21.4.2018

Haapalankkujen tekeminen moottorisahalla


Halusimme hyödyntää haapaa muunakin, kuin polttopuuna. Päätimme tehdä niistä lankkuja. Toivomme kuivasta haavasta tehtyjen lankkujen pysyvän suorana, tuoreesta haavasta tehdyt lankut saattavat herkästi vääntyä ja halkeilla.

Useita vuosia sitten kaulatuista haavoista valmistui paksuja lankkuja moottorisahalla. Tämä homma muistuttaa todella paljon blogissa aiemmin ollutta pelkkahirrenveistoa. Työvälineet ovat samoja, mitä nyt uudet sahauspukit helpottavat työtä.


Pystyyn kuivaneet haavat kaadettiin ja niistä sahattiin lankkuja. Lankut taaplattiin eli pinottiin rimojen avulla ilmavasti lautatarhaan. Aikanaan lankuista syntyy lauteet saunaan  sekä penkkejä pihalle.


Sahan ja välineiden tiedot ovat edelleen samat, kuin pelkkahirsien teon aikaan. Ajatuksia laitteiston uusimisesta tai parantamisesta on ollut, mutta näillä mennään edelleen. Tai siis olemme hankkineet sahauspukit tekemään työstä ergonomisempaa. Samoja sahauspukkeja käytämme muutenkin remontissa eli pelkkien tukkien ja lankkujen sahausta varten ei näitä hankittu.


Kaj vietti päivän kaverinsa kanssa puusavotassa ja samalla he tekivät kasan lankkuja. Kelit suosivat sahaajia; maa oli edelleen jäässä ja kova eikä ilma ollut liian lämmin urakkaan. Tämä oli kevään viimeinen kunnollinen viikonloppu tämmöisiin hommiin. Nyt maa on alkanut sulaa ja haapojen kasvupaikka on märkä ja liukas.



Haavat oli kaulattu vuosia sitten. Kaulaaminen tappoi ja kuivatti haavat pystyyn.Lapsuudestani muistan pystyyn kuolleita, majavan kaulaamia haapoja. Idea on sama, teki sen ihminen tai majava; haavan kuori poistetaan useamman kymmenen sentin matkalta ja haapa kuivuu pikkuhiljaa pystyyn. Tosin majavalla haavan kaulaaminen ja pystyyn tappaminen on työtapaturma, majava haluaa haapojen kaatuvan.

Haavan kaulaamisen pitäisi estää haavan juurivesojen teon. Valitettavasti aina kaulaaminen ei auta, vaan kuoleva haapa saattaa tehdä todella paljon juuri vesoja. Kaulatun haavan kuoleminen vie aikaa useamman vuoden. 

Nämä paksut haavat oli tontin edellinen omistaja kaulannut ehkä jo vuosikymmen sitten. Paksut puut olivat kuolleet pystyyn. Meitä alkoi huolettaa kauan sitten kuolleiden haapojen mahdollinen riski kaatua. Mietimme oliko kuolleiden puiden juuret alkaneet lahota ja heikentyä märässä maassa. Päätimme siis kaataa haavat samalla, kun korjasimme vanhat tuulen kaatamat kuuset pois.

haavan kaulaaminen
Kaulattu haapa

Nyt meillä on haapalankkuja ja kamala kasa kuusitukkeja odottamassa seuraavaa vaihetta. Harmillisesti joudumme siirtymään puuhommista takaisin piha- ja remppahommiin ja nämä jäävät odottamaan vuoroaan.  Tämä on joskus todella ärsyttävää, tuntuu ettei mikään etene, kun samanaikaisesti teemme lukuisia eri hommia. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki hommat etenevät kokoajan, tosin etenemisnopeus ei päätä huimaa.


 Tähän loppuun vielä video siitä, kuinka teimme pelkkahirsiä moottorisahalla.


Saimaan mökille teimme majavan kaatamasta ja vuosikymmeniä säilytetystä rungosta penkin. Vastaavanlaisesta penkistä haaveilen omalle tuvallemmekin. Metsikössä on vielä kaksi kuollutta haapaa odottamassa vuoroaan eli niistä voisi tehdä muutaman tämmöisen tukevan penkin.


Lapsuuteni rakkaimpia äänimuistoja on kuivien haapojen pieniminen kirveellä klapeiksi. Saimaan kaunis äänimaisema jossa kuiva haapa helähti palasiksi terävän kirveen alla. Voiko kauniimpaa olla?


14.4.2018

Muistoja blogin alkuvuosilta

Ajattelin nostaa muutaman arkistojen aarteen uudelleen esille. Kulunut viikko on ollut kiireinen ja rankka. Aivot yksinkertaisesti kieltäytyvät tuottamasta sellaista tekstiä kuin haluaisin. Onneksi tämän blogin historiasta löytyy luettavaa.



Blogi perustettiin alunperin esikoiseni Miinan ja minun yhteydenpitoon Miinan muutettua Walesiin sisäoppilaitokseen. Hän opiskeli Walesissa 2 vuotta ja sen ajan kirjoittelimme blogiin toisillemme ja läheisille kuulumisia, ajatuksia ja asioita joita halusimme toistemme tietävän.

Lapsillani on ikäeroa yli 20 vuotta. Olin siis aikoinani teiniäiti. Olen kirjoittanut aiheesta blogiin pariin kertaan:
Kirjoitin ajatuksiani teiniäitiydestä.
Kirjoitin teiniäitiydestä kirjeen Walesissa asuvalle esikoiselleni Rovaniemen teiniäiti-kohun innoittamana.

Kirjasin lapselleni ylös mummoni muistoja entisaikojen Helsingistä ja elämästä siellä.


Opiskelu Walesissa hyvin kansainvälisessä sisäoppilaitoksessa sai Miinan kirjoittamaan useampia ajatuksia herättäviä pohdintoja:

Miinan kertomus ystävästään Jasminista. "Mitä sanotaan ystävälle, joka pelkää perheensä räjähtäneen taivaalle poliittisena pelinappulana?"

Miinan ajatuksia yhdessä kotimaassa kasvamisesta.

Miinan muutettu Walesiin sisäoppilaitokseen lukion toisella luokalla, sai hän paljon uusia ystäviä. Osan elämä poikkesi paljon omasta elämästämme hätkähdyttyvän paljon. Uskonto oli aivan erilaisessa osassa, kuin meillä. "Kerroit valheidesi verkosta. Kerroit, että jos ne siellä kotona tietäisivät, eivät ne hyväksyisi. Kieltäisivät, ensin teot ja sitten sinut. Järkytyin. Kyse ei ollut edes vakavista yleisesti paheellisina pidetyistä teoista, vaan väärässä paikassa pestystä haarukasta ja valojen päälle laittamisesta vääränä päivänä. Selitit, että kyse ei ole järjestä ja logiikasta, vaan uskosta uskon takia."  Lue täältä lisää.


Nykyisiä aiheita sivusi kirjoitus Atlantic Collegen eli Miinan entisen walesilaisen koulun viljelyksistä  tässä postauksessa.


Olen todella tyytyväinen, kun päätimme kirjoitella toisillemme niinä kahtena vuotena, kun Miina asui Walesissa. Tavallaan harmittaa, että hänen muutettua Englantiin kävi Miinan elämä niin kiireiseksi, että toisillemme kirjoittelu jäi.

Ensi viikolla palaan taas nykyisten aiheiden pariin. Jos haluat kysyä lukiota vastaavasta ib-tutkinnosta ja UWC:sta, niin vastaamme Miinan kanssa mielellämme :)




9.4.2018

Arvonnan voittajat


Kaj toimi onnettarena arpoessamme kahdelle lipun messuille. Liput löytyvät voittajien sähköpostista.
Onnea Anni ja Jannika!

7.4.2018

Kesän odotusta


Aiemmin olen kertonut esikoisen, jo aikuistuneen Miinan, osallistuvan aktiivisesti touhukkaaseen elämäämme Suomen lomillaan. Miina on kasvanut viettäen kesänsä sukumme mökillä Saimaalla. Hänen lapsuudessaan siellä ei ollut sähköjä ja vesi kannettiin ämpärillä järvestä pataan kuumennettavaksi. Miina siis osaa toimia todella hyvin askeettisissa olosuhteissa.

Toivomme kuopuksen, Vilhon, oppivan vähintään yhtä kattavat taidot. Pyrimme opettamaan hänelle suuremman määrän asioita kuin Miinalle lapsena. Meillä on nyt toinenkin paikka, jossa puuhastella ja erilaiset mahdollisuudet panostaa lapsen kanssa puuhailuun, kuin mitä minulla oli ennen vanhaan.


Vilho on jo päässyt seuraamaan touhujamme ja osallistumaan niihin läsnäolemalla. Totta puhuen pienen käärön mukana olo hidastaa työskentelyä ja pakottaa ajattelemaan turvallisuusasioita uudelta kantilta. Toisaalta on ollut ihana huomata miten pikkuinen on innokas seuraamaan, mitä outouksia vanhemmat ovat tällä kertaa keksineet hänen huvituksekseen.

Toiset puuhat ovat vaatineet muitakin viihdykkeitä, jotta Vilho on viihtynyt. Tästä esimerkki on marjojen poimiminen herukkapensaista vauvan kanssa. Silloin hänelle oli varattu viihdykkeeksi leluja, musiikkia ja erilaisia paikkoja oleilla.


Yllytyksestä huolimatta keräsin tähän kirjoitukseen vain kauniita kuvia ja jätin kaikki salaojaprojektiin ja saven kärräämiseen liittyvät kuvat arkiston kätköihin. Sitä savista urakkaa en vielä ole valmis muistelemaan blogissa kuvien kera. Uskottelen kuvilla itselleni viime kesän olleen aurinkoa ja pieniä siistejä hommia.

Odotan tulevaa kesää innolla ja pienellä kauhulla. Enää Vilhoa ei tarvitse kantaa joka paikkaan, vaan hän kävelee itse, jopa potkupyöräily onnistuu sisällä. Vilho leikkii muutamia hetkiä ihan sujuvasti itsekseen ja antaa meille pieniä hetkiä keskittyä omiin toimiimme. Ja sitten on se toinen puoli. Pikkuinen on vikkelä ja ehtiväinen ja osaa halutessaan liikkua äärimmäisen nopeasti todella hiljaa. Ja kaikki kiinnostaa häntä ja kaikkeen pitää koskea.



Mietin kuinka tiukasti sidottuja olemme lapseen joka leikkii vain muutamia hetkiä yksin ja kyllästyttyään ei löydä yksin leikin alkua uudelleen. Ja joka ei vieläkään nuku kuin muutaman tunnin enemmän vuorokaudessa kuin vanhempansa. Toisin sanoen saammeko puuhattua tänä kesänä saman verran kuin viime kesänä vai hidastuuko etenemisvauhtimme edelleen. Kuinka pirstaleisena tekemisemme jatkuu?

Odotan kesää myös siksi, etten enää parinkymmenen vuoden takaa muista, mitä kaikkea alle puolitoista vuotiaan kanssa voi puuhata, mihin kaikkeen sen ikäinen pystyy. Mitä kaikkea voimme yhdessä puuhata. Miltä kesä tuntuu kun sen saa kokea yhdessä pienen kanssa, kokoajan pysähdellen ihmettelemään elämän kauniita yksityiskohtia.

Olen valmis seikkailuun, kesä voi alkaa!


Fb:ssä on menossa Lapsimessujen lippujen arvonta, käy osallistumassa kisaan :)
Ja tässä blogissa kisataan Kevätmessujen lipuista vielä muutama hetki.