28.1.2017

Kietaisuristi 2 ja asiaa kantoliinalla kantamisesta

Kannoin esikoistani paljon sylissä. Siinä sai käsilihakset hyvää treeniä, mutta se ei ollut ergonomista meille kummallekaan. Ja käsin lasta sylissä kannettaessa on aina vähintään yksi käsi varattuna. Toki saimme kokeilla Baby Björnin rintareppua ja se oli meillä laivareissulla lainassa.


Onneksi en innostunut hankkimaan sellaista, sillä nykyisin tiedetään sen olevan hyvin epäergonominen tapa kantaa lasta. Rintarepussa lapsen paino on väärässä kohdassa ja rasittaa pahasti lapsen selkää ja lonkkia. Puhutaan sen jopa voivan aiheuttaa pysyvää haittaa lapselle.

Rintareppu

Silloin ammoisina aikoina, siis viime vuosituhannella, pääsimme esikoisen kanssa kokeilemaan myös jonkinlaista kantoliinaa. Se oli tavallaan rengasliina, joka pujotettiin roikkumaan toiselle olkapäälle ja lapsi makasi siinä pussissa. Esikoinen oli sitä kokeiltaessa liian vanha ja toimelias, hän ei halunnut maata minkään pussin pohjalla kykenemättä näkemään mitä ympärillä tapahtuu.

Nyt minulle avautui viimeinkin mahdollisuus hypätä mukaan tähän "uuteen" trendiin, kantoliinailuun. Oppaakseni sain ystävättäreni, joka on kantanut kaikkia lapsiaan. Aloitimme liinailusta puhumisen jo varhaisessa vaiheessa odotusta. Toki meillä on lastenvaunut, sillä tarvitseehan minun saada kaikki kantamukset jonnekin, jotta voin kantaa vauvaa kevyemmin.

Miksi uskon kantamisen olevan meille sopiva ratkaisu?

Lapsi pysyy kantaen hyvin matkassa mukana, tämä on ensiarvoisen tärkeää tuvalla puuhatessa. Kesällä saarimökillä oleillessa ei siellä ole kuin naapurisaarella kärrylenkeille sopivia reittejä ja vaunujen raahaaminen veneellä on työlästä. Liina tai ergonominen kantoreppu sopivat mökin maastoon paremmin.

Esikoisella oli ilmeisesti vatsavaivoja, joihin emme saaneet lääkäreiltä apua, ja kantaminen ja sen myötä pystyasento olisivat voineet helpottaa sillä hän ainakin viihtyi sylissä. Lisäksi eri tutkimusten mukaan lapsi hyötyy monin tavoin kannettuna olemisesta. Näistä hyödyistä on tarkemmin postauksen lopussa.


Aion aloittaa kantamisen ystävältä saadulla trikoisella kantoliinalla ja Kietaisuristi 2 -nimisellä sidonnalla. Ystävätär esittelee sidonnan oheisella videolla. Videon kantoliina on Ellevill paisley silver pink 7.

 Videota kuvatessa meillä oli kiire lenkille, joten valokuvien ottaminen unohtui. Nappasimme kuvat nyt kuukausia myöhemmin yhdellä lainassa olevalla trikoisella liinalla.


Kuvassa näkyy lapsen oikea asento kantoliinassa; 

  • Jalkojen ja pepun tulisi muodostaa M-kirjain.  
  • Polvien tulee olla vähintään samalla korkeudella, kuin hänen peppunsa on.
  • Lapsen peppu tulee suunnilleen kantajan navan korkeudelle.
  • Molempien ristiinmenevien liinojen tulee kulkea lapsen polvitaipeesta toiseen.
  • Pään tulee olla pussausetäisyydellä äidistä.


Vertaa tätä kuvaa tekstissä aiemmin olevaan rintareppukuvaan ja huomaat miten eri asennossa vauvan jalat ovat.


Kuvissa on Tinjalle (9 kg) hivenen liian löysä trikooliina. Tinja on isona tyttönä siirtynyt jo napakampiin kudottuihin kantoliinoihin, mutta suostui poseeraamaan tässä pienten liinassa.


En tiedä miten asiaan tulisi suhtautua, mutta kahdenkymmenen vuoden äitiyden jälkeen sain tutuilta kasan erilaisia opuksia lapsen tarpeista, kasvattamisesta ja hoidosta. Olen lueskellut kirjoja ja koettanut omaksua tietoa. Hämmentävää kyllä, kirjoissa kerrotaan yleensä vain hienommin ne samat asiat, jotka isovanhempani kertoivat minulle paljon maanläheisemmin esikoisen vauva-aikana.

Lasta hoitavien ihmisten läheisyys tarjoaa hänelle turvaa, varmuutta ja rauhaa, ja niiden 
vaikutus tuntuu vauvaiän jälkeenkin.

s.16 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Fyysinen kosketus mutta myös liike, usein toisiinsa yhdistyneinä ovat intensiivisiä aistikokemuksia, jotka viestittävät lapselle vanhempien olevan läsnä ja osoittavat, ettei häntä ole jätetty yksin. Varsinkin nukahtamisvaiheessa lapsen tarve tuntea olonsa turvalliseksi on erityisen suuri.

s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Nämä kirjan esille nostamat syyt ovat hyviä syitä harkita lapsen kantamista. Kun ajatellaan lapsen ensin köllineen rauhaisassa ja loppuajasta hyvin ahtaassa kohtukodissaan, niin lastenvaunujen tai pinnasängyn avaruus saattavat hyvinkin tuntua hänelle vieraalta ja liian laajalta. Kun lapsi saa olla lähellä toista ihmistä, saa hän tankattua itseensä läheisyyttä johon on alkutaipaleensa ajan tottunut.



Lähes kaikki lapsen aistit saavat ärsykkeitä kantamisen aikana. Taktiilit ja proprio-vestibulaariset ärsykkeet toimivat hyvinä rauhoituskeinoina, mutta eri tutkimusten mukaan runsaan ihokosketuksen ja liikeaistimusten on todettu vaikuttavan suotuisasti myös lapsen kokonaiskehitykseen. Kannettavat lapset ovat enimmän osan ajasta, jolloin heidän ikätoverinsa saattavat itkeskellä, tasapainoisessa ja myönteisessä mielentilassa, mikä tekee heistä avoimempia uusille kokemuksille.

s.55 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Pienet lapset saattavat itkeskellä, vaikka heitä kannettaisiinkin. En usko kantamisen olevan ihmekeino jokaiseen asiaan, mutta toivoisin lapseni kasvavan avoimen uteliaaksi ja kokevan syvää turvallisuudentunnetta.

Vahva, suuria ihopintoja samanaikaisesti stimuloiva kosketus sekä tasainen, rytminen sively laskevat ihmisen stressiä tehokkaammin kuin mikään muu. Vauvan kannalta molemmissa on suora viesti siitä, että emo on läsnä ja pitää vauvan mielessä ja mukanaan. Vauvan kannalta tämä on hengissä selviämisen edellytys, sillä hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä, mikäli hänet jätettäisiin yksin. Läsnäolo ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä näiden kosketusten rauhoittavalle vaikutukselle. Vaikuttaa ilmeiseltä, että fyysinen, toistuva aistimus tukee keskushermoston jäsentävää toimintaa ja siten edistää sen vahvistumista ja kehitystä (Panksepp 2001).

s.113 Jukka Mäkelä, Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)

Ensikuussa kirjoitan lisää kantamisesta ja linkkaan tekstiin lyhyen videon Ergo-kantorepusta.

2 kommenttia:

  1. Tämä olikin mukava postaus. Tyttärelläni on 2-vuotias tyttö ja he ovat käyttäneet kantoliinaa koko ajan. Heillä ei edes ole rattaita. Minusta se on todella hieno idea. Esimerkiksi paikoissa jossa on paljon ihmisiä, kantoliina on tosi hyvä juttu. Facebookissa on kantoliinaryhmiä. Tänään on Helsingissä ollut valtakunnallinen kantoliinatapahtuma, jossa on ollut mukana noin 120 kantoliinoista kiinnostunutta äitiä. Hyviä kantoliinahetkiä sinulle ja lapsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Ihanaa lukea teidän kokemuksistanne :)
      Fb:n kantoliina-ryhmät ovat jo tulleet tutuiksi tässä omaa kannettavaa odotellessa.

      Poista