25.4.2017

Kuulumisia

pienokainen
Veli ja sen sisko


Viime aikoina olen lukenut pinon kirjoja ja kirjoittanut niistä. Omat kuulumisemme ovat jääneet kirjojen varjoon. Tämä omien kuulumisten kertominen on sen kaltaista sosiaalisenmedian käyttöä jossa en koe olevani omimmillani.

Mitä meille siis kuuluu?

Pienokaisemme syntyi Lumikuun, Snow Moon, aattona. Synnytyksessä mukana olivat isä ja isosisko. Syntymähuoneessa meillä oli hetki aikaa ennen pojan syntymää ja katsoimme Areenasta viimeisen osan Perinnemestaria. Synnytyksessä käytin kivunlievitykseen akupunktiota, synnytyslaulua, ilokaasua, tens:siä ja jääpaloja.

Olin hyvin hämmentynyt, emme olleet ottaneet pienen sukupuolta selville mutta olin ollut varma siitä. Tumma kutrisen tytön sijaan saimme blondin pojan. Olin tästä hyvin hämmentynyt.

Arki alkoi pyörimään hyvin. Imetys luonnistui hyvin, join kiltisti imetysteetä vaikka esikoisenkin imetys sujui aikanaan hyvin ja ilman mitään poppakonsteja. Osa kestoilemme eli käytämme kertakäyttövaippoja vain öisin ja ollessamme reissussa pidempään, muutoin käytämme kestovaippoja.

pienokainen

Pikkuisen ensimmäinen tapahtuma oli permakulttuurinen siementenvaihto-tapahtuma Helsingissä. Sitä seurasi Arlan Luonto + viilien lanseeraustilaisuus, josta oheinen säkkituolilla makoilukuva on napattu. Seuraavaksi osallistuimme What's Cooking Helsinkiin ja Kublo:n bloggaajien tapaamiseen Krapin pajalla. Ja viimeksi vietimme aikaa BID2017. Siemenvaihtoa ja Kubloa lukuunottamatta kutsut ovat tulleet Tsajut-blogin kautta.

Tapahtumissa käynti on mukavaa, mutta, aina on se mutta. Se vaatii valmistautumista. Vaunut olisi paras vaihtoehto. Vaunuihin saa pakattua kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman mukaan. Mutta tämä jätkä ei juuri vaunuissa viihdy. Hän saattaa nukkua niissä parikymmentä minuuttia ja herätä sitten, vaikka vaunut liikkuisivat kokoajan.

Toinen vaihtoehto on kantoliina. Pikkuinen viihtyy hyvin liinassa ja nukkuu siinä pitkiä aikoja. Mutta liikuttaessa ilman vaunuja pitää kaikki tarpeellinen kantaa mukana, repussa. Tiedättekö miten valtaisa olo on, kun tunget itsesi julkisiin kulkuvälineisiin vauva sidottuna vatsapuolelle ja valtaisa reppu keikkuen selässä, etenkin jos kuvaan lisätään molempien talvikamppeet ja jokin laukku tai kassi käteen? 

Parasta olisi tietenkin pitää matkassa mukana molemmat. Mutta vaunujen ollessa mukana menettää sen liikkumisen helppouden, jonka liina mahdollistaa.

Eikä tässä vielä kaikki, on muitakin haasteita! Nimittäin pukeutuminen. En ole vaatteisiin ja pukeutumiseen suuntautunut ihminen. Nyt minun sitten pitäisi huolehtia kahdelle soveliaat vaatteet päälle eri tapahtumiin. Ei ole helppoa ei.

Ensinnäkin on tämä keli; lämpömittari voi näyttää ihan kivoja lukemia, mutta pohjoinen viima muuttaa tilanteen täysin. Tai sitten sataa ja paistaa, on sumua ja tuulta ja kaikki saman päivän aikana. Toisekseen on joko liinan tai vaunujen tuomat vaatimukset tai molemmat samaan aikaan.

liinaillessa
BID2017

Liinaillessa kannan lasta vanhan villakangastakin alla. Silloin me molemmat tarvitsemme vähemmän vaatetta, kuin vaunuillessa. Liinaillessa lämmitämme toisiamme. Sain neuvon, ettei liinaillessa lapsella kannattaisi pitää kärjellisiä pöksyjä, sillä jos ne jäävät tiukalle voi lapsen varpaat olla kivuliaasti lytyssä.

Sitten vaatteiden pitäisi olla sellaiset ettei niistä erotu vaikka olisi pikkuisen puklailtu niiden päälle tai muutoin sotkettu. Ja tapahtumapaikat, niin, ne saattavat olla hyvin lämpimiä tai sitten ne voivat olla viileämpiä. Ja sitä ei aina tiedä ennalta. Ja näiden lisäksi omissa vaatteissani pitää huomioida imetyksen tuomat vaatimukset.

Ja tiedättekö, keksin sopivat vaatteet. Sellaiset jotka päällä on mukava olla ja jotka olivat ihan kivan näköiset. Ja olin tyytyväinen. Vaatekriisi ratkaistu. Kunnes ja mutta. Noissa kaikissa tilaisuuksissa törmään samoihin ihmisiin. Ja meillä on ne kaksi vaatekertaa joita käytämme. Uusi kriisi on valmis :D

Kuten huomaatte on elämämme lepppoisaa ja helppoa, aikaa ja energiaa on hassujen asioiden pähkäilyyn.


Oheisessa kuvassa oli lempivaatteemme; Ruskovillan merinovillainen haalari ja kypärämyssy. Näillä pärjäsi enemmän kuin hyvin. Niin liinaillessa, kuin vaunuillessakin. Liinalla kantaessa tarkistin moneen otteeseen, ettei pienen varpaat liiskaannu. Ja tarkistin myös vauvan lämpötilaa, minun oli hankala uskoa ohuen villahaalarin lämpimyyteen. Meidän oloihimme ja meidän käytössämme se oli juuri passeli vaate moneen eri tilanteeseen.

Kyseinen haalari on kaverilta hankittu ja en ole varma kuinka monella lapsella se on ollut ennen meille päätymistä. Haalari on edelleen hyvän näköinen ja olen päässyt pesemään sen muutamaan kertaan. Uskon tämän haalarin kestävän hyvin vielä muutamia lapsia ilman sen kummempaa kulumista. Kaikesta tästä huolimatta järkytyin hitusen nähdessäni sen oikean hinnan.

Mikä siinä muuten on, että on valmis maksamaan lukuisista heikkolaatuisista ja epäkäytännöllisistä vaatteista muutamia euroja kivutta, mutta ei ole valmis panostamaan isompaa summaa monikäyttöisempään ja laadukkaampaan vaatteeseen? Mikä siinä isommassa kertainvestoinnissa on se, mikä tekee siitä niin hankalan? Joka tapauksessa meille tulee jatkossakin Ruskovillan tuotteita, jopa uusina jollei kirpparilla onnista, ovat ne sen verran hyviä.

lettu
Perunaräiskäle

Tätä meille siis nyt kuuluu. En hio kirjoitusta enempää, etten vain jänistäisi ja lykkäisi julkaisua taas hamaan tulevaan. Seuraavaksi on vuorossa tutumpia juttua; nikkarointia ja pino kirjoja sekä hiljaiselosta toipuneen Tsajut-blogin puolella erilaisia lettuja.

19 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea kuulumisiasi💛Suloinen tuo vauvelisi,ja kiva että vauvankin kanssä ehtii tapahtumiin.Hyvää kevättä🍃🌱🌻🌸😜

    VastaaPoista
  2. Onnittlut vielä perheenlisäyksestä! Musta nämä henk koht postaukset ovat välillä kivoja. Hyvä että rohkaistuit. Nämä kertovat jotain kirjoittajan persoonasta.

    VastaaPoista
  3. Kiva oli lukea kuulumisiasi💛Suloinen tuo vauvelisi,ja kiva että vauvankin kanssä ehtii tapahtumiin.Hyvää kevättä🍃🌱🌻🌸😜

    VastaaPoista
  4. Oi, miten ihana ja luonnollinen syntymä. Minä olen käyttänyt myös pojillani vauva-aikaan kestovaippoja ja Ruskovillan vaatteita.

    Paljon olette ehtineet jo kiertää ja touhuta. Mukavaa kevään jatkoa, josko se tästä lämpimämmäksi jo muuttuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli. Esikoisen aikaan kestovaipat olivat ihan eri luokkaa kuin nykyisin ja nämä nykyiset kestot hakkaavat käyttömukavuudelta varmaan ne 90-luvun kertikset :D T

      Poista
  5. Voi miten söpö vauva! Hauskaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
  6. Voi miten suloinen vauva! Onnittelut pikkuisesta! <3 Ihanan seesteisen kuuloista elämää, vaikka nuo arjen pienet ongelmat tuntuukin varmasti välillä raskailta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä tämä elämä on seesteistä ja mukavaa, joskus vain sitä takertuu mietiskelemään pikkuasioita liian tiiviisti ;)

      Poista
  7. Onnea vauvasta koko perheelle! Olettepa ehtineet jo moneen paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :) Meiltä on onneksi helpot kulkuyhteydet niin ainoa syy miksi ei liikkuisi on oma laiskuus :D

      Poista
  8. Onnea vauvasta koko perheelle! Olettepa ehtineet jo moneen paikkaan.

    VastaaPoista
  9. Voi mikä pieni! <3 Tuttu tuo Kattilahallin irlantilainen taustallasi, joskus mekin siinä kuvia otettu. Oikein ihanaa vappua pienokaisen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Tuolla on todella hienoja maalauksia ja niitä pitäisi käydä useammin ikuistamassa. Ihanaa vappua teillekin :)

      Poista
  10. Suloinen pieni! Onnea! Mukavan kuuloista arkea teillä. :)

    VastaaPoista