. Sen sijaan esikoiseni, Miinan, seuraavat pyöreät ovat hänen kolmikymppisensä ja se on jo paljon. Iltatähden vauva-aikana unohtuu tosiasiat omasta ja muiden ikääntymisestä.

Älä ymmärrä väärin, nyt kyse ei ole ikäkriisistä, vaan siitä miten meidän tulee suunnitelmissamme huomioida ajan vääjäämätön eteneminen. Me emme tästä enää nuorru, joten asiat tulee tehdä kerralla hyvään kuntoon ja suunnitelmissa tulee huomioida helppohoitoisuus.



Otetaan toinen katsantokanta samaan asiaan. Kulunut vuosi on ollut rankka ja kuluttava. Voimavaroja on kulutettu paljon ja aikaa lepoon ja palautumiseen ei ole ollut tarpeeksi. Hyvin monista asioista on tingitty, sillä on pitänyt keskittyä niihin tärkeimpiin asioihin. Voimavaroja ei ole haaskattu toimiin, jotka vaativat suuren panoksen ja tuovat pienen tuloksen.

Näin se elämä joskus menee, aikaa ja resursseja ei ole niin paljon, kuin oli kuvitellut. Vaikka asiat tasaantuvat ajan kanssa ja pian tilanne on toinen, on silti mietittävä asioita vakavasti. Miten tehdä elämästä tuvalla sellaista, että se pyörii mahdollisimman paljon itsekseen ja helposti?


Henkilöriskit


Meitä on tässä projektissa kaksi pääjehua ja satunnaisia apukäsiä. Kannamme kaksin vastuun homman toimimisesta, sen etenemisestä, kehittymisestä ja tulevaisuudesta. Tällä hetkellä moni asia lepää Kajn harteiden varassa, hänen osaamisensa, voimansa ja jaksamisensa ovat avaintekijät sille, että olemme näin pitkällä ja etenemme hyvää vauhtia.

Tällä hetkellä Kajlle ei tuota ongelmaa pyöritellä kiven järkäleitä paikasta toiseen tai käsitellä painavia puunrunkoja. Emme voi kuitenkaan tuudittautua ajatukseen, että näin olisi aina. Tämän vuoksi koetamme saada raskaat työt tehtyä valmiiksi, emmekä lykkää niitä eteenpäin, vaikka ne eivät aina ole niitä mieluisampia tehdä.


Työtahti saattaa aiheuttaa niin fyysistä kuin henkistä väsymistä ikuiseen raatamiseen. Työn tulisi pysyä järkevässä mittakaavassa, jotta uuvahdusta ei tule. Raatamisen vastapainona pitää olla lepoa ja juhlaa. Sen ei aina tarvitse olla mitään kummempaa. Kahvipaussi työn lomassa, jolloin oikeasti istuu kunnolla alas ja katsoo ympäröivää luontoa ja nauttii sen tarjoamasta kauneudesta, on arjen huokaisuhetki.

Väsyminen ja uupuminen altistavat tapaturmille ja vahingoille. Ja ne puolestaan saattavat aiheuttaa elämään pieniä tai suuria hidasteita ja haasteita. Tähän mennessä olemme havainneet erilaiset virheet ja erehdykset ennen kuin niistä on seurannut mitään suurempaa.

Se, että olemme välillä väsyneet remonttiin ja sen haasteisiin, kertoo osaltaan huonosta suunnittelusta: olemme ahmineet liian paljon tekemistä liian tiukalla aikataululla. Olemme laskeneet väärin käytettävissä olevan ajan ja resurssit.


Meitä on kaksi ja meillä on yhteensä kaksi päätä ideoimassa ja pohtimassa miten ja mitä suunnitelmia aiomme edistää. Joskus intoudumme liikaa ja meinaamme syöksyä suunnitelman toteutukseen liian hätäisesti. Hätäillen syntyy harvoin laadukasta ja aikaa kestävää lopputulosta.

Toisaalta nyt ongelmana ei ole ollut työtahti. Muu elämä vei ajan, huomion ja voimavarat. Ja juuri tämä on saanut meidät tosissaan miettimään kuinka paljon meillä on mahdollista puuhata tavanomaisen arjen pyörittämisen lisäksi. Missä menee raja? Minkä pisteen jälkeen mukavasta harrastuksesta tulee painolasti?


Maaliskuussa suhtauduin hyvin skeptisesti työmaan käynnistymiseen talviunilta. Rehellisesti sanottuna olo oli voimaton. Tekemättömien töiden vuori pimensi auringon, en nähnyt keinoja millä saisimme hommia tehtyä edes jossain määrin aikataulussa.

Ja sitten hyvin yllättäen saimme apua. Kolme eri ihmistä kolmena eri päivänä tuli paiskimaan Kajn kanssa hommia. Työt saivat lentävän lähdön. Iltaisin nautimme äitini luona ruoan ja saunoimme päivän tomut pois. Ja mikä parasta, kaksi talkoolaista on lupautunut kumpikin vielä päiväksi auttamaan. Voin  vakuuttaa, että fiilis on muuttunut, enää edessä olevat hommat eivät tunnu mahdottomilta. Avun kanssa saatamme selvitä kesäksi aiotusta urakasta.

Erilaisten suunnitelmien ja talkoiden lisäksi koetamme opettaa ja innostaa jälkipolvea opettelemaan omatoimisessa elämässä vaadittavia taitoja. Esikoinen on kokeillut tolppakengillä puuhun kiipeämistä, mutta siellä hänen ei tarvinnut karsia oksia rungosta kaatamiseen käytettävän apuköyden kiinnittämistä varten. Lisäksi hän käytti useamman illan auttaessaan tuvan maalaamisessa ja pellavariveen laitossa. Kaikista suurin ponnistus häneltä on tainnut olla marjapensaiden siirto, jolloin ensin työskentelimme pistävässä helteessä joka muuttui ukkosmyrskyksi.

Esikoinen on aktiivisesti toimissa mukana Suomessa vieraillessaan ja kuopus on liian pieni vielä oikeisiin hommiin. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö hän olisi touhussa mukana. Kuopus osallistuu toimintaan kantorepusta käsin ja on seurana meidän tehdessä töitä. Hän siis kasvaa tuvalla ahertamiseen. Hoitolapset saavat osaamiseensa sopivia askareita, joita he innolla tekevät.

Henkilöriskit listattuna

  • henkilöriidat
  • väsyminen 
  • uupuminen
  • tapaturmat  
  • sairastumiset
  • osaaminen
  • ideointi ja ideoiden kehittäminen
  • hätäily
  • ajan ja resurssien huono hallinta



Taloudellinen varautuminen


Hankkiessamme tuvan emme olleet aivan varmoja, millaisia remontteja kohde vaatisi tai mihin kaikkeen meidän tulisi varautua. Turvallisuushakuisena ihmisenä halusin meidän säästävän oman puskurirahaston tätä hanketta varten.

Puskurirahasto säästettiin ennakoimattomia tilanteita varten, kuten jos puu kaatuu tuvan päälle ja tarvitsemme siihen nopeasti uuden katon. Suunnitellut remontit maksamme eri tililtä. Erilaisissa riskeissä ei ole kyse kohtalosta, esimerkiksi myrskyvahinko voi sattua kenelle vain. Kavalimpia ovat riskit, joihin ei ole osattu millään tavalla varautua. Ennakoimattomiin riskeihin voi varautua monella tavalla ja yksi tavoista on varautua niihin vakuutuksin ja puskurirahastolla.

Puskurirahastomme ei ole suuri, eikä sen tarvitsekaan. Se on tarkoitettu nopeaksi ensiavuksi yllättävässä tilanteessa. Toinen käyttövaihtoehto puskurirahastolle on se, että jokin suunnitelmissa ollut asia, esimerkiksi maakellari, löytyisi äärimmäisen edulliseen hintaan. Tällöin voisimme puskurirahaston avulla nopeasti tarttua hyvään tarjoukseen.

Tämä puskurirahasto oli ensimmäinen yhteinen säästöprojekti, seuraava oli blogissa esiintynyt säästä 1 378 € vuodessa vauvan kotihoitoa varten. En tiedä mikä on seuraava kohde mihin taloudellisesti varaudumme. Sen tiedän, että meidän tulee huolehtia ajoissa siitä, että meillä on varaa pitää tämä ihana paikka myös eläkkeellä, tulojen laskiessa.


Oman toiminnan kehittäminen


Meillä on tässä projektissa käytössä omien aivojemme lisäksi läheistemme osaaminen ja mielipiteet. Uskomme, että 1 + 1 on enemmän kuin 2, kun puhutaan ajatustyöstä. Asioiden pohtiminen jonkun muun kanssa antaa enemmän näkökulmia kuin niiden miettiminen yksin.

Kajn kanssa olemme saman aikakauden lapsia, olemme saman ikäisiä ja kokemuksissamme on hyvin paljon samaa. Meillä on kärjistetysti sanottuna aika samanlainen ajatusmaailma. Tämä on haaste, sillä katsomme asioita liian paljon samalla tavalla, emmekä aina osaa katsoa asioita eri näkökulmasta. Tämän vuoksi haluamme kaikkien läheisten osaamisen ja kokemukset avuksi.

Vanhempamme osaavat kertoa meille vaihtoehtoja, joita emme tulisi itse keksineeksi. He ovat eläneet aikana, jolloin omatoimisuus oli tavanomainen tapa elää. Heillä on siis paljon omakohtaista käytännön kokemusta aiheesta. Lisäksi vanhempamme alkavat olla iässä, jolloin he ovat alkaneet katsoa asioita helppokäyttöisyyden, ergonomian ja esteettömyyden huomioiden. Nuo seikat helpottavat kaikkien elämää, mutta niille ei aina tule antaneeksi niiden ansaitsemaa huomiota asioita suunnitellessa.

Sisarukset, sukulaiset ja ystävät antavat omat ideansa meille pohdittavaksi. Joskus pieni sivulauseessa esille tullut huomio on saanut meidät harkitsemaan asioita uudelleen.

Haluamme kaikki aivot käyttöön, koetamme keskustella ongelmista, kuunnella mielipiteitä ja analysoida kuulemaamme. Tämä ei aina ole helppoa, sillä työntouhussa on joskus hankalaa pysähtyä ja todella kuunnella mitä toinen sanoo ja ottaa siitä onkeensa.

Tulevaisuus


Tulevaisuutta on hankala ennustaa, mutta koetamme huomioida erilaisia asioita suunnitelmissamme. Oman huomionsa vaatii ympäröivän maailman taloudellinen ja ekologinen tilanne, lamoineen ja ilmastonmuutoksineen. Tämän lisäksi meidän tulee miettiä missä kantimissa oma osaaminen, jaksaminen ja varallisuus on ja tulee jatkossa olemaan tuvan ylläpitoa silmälläpitäen.

Ilmastonmuutos


Suurena ja hallitsemattomana muutoksena ilmastonmuutos mietityttää meitä. Vuodet saattavat olla aiempia märempiä tai kuivempia, aurinko saattaa olla kokoajan pilven takana tai sitten se voi paahtaa armottomasti.

Olemme salaojittaneet kohtia, jotka ovat sitä vaatineet, tämä työ on edelleen kesken. Samaan aikaan olemme miettineet miten keräämme sadevettä talteen.

Sama varautuminen paahteeseen ja sateeseen on huomioitava kasvivalinnoissakin. Mitkä kasvit kestävät mahdollisesti hyvinkin vaihtelevia oloja? Tulisiko hedelmäpuut istuttaa suositeltua harvempaan, jotta tuuli pääsisi kuivaamaan lehdistön? Pitäisikö pohjoisen puolelle istuttaa aiottua enemmän tuulensuoja kasveja?

Ilmastonmuutos on saanut minut kiinnostumaan entistä enemmän permakulttuurista ja etsimään sieltä ratkaisuja kestävien ratkaisujen avaimia. Olen nyt koettanut illalla viimeiseksi selata aihetta käsitteleviä lehtiä ja kirjoja, ajankohta ei vain ole ollut tiedon omaksumiselle otollisin.



Maailman tapahtumat


Ruokaturvallisuudesta on aina välillä mediassa pieniä juttuja. Tällä hetkellä ruokamme tulee kaukaa ja emme välttämättä tiedä pitävätkö sen laatulupaukset paikkansa. Mitä jos ruoan hinta kohoaa rajusti? Tai entä jos ruokaa ei enää halutakaan rahdata tänne pohjolan perukoille samassa määrin kuin ennen? Pitäisikö meidän varautua siihen, että pihallamme voisi tarvittaessa tuottaa aiottua enemmän ruokaa pienillä muutoksilla?

Taloudellinen tilanne

Maailman mullistukset voivat iskeä myös omaan kukkaroomme ja ostovoimamme voi romahtaa. Aiomme nyt tehdä ja saada valmiiksi kaikki rahaa vaativat projektit. Seuraavien vuosien aikana tupaan uppoaa rahaa samaa tahtia, kuin nämä ensimmäiset vuodet on mennyt. Tarkoituksenamme on saada tuvan elämä pyörimään hyvin pienellä taloudellisella panoksella näiden ensimmäisten vuosien ponnistelujen jälkeen.


Omavaraisuuden kehittäminen

Haluamme kokoajan kehittää omaa toimintaamme. Tällä hetkellä olemme omavaraisia polttopuun suhteen. Saamme myös jonkin verran nikkaroinnissa käytettävää materiaalia metsästä.

Marjapensaat ovat tuottaneet mukavan sadon ja puutarhanantimia on riittänyt mukavasti syötäväksi. Päärynäpuu, pari pilariomenapuuta ja keltainen luumupuu on istutettu pihalle entisten hedelmäpuiden seuraksi. Seuraava hanke on hedelmätarhan perustaminen. Hedelmäpuista pitäisi valita paitsi ne maukkaimmat ja omaan suuhun mieleisimmät, myös ne jotka kestävät vaihtelevia oloja ja eivät vaadi mahdottoman paljon hoitoa menestyäkseen.

Työntekemisen edellytysten oltava kunnossa, tämä tarkoittaa paitsi osaamista ja aikatauluja, niin myös työkaluja. Meillä oli valmiiksi joitain työkaluja ja tuvan mukana niitä tuli muutamia lisää. Olen havainnut, että kun monet asiat tekee itse tarvitsee niihin aika kasan työvälineitä ja varusteita. Haaveilen edelleen kunnollisesta vanhanaikaisesta viikatteesta ja tahkosta ja uskon Kajlla olevan tarvetta vielä joillekin uusille työkaluille.

Työkalut ja muut tarvikkeet tarvitsisivat kunnolliset säilytyspaikat. Nyt ne ovat järjestyksessä, mutta  ahtaasti eri paikoissa. Niiden käyttöönottaminen on hidasta, samoin paikalleen vienti. Tähän asiaan on tulossa muutos remontin edetessä. Aiomme nopeuttaa ja helpottaa työskentelyä varaamalla työkaluille ja tarvikkeille tarpeeksi tilaa ja pitämälle ne siististi paikallaan.

Omavaraisuuden kehittämisessä tärkeintä on etukäteissuunnittelu, ennakointi ja asioiden suunnitelmallinen toteuttaminen. Osa projekteista on pitkiä ja ilman kokonaiskuvaa voi homma lähteä työntuoksinassa huomaatta väärille urille.

Kaikki kuvat, Lontoo Brick Lane 2015

Olemme kuluneen vuoden aikana miettineet näitä asioita paljon. Uskon näiden seikkojen säännöllisen tarkastelun auttavan kehittämään omavaraisuutta meille sopivaan muotoon.

Kuluneen kuukauden aikana olen pyöritellyt erilaisia suunnitelmia edestakaisin. Pian on kevät (=lumi sulanut maasta) ja se tarkoittaa hommien etenemistä suurella teholla. Huomaan, että haluaisin ahnehtia hauskoja tehtäviä ja sivuuttaa jotkut tähdelliset asiat niiden suuritöisyyden tai tylsyyden vuoksi.

Tässä kuussa omavaraisuuden kehittämisestä kirjoittivat myös seuraavat bloggaajat: Korkeala, Mrs Sinn, Olipa kerran arki, Kah-Villa Koira, Rakkautta ja maan antimia, Maatiaiskanasen elämää, Villavaltaus, Riippumattomammaksi, Isontalon elämää, Farmer to bee, Harmaa torppa ja Omavaraisuus.orgin yhteenveto postauksista löytyy täältä.


14 kommenttia:

  1. punnittua pohdintaa! Hyvä postaus!

    VastaaPoista
  2. Heipä hei, omenapuita valitessa kiinnitä huomiota myös omenoiden tulon ajankohtaan. Meillä on iso osa kesällä omenia tekeviä, joten olen istuttanut syyslajikkeita sekä talousomenoita jotka säilyy hyvin ja joista on hyvä tehdä mehua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aivan totta. Lisäksi haluan omenoita, jotka säilyvät varastoituna joulun yli :)

      Poista
    2. Antonovka on ainakin meillä erittäin satoisa ja helppo, jos pohdit talviomenapuulajiketta 😊 Erittäin hyvää pohdintaa, ja ymmärrän erittäin hyvin nuo apukäsien tarpeen, kun perheessä on pieni tai pieniä lapsia. Vanhan talon kanssa tuntuu, että talkoita saisi järjestää tämän tästä, mutta ongelmana tuntuu tänä päivänä olevan, että muut teettävät nuo hommaan ulkopuolisilla. Jos tekisivät itse, voisi olla vastavuoroisesti auttamassa, mutta nyt monesti tuntuu, että apu on liiankin yksisuuntaista, minkä takia apua ei tohdi pyytää niin usein. Mutta onni on sellaiset ystävät ja sukulaiset, jotka haluavat auttaa tästä yksisuuntaisuudesta huolimatta 😊 Ilmastonmuutos huolettaa minua ehkä liikaakin. Töiden puolesta saan tämän parissa tehdä töitä, ja väkisinkin ne ajatukset siirtyvät vapaa-ajan aatoksiin. Voi vain toivoa, että ihmiset heräisivät pian - tai ainakin päättäjät, jotta seuraukset eivät olisi aivan katastrofaaliset 😕

      Poista
    3. Antonovkaa oli mummolassa ja ai että se maistui ihanalta talvella <3

      Totta puhut tuosta talkoiden yksipuolisuudesta. Meillä on muutamia ihmisiä joiden kanssa vuorotellen tehdään hommia, mutta aikataulujen yksiin saaminen ei ole helppoa, etenkin kun välimatkaa on.

      Ilmastonmuutos on iso peikko, joka on todellinen ja pelottaa, siksi sitä ei juurikaan uskalla liikaa kerralla miettiä.

      Poista
  3. Mielenkiintoista pohdiskelua. Tuntuu, että mitä omavaraisenpaan suuntaan menee, sitä enemmän täytyy tehdä kompromisseja. Meillä vaakakupissa painavat lasten päiväkoti ja koulu ja kaverit ja toisaalta haave suuremmasta tontista luonnon keskellä. Kumpa voisikin saada kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin pohdiskelun. Meillä esikoinen on jo maailmalla, mutta hänen kanssaan oli helppoa kun hän pääsi kävellen ja myöhemmin julkisilla näppärästi kouluun ja harrastuksiin. Toisaalta hyvien kulkuyhteyksien päässä asuminen vie usein enemmän rahaa ja rajoittaa harrastuksia esimerkiksi tontin koon kautta. Tsemppiä tasapainoiluun.

      Poista
  4. Hyvä ja mielenkiintoinen, tärkeä postaus! Noita samoja asioita olemme isännän kanssa pohdiskelleet ja edelleen ovat ajankohtaisia vuosien vieriessä ja lasten lennettyä maailmalle - kuinka jaksamme asua mahdollisimman kauan tässä ihanassa paikassa, elää mahdollisimman omavaraisesti ja olla toistemme tukena, rakastaa aina vain enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "rakastaa aina vain enemmän" ihanan kauniisti sanottu <3
      Mielettömän upea asenne, tuon kun aina muistaisi.

      Poista
  5. Kuvat on upeat ja niin on postauskin..on siinä elämässä paljon pohdiskeltavaa! Usein onkin hyvä jo vähän etukäteen miettiä mahdollisesti vastaantulevia haasteita...ja kuinka niistä selvitään:) Iän myötä tulee kyllä paljon sellaista johon ei nuorempana osannut edes varautua:)♥ Ihanaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta Päde :) Elämän käänteitä ei aina osaa ennakoida, mutta vähän voi aina yrittää.
      Ihanaa loppuviikkoa.

      Poista
  6. Hyvää pohdintaa. Onneksi saitte apua. On hirveä tunne, kun voimavarat alkavat olemaan loppu, mutta työt eivät <3 tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmat olivat aika matalalla, mutta nyt olo on toinen ja asioita osaa taas pohtia positiivisesti <3

      Poista