22.7.2017

Hirvihaaran kartanon keittiöpuutarha


Pääsimme tutustumaan Hirvihaaran kartanon suureen lavapuutarhaan, siihen samaan joka esiintyy upeassa Lavatarhuri-kirjassa. Olen haaveillut paikan näkemisestä jo muutaman vuoden ja tartuin heti tilaisuuteen nähdä se. 

Vierailuajankohta oli toukokuun alussa. Kevät ei ollut siihen mennessä ollut lämpöinen, päinvastoin. Valtaosa lavatarhan kasveista piileskeli joko mullan alla tai kasvihuoneessa esikasvatuksessa. Tämä antoi meille hyvän tilaisuuden perehtyä itse lavatarhaan eli lavoihin ja niiden toteutukseen.


Lavatarha

Hirvihaaran kartano on komea ja toimii nykyisin sekä ravintolana, että hotellina. Se on silti panostanut äärimmäisen kattavaan keittiöpuutarhaan. Tapasimme kartanon puutarhurin Suvi Luomuksen, joka esitteli lavapuutarhaa meille.

Suvi suunnitteli ja toteutti lavapuutarhan perustamisen vuonna 2011. Lehtikuusesta rakennettu lavatarhassa on 200 neliötä viljelypinta-alaa. Tämä ala tuottaa erilaisia kasviksia ja yrttejä kartanon keittiöön. 

Lavatarha on toteutettu lehtikuusesta, joka on arvokas rakennusmateriaali. Toisaalta lehtikuusen ominaisuudet ovat lyömättömät; se sisältää luonnostaan erilaisia suoja-aineita ja sen solurakenne on poikkeava, nämä seikat tekevät siitä äärimmäisen kestävän vaativassa käytössä. Lehtikuusi ei lahoa niin nopeasti, kuin muut puulajit ja se ei vaadi käsittelyä. Näin ollen se on turvallinen materiaali ruoan kasvatukseen.

Ravintolan keittiöpuutarhan kasvivalikoima ja määrät poikkeavat aika tavalla useimmista kotien vastaavista. Etenkin kesällä kartanon ravintola pyrkii hemmottelemaan kasvissyöjät maukkailla vaihtoehdoillaan ja kasvissyöjien lisäksi sekasyöjätkin saavat oman osansa keittiötarhan herkuista. Tämä tarkoittaa valtavaa yrttivalikoimaa ja määrää sekä tiettyjä meillä eksoottisempia kasveja, kuten latva-artisokkaa.


Toukokuun alussa lavat olivat vielä autio näky. Toisaalta tämä aika vuodesta oli todella hyvä lavojen rakenteen tarkasteluun. Suomessa valtaosa vuodesta on aikaa, jolloin lavatarha näyttää juuri tältä; riisutulta ja autiolta. Siksi tämä aika on juuri oikea hetki katsoa lavatarhaa ja miettiä jaksaisiko sitä katsoa tässä kunnossa kuukausia.

Kesän ja syyskesän rehevinä kuukausina lavatarha on komeimmillaan ja siitä näkee silloin eniten kuvia. Valitettavasti kukoistuksen aika on lyhyt. Tosin lavatarhassa se on pidempi, kuin avomaalla. Lavatarhan pidempi kasvukausi johtuu sen korkeudesta; multa lämpenee nopeammin ja lämpötila on lavassa avomaata korkeampi. Tämän vuoksi lavaviljely soveltuu erinomaisesti lämpöä vaatien kasvien kasvatukseen.


Omavaraisuushaaveita

Suvi kertoi, että kevään ja kesän kiireisimpinä hetkinä tämän 200 neliön viljelyalan lavatarhan hoitoon menee 4-6 tuntia päivässä. Hän kertoi, että tältä alalta nelihenkinen kasvispainotteisesti syövä lapsiperhe saisi vuoden ruoat. Ajatus tuntui houkuttelevalta. Aloin jo miettiä omaa lavatarhaa, haaveilla täydellisestä omavaraisuudesta kasvisten osalta. Kunnes aloin ajatella.

Tätä lavatarhaa hoitaa ammattilainen. Jos hänellä menee viisipäiväistä työviikkoa tehdessä 4-6 tuntiin lavatarhan kanssa, niin paljonko minulta menisi? Työpäivän päätteeksi neljä tuntia kasveja hoitaen tuntuu jo urakalta. Minulla ei myöskään ole kunnollisia esikasvatustiloja ja esikasvatus auttaa varmistamaan runsaan ja monipuolisen sadon näillä leveysasteilla.

Lyhyt kasvukautemme aiheuttaa sen, että sato pitää säilöä talvea varten. Tähän tulisi varata oma aikansa. Säilöntä vaatii oman osaamisensa, työskentelytilansa, työkalunsa ja säilytystilansa.



Parsan kasvatus


Olen haaveillut omasta parsapenkistä ja käynti kartanolla antoi haaveilleni lisäpontta: parsaa voi kasvattaa 3 vyöhykkeellä lautaselle asti. Suvi kasvattaa parsoja sekä multa-, että hiekkalavoissa.  Parsan ja monen muun kasvin kasvatus on lavoissa avomaata helpompaa, sillä lavoissa lämpötila on avomaata korkeampi. 

Omavaraisuutta silmällä pitäen parsan kasvattaminen ei ehkä ole järkevintä, mutta joissain haaveissa herkuttelun halu ohjaa minua vahvasti. Mieti; jos parsa maistuu ihanalta kaupasta hankittuna, matkattuaan päiviä, niin miltä se maistuisi juuri hetkeä ennen keittämistä korjattuna? Voisiko parempaa olla?




Ideoita omaan remonttiin


Olen joskus pyöritellyt mielessäni ajatusta savirakentamisesta, sellaisesta jossa seinät tehdään heinäpaaleista ja ne rapataan savella. En ole tutustunut aiheeseen enempää, mutta nähdessäni oheisen piharakennuksen nousivat vanhat ajatukset taas esille. Tosin tämä kartanon piharakennus taitaa olla jonkin verran tupaamme suurempi eikä istuisi pihapiiriimme. Mutta olisi se silti söpö.



Vielä ennen poislähtöä oli tallennettava kartanon komean autotallin ovet, ehkä me nappaamme noista inspiraation johonkin tulevaan projektiimme? Jos purkaisimme navetan laudoista tehdyn itäpäädyn ja tekisimme näin näyttävän oven siihen? 


Päädyimme kartanon keittiöpuutarhaan saadessamme kutsun Hirvihaaran kartanoon Riesling & Spätburgunder -viikoille ja vierailimme siellä 8. toukokuuta. Tämä kirjoitus ei ole osa tuota käyntiä tai siihen liittyvää yhteistyötä.

Käy ihmeessä tutustumassa Suvin kotisivuun ja blogeihin täältä.

10.7.2017

Koiramäen pajutallilla

Pyörsin kaikki puheeni ja tartuin laina tablettiin ja kuvasin videon. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta käykää ihmeessä kurkistamassa mitä kaikkea Tuusulassa sijaitsevalla Koiramäen pajutallilla on tarjota lapsiperheille tai koripajuista kiinnostuneille.

Tavoitteenamme oli nähdä koripajuviljelmät, mutta ne ilmeisestikin sijaitsevat muualla. Onneksi paikassa oli kaikkea muuta mielenkiintoista nähtävää.

Videolla näkyy paitsi pajutilaa ja sen peikkometsää, myös kaksi erilaista pajuaitaa ja pajutunneli. Toki videolla näkyy myös laittautumaton bloggaaja ja pikkuassari kantoliinassa ja taustalla kuuluu kantoliinavideoilla esiintyneen Tinjan komennot :)

Käy katsomassa ja poikkea ihmeessä pajutallilla tukemassa toimintaa.


Tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan toteutin tämän itsenäisesti.

7.7.2017

Neljän neliön huone

Neljä neliötä on aavistuksen suurempi ala, kuin parisänky vie. Neljään neliöön on siitä huolimatta mahdollista saada mahtumaan käyttökelpoisen kokoinen huone.

Neljään neliöön mahtuu hyvin yksi huone. Meillä sama 2 x 2 metriä oleva huone on palvellut saunana, keittiönä, vierashuoneena ja seuraavana siitä tulee eteinen vaatekaappeineen.


Keittiö

Alunperin tila oli sauna, jossa oli samassa peseytymistilat. Saunana palvellessaan tilassa oli vain yksi ovi, joka lasin läpi tilaan tulee luonnonvaloa. Myöhemmin, varsinaisen saunarakennuksen valmistuttua, keittiö siirtyi tuvan nurkasta tähän hulppean isoon tilaan samalla kun siihen puhkaistiin uusi oviaukko tuvasta.

Neljän neliön keittiössä mahtui kokkaamaan hyvin suuremmallekin porukalle, tiskaamaan käsin, säilömään ja leipomaan esimerkiksi sadalle hengelle hääkakun muun ruoanlaiton lomassa. Keittiönä tila oli hämyisä, sillä ulko-oven ikkuna aukeaa itään ja aamun jälkeen siihen ei paista aurinko suoraan. Tämän vuoksi keittiöön viritettiin ensin aurinkosähköllä ja vuosikymmeniä sen jälkeen verkkosähköllä toimivat lamput.

Uusi oviaukko tuvasta keittiöön suljettiin tarvittaessa painavalla verholla, joka piti ruoan käryn pois muusta tuvasta. Verho oli ratkaisuna äärimmäisen toimiva; se eristi käryn, mutta ei vaatinut tilaa, toisin kuin ovi olisi tehnyt.

Keittokomero kaupungissa
Tämän kirjoituksen kuvassa keittiö on juuri ennen purkutöiden alkua. Tässä keittiön versiossa matalat alakaapit on korvattu Ikean keittiölaatikostoilla, joiden sisälle mahtui uskomaton määrä tavaraa. Yksinäisen kattilakaapin vierestä on liesi matkustanut jo aiemmin kaupunki kotiimme. Itseasiassa liesi ei päässyt juuri tilavampiin oloihin, sillä keittokomeromme strategiset mitat ovat 250 x 189 cm joka tekee siitä 4,7 m2 kokoisen. Toisaalta mökin neljä neliöinen keittiö oli vain keittiö, siinä ei koskaan ollut ruokailutila samassa, toisin kuin kaupunki kodissamme.

Vierashuone

Keittiön jälkeen tilasta piti tulla eteinen vaatekaappeineen, mutta kohtalo puuttui peliin. Nostimme aitan vanhan vuodesohvan sateensuojaan vanhaan keittiöön odottamaan uuden omistajan noutamista. Naureskelimme, että nyt meillä olisi ylimääräinen kammari vieraille. Ja niin kävi; saimme sohvalle vieraan. Oli ihanaa saada vieras, mutta harmillisesti emme olleet kerenneet siivoamaan tulimuurista tahroja.

Vieraamme nukkui vuodesohvalla jonka patjojen leveydet olivat 75 cm ja 65 cm, joten sohva ei auki levitettynä täyttänyt aivan koko lattiapinta-alaa. Tosin lattiapinta-alaa oli niin vähän, ettei sillä oikeasti tehnyt juuri mitään.

Vierashuoneena palvellessaan verhot, jotka keittiössä olivat estäneet ruoantuoksun liiallisen leviämisen tupaan, toimivat nyt pimennysverhoina ja estivät samalla vedon ikkunasta.

Sauna

Mökin alkuperäisestä saunasta ei ole jäljellä kuvia, mutta onneksi pääsin kuvaamaan saman aikakauden saman kokoista saunaa. Tässä saunassa ovi omaa suuremman lasin, kuin omamme. 

Saunan lauteet ovat yhdellä sivulla ja niitä vastapäätä on kiuas kuumavesiastioineen. Saunaan mahtuu mukavasti kolme aikuista tai nelihenkinen lapsiperhe.


Katsokaa minkä havainnon tein saunassa: siellä on ylälauteen tukipuu laudetta reilusti pidempi. Ylälauteen kaveriksi voi nostaa keskilauteen ja näin aikaan saada leveän vierassängyn. Samanlainen ratkaisu oli kuulemma myös meidän saunassamme. Eli nyt kun huone toimi juhannuksena vierashuoneena oli se tavallaan palannut takaisin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.


Suomessa on ryhdytty taas tekemään pieniä omakotitaloja ja miksikäs ei. Meillä on kansana runsaasti kokemusta pienissä neliöissä asumista kesämökeillä. Meillä on runsaasti valmiita ratkaisuja ja olemme tottuneet elämään vaatimattoman kokoisissa asumuksissa. Ulkomaisilla Tiny house-liikkeillä on meille vain vähän uutta annettavaa. Niiltä voimme lainata ideat liikuteltaviin koteihin, mutta kesämökkimäisessä asumisessa olemme heitä osaamisessa edellä.