18.11.2017

Perhepeti sivuvaunulla


Päätimme helpottaa vauvavuotta nukuttamalla pikkuisen perhepedissä ja sivuvaunussa. Perhepedillä tarkoitetaan vanhempien ja lapsen yhdessä nukkumista samassa pedissä. Sivuvaunu on sängyn yhteyteen liitetty pinnasänky ilman toista laitaa.

Sänkymme ei ollut sovelias perhepediksi sen kalteripäädyn vuoksi. Kaltereihin oli kiinnitetty pinnasängyn reunasuojus ja sen eteen oli laitettu putkityyny. En suosittele vastaavia viritelmiä muille. Vaihdoimme sänkymme toisenlaiseksi, nykyisessä on yhtenäinen pääty.

Suosittelen tekemään heti alkuun lopulliset ratkaisut, väliaikaisista ratkaisuista tahtoo usein tulla pitkäikäisiä. Ja kotihan on se vaarallisin paikka, se jossa tapahtuu eniten tapaturmia. Siellä ei osaa varoa samalla tapaa, kuin muualla.

Sivuvaunun eli pinnasängyn patja oli liian kapea tehtäväänsä. Leikkasimme vanhasta patjasta sopivan kokoisen palan ja saimme siten pinnasängyn ja sängyn välisen kolon peittoon. Pinnasänky oli tiukasti sidottu sänkyyn kiinni, joten ratkaisu esti sänkyjen väliin putoamisen hyvin.

Meillä pieni nukkui jonkun verran sivuvaunussa, mutta yhtä usein päädyin sinne itse. Tätäkään en suosittele, pinnasänkyjä ei ehkä ole suunniteltu kestämään aikuisen painoa. Kaikista epäilyistä huolimatta vetäydyin sinne usein. Tai siis, kokonaanhan en sinne mahduttautunut, mutta ylävartaloni sopi sinne hyvin.

Sängyssä oli tuplaleveä patjansuojus ja pinnasängyssä on Myllymuksujen alesta hankittu villainen patjansuojus. Näin patjat eivät kärsi, vaikka sänkyihin tulisi pulautuksia tai pissoja.

Vauva on nukkunut koko ikänsä unipussissa, joka jättää kädet vapaiksi. Unipussi on ollut hänelle loistava ratkaisu, sen verran hän pyörii unissaan.

Oma kokemus perhepedistä


Alkuun itselleni oli rankkaa nukkua perhepedissä, etenkin niinä hetkinä kun nukuin keskellä, vauva sivuvaunussa. Muut perheenjäsenet tuntuivat olevan liian lähellä, kaipasin omaa tilaa. Nautin yksin nukkumisesta, rakastan niitä hetkiä kun jään yksin parisänkyyn ja voin nukkua miten päin vain.

Perhepedissä muut nukkujat olivat liian lähellä ja jatkuva imetys siihen päälle sai olon tuntumaan ahdistuneelta. Tuntui, etten kestä ketään ihollani kiinni, liian lähellä itseäni. Pelkäsin hyvin alkaneen imetyksen ja perhepedissä nukkumisen jäävän tuon kuristavan tunteen vuoksi. 

Oman tilan tarpeen ratkaisin nukkumalla pinnasängyssä. Ja pahimpien alun hormoniryöpsähdysten ja tottumisen myötä sopeuduin nukkumaan perhepedissä, jopa niin hyvin että uni ei meinannut tulla silmään eräänä yönä, kun koetin nukkua yksin sohvalla.

Muita huomioita


Makuuhuoneeseemme tämä perhepeti kokonaisuus sivuvaunulla mahtui vain tähän kohtaan, suuren ikkunan eteen. Turvauduimme pimennysveroihin peittääksemme ulkoa tulevan valon, siis tämä kommentti koskee muita vuodenaikoja, nyt ulkona ei täälläkään ole liikaa valoa. Sen sijaan nyt valoverhot estävät vedon. Vanhat ikkunat hengittävät liian hyvin ja emme halua vauvan saavan vetoa.

Halvat valoverhot toimivat meillä hyvin, aurinko ei koskaan paahda suoraan makuuhuoneen ikkunaan. Nämä samat valoverhot osoittautuivat toimimattomiksi Saimaan mökillä, jossa nouseva aurinko paistaa oikeasti makuukammarin ikkunaan.

Kuten aiemmin kirjoitin, asiat kannattaa tehdä heti valmiiksi. Testasin nopsaan verhoja ikkunaan ja siinä ne edelleen roikkuvat testissä, silittämättä.


Pinnasängyn patjansuojus

Perhepedin turvallisuus

  • Ei ylimääräisiä tyynyjä/peittoja/pehmoleluja
  • Estä lapsen putoaminen
  • Estä lapsen päätyminen patjojen väliin
  • Vain aikuiset ja vauva sänkyyn
  • Sänkyyn ei muita lapsia tai lemmikkejä
  • Ei päihtyneitä perhepetiin
  • Tupakoitsijoille ei suositella perhepetiä
  • Hyvin pienille lapsille, esimerkiksi keskosille, ei välttämättä suositella perhepetiä
  • Huomioi vauvan liikkuminen
Perhepedin turvallisuuteen nostan myös yhteneväisen sängynpäädyn. Kokeilimme erilaisia ratkaisuja rautasängyn päätyyn, mutta yksikään ei ollut oikeasti hyvä. Kaikki pinnasängyn laitojensuojukset, tyynyt ja muut sellaiset eivät oikeasti pysy kunnolla paikoillaan. Ne luovat väärän turvallisuudentunteen.


Yövalo


Öisiin herätyksiin varauduimme virittämällä sängynpäätyyn patterikäyttöiset valonauhat. Ne sai kiinnitettyä ohuella langalla niin, ettei vauva päässyt repimään niitä irti. Patterivalot antoivat sopivasti valoa, mutta eivät sattuneet unisiin silmiin.

Meillä on kaksi erilaista valonauhaa, toinen on ikkunaan tarkoitettu lumihiutalenauha, jonka valo on lämmin ja miellyttävä. Toinen taas on kirkaslamppuinen valonauha, joka antaa todella hyvän valon pimeässä yössä.

Valonauhat antavat hyvän yleisvalon, silloin kun kirkasta valoa ei tarvitse. Nämä ovat näppäriä valonlähteitä myös sähköttömiin tupiin tai sähkökatkojen varalle.

Valonauhojen valo ei riitä lukuvaloksi ja lukuvalona toiminut pöytälamppu puolestaan on liian kirkas tehtäväänsä. Etsinnässä on perhepetiin sopiva kapean valokiilan omaava lukulamppu.


Tämän hetkinen tilanne ja tulevaisuus


Yläkuvassa on tämän hetkinen tilanne. Sängynpääty on nyt perhepetiin sopiva, sen välistä ei voi pudota tai siihen ei voi juuttua kiinni. Pinnasänky ei enää ole sivuvaununa, vaan sen pohja on laskettu alas ja molemmat laidat ovat kiinnitetty. Lopputulos on se, että vauva nukkuu hetken omassa sängyssään ja jää sitten väliin ja sänky tuntuu ahtaalta. Viikonloppuna sivuvaunu otetaan taas uudelleen käyttöön.

Valonauhoille ei ole vielä löytynyt uutta paikkaa, sellaista, johon ne saisi kunnolla kiinni. Pieni on utelias tutkimaan kaikkea ja irtonaiset valonauhat olisivat tässä vaiheessa turha riski.

Taulu on nostettava seinältä pois, sillä se ei kestä seinällä mikäli pieni innostuu sitä tutkimaan.

Miksi perhepeti?


Olemme kokeneet yhdessä nukkumisen helpoksi. Vauva oli täysimetyksellä puolenvuoden ikään asti ja imetys jatkuu edelleen, myös öisin. Perhepeti mahdollistaa minulle enemmän unta, sillä en joudu nousemaan, hakemaan vauvaa syömään ja palauttamaan vauvaa takaisin vuoteeseensa.

Valitsimme perhepedin, koska se tuntui sopivan meille tähän elämäntilanteeseen. Etsin tähän postaukseen kirjahyllystäni muutaman lainauksen, joissa on seikkoja joiden voi ajatella puoltavan perhepetiä.

"Käyttäytymisbiologiassa erotellaan kolme poikastyyppiä, joista kuhunkin liittyy omat tyypilliset poikasen ominaisuudet ja tarpeet. -- Kolme poikastyyppiä "kannettava", "pesäpakoinen" ja "pesäviipyinen" ovat siis nimityksiä, jotka kuuvaavat ryhmäänsä kuuluvien poikasten tarpeita ja sopeutumista omaan elinympäristöönsä."

"Ihmislapsi on läheisten sukulaistemme, ihmisapinoiden tapaan kannettava poikanen, jonka käyttäytymistaipumukset ovat sopeutuneet tilanteeseen, jossa häntä hoitavat henkilöt ovat jatkuvasti lähellä."

Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis



"Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkista ympäristö: mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan."

"Kiintymyssuhteen vakiintuminen 6-10 kuukauden iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeää välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloja yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminenhän on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla. Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänessä sisäistyvään perusoletusmalliin siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä."

Jukka Mäkelä, Vauvojen unihäiriöt, kirjasta Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)

Näistä kahdesta kirjasta on lainauksia myös seuraavissa postauksissa:

11.11.2017

Ajatuksia pienissä neliöistä asumisesta


Lomaillessa poissa kotoa voi saada ajatuksia. Osa loman aikaisista ajatuksista on hyviä ja osa taas ei kestä arkeen paluuta.

Kävimme Oxfordissa   tapaamassa tytärtäni Miinaa. Kaksi seurueestamme majoittui pieneen hotellihuoneeseen. Ja sinne huoneeseen he mahtuivat hyvin. Ihastelimme huoneen tilavuutta ja näppäryyttä. Totuus kuitenkin oli se, että huone oli auttamattoman pieni. Se, mikä sai meidät kokemaan huoneen suurempana, kuin se olikaan, oli tavaroiden puute.

Kahdella ihmisellä oli mukanaan pieni laukullinen tavaraa eli kaikki ne henkilökohtaiset kapineet, vaatteet, kirjat ja arjen pyörityksessä tarvittavat esineet loistivat poissaolollaan. Suomen neljä vuodenaikaa ja toimelias elämä vaativat kuitenkin enemmän tavaraa, kuin pidennetty viikonloppu leppeässä ilmastossa.

Ne seikat, jotka miellyttivät lomalaista olivat samoja seikkoja, jotka tekivät huoneesta mahdottoman asunnoksi. Pitkulainen kylpyhuone oli avara, mutta sinne ei olisi saanut mahdutettua pyykkikonetta tai kuivaustelinettä. Huoneesta puuttui oikea säilytystila, muutama laatikko ei riitä kattamaan kahden ihmisen säilytystilan tarvetta.

Huonetta hallitsi parisänky. Niin se tahtoo olla, pari sänky tahtoo viedä semmoiset neljä neliötä tilaa ja se on paljon, kun neliöitä on vähän. Monesti ulkolaisissa Tiny Houseissa, hyvin pienissä taloissa, on makuusija sijoitettu parvelle. Parvi on joissain tapauksissa hyvä ratkaisu, mutta sillä on omat huonot puolensa ylös kipuamisineen ja hankalampana petaamisena.

Yksi seikka, joka minua aina niukoissa neliöissä mietityttää on ilmanvaihto, en halua tunkkaista ja vähähappista luukkua. Tässä talossa se ei ollut ongelma, koska se oli rakennettu brittiläiseen tapaan hyvin tuulettuvaksi. Tämä tarkoitti sitä, ettei ikkunat ja ovi olleet samaa eristävyysluokkaa kuin meillä Suomessa. Toisaalta, tuolla lämpöisemmässä ilmastossa ei tarvitsekaan. Kylpyhuoneen ilmanvaihto oli ratkaistu poistopuhaltimella, joka käynnistyi samalla, kun kylpyhuoneeseen laittoi valon päälle.


Seurueessamme oli viisi aikuista ja vauva. Mikä muu kuin tavaroiden puute sai meidät kuvittelemaan, että huone oli tilava? Syynä oli huoneen oma, suojaisa piha. Siinä me mahduimme parveilemaan. Muutama tuoli ja pieni pöytä muuttivat muurilla rajatun pihan olohuoneeksi. Marraskuinen ilma oli + 11 celsiusta ja me tottuneita ulkoilmassa oleskelemaan.

Tässä vaiheessa varmasti mietit missä me sitten majailimme. Me nukuimme Miinan luona, käytössämme oli sänky ja patja lattialla. Ja huone oli suurin mikä Miinalla on ollut Briteissä. Miinan huoneen tilavuutta korosti se, että sänky oli tavallinen yhden hengen sänky ja lattialla yöt ollut patja nostettiin päiviksi pois tieltä.

Miinalla on hyvin vähän tavaraa huoneessaan. Hän on joutunut kaikkina Briteissä asuminaan vuosinaan pakkaamaan tavaransa varastoon lomien ajaksi, mitään ei ole saanut jättää huoneeseen. Ensimmäiset kaksi vuotta hän asui Walesissa pienessä huoneessa kolmen muun tytön kanssa. Tavaran vähyys tekee huoneesta tilavan. Tosin Miinalla on Suomessa tavaroilleen ja vaatteilleen säilytystilaa, jossa ne odottavat hänen lomiaan.


Pieneen huoneeseen voi helposti ihastua, voi kuvitella, että tämähän riittäisi hyvin. Mutta entä jos tarvitsee keittiön, vaatteita, tavaroita eikä halua aina istua sängyllä? Ja mitä silloin, kun piha ei toimikaan olohuoneena ja eteisenä, vaan ulkona on kurja ilma?

Luulin muutaman ohi kiitävän hetken ajan olevani valmis hyvin pieniin neliöihin. Sitten ymmärsi, ettei elämäntapani ja perheeni mahtuisi äärimmäisen pieniin neliöihin. Kotona havaitsin kaipaavani joskus omaa rauhaa, pientä soppea jonne vetäytyä tarvittaessa. Mikäli joskus rakentaisimme Tiny Housen, pienen kodin, olisi se ennemminkin muutama neljän neliön huone, kuin yksi avoin tila (ja sitten taas tulee ne ilmanvaihtoon liittyvät kysymykset).

Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun ihastuin lomamatkan majoituspaikkaan. Vuosia sitten ihastelin Tallinnan ullakkoasuntoa. Itselleni erilaisissa huoneistoissa ja asunnoissa oleskelusta on ollut apua, olen niiden kokemusten perusteella oppinut sen, millaisia asioita arvostan ja haluan. Tallinnassa minua mietitytti wc makuuhuoneessa (kyllä, ei seiniä, siinä se pytty oli sängyn vieressä) sekä keittiö joka oli väärällä tavalla kodin keskuspaikka.

Tällä hetkellä kotimme puolen sataa neliötä (noin ilmaistuna 50 neliötä kuulostaa hulppealta) tuntuu riittävältä. Ja tämä muuttuu aina vain tilavammaksi, kun saamme tuvalle sinne matkalla olevat kalusteet ja tavarat ja karsimme turhia. Ehkä meille tämä neliö määrä on tällä hetkellä oikea. Etenkin kun haluamme keittiön, jossa mahtuu kokkaamaan.

Miten sinulla on, ihastutko matkojesi majapaikkoihin? Voisitko asua pienemmissä neliöissä, kuin nyt asut?

9.11.2017

Tulevista kirjoituksista

Tässä blogissa päätin kirjoittaa tänä vuonna omatoimisuudesta, viljelystä, lapsiperheen arjesta ja nikkaroinnista. Nyt kävi kuitenkin niin, että Oxfordin matkamme inspiroi minua ja löysin reissulta lukuisia aiheita juttuihin. Nämä reissun inspiroimat jutut sivuavat blogin pääaiheita, mutta poikkeavat  totutusta jonkun verran. Näiden juttujen lisäksi blogissa on siis jatkossakin postauksia blogin pääaiheista. Ajattelin vain ennakolta varoittaa, että loman jälkeen aion käsitellä lomalla kokemaani ja oppimaani ;)

Niin ja tässä samalla ajattelin muistuttaa, että ruokablogin puolella on ideoita Itsenäisyyspäivän kakkuihin.

4.11.2017

Kuulumisia


Olemme harjoitelleet nyt olemaan vanhempia pikkuisellemme pian 9 kuukauden ajan. Tämä matka on ollut ihmeellinen ja upea. Samalla tämä aika on saanut minut muistamaan millaista oli silloin ammoin, kaksikymmentä vuotta sitten. Vanhat tapahtumat ja edesmeenneet rakkaat tulevat myös uniin, joista on katkeran suloista herätä.

Rakastin olla äiti Miinalle hänen vauva-aikaankin. Silloin vain pelkäsin mokaavani kaiken. Näin minulle oli monelta taholta peloteltu käyvän. Äitiyttäni varjosti tuolloin vahva riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunne. Toisaalta olin tuolloin täynnä nuoruuden uhmakkuutta, jonka avulla päätin meidän selviävän tilanteesta kunnialla.

Nyt on toisin. Olen "oikeamman" ikäinen, parisuhteessa ja osoittanut pärjääväni. Kaj osallistuu pikkuisen hoitoon, kotitöihin aivan kaikkeen. Kykenen jakamaan vanhemmuuden täysin hänen kanssaan. Tiedättekö miten onnellinen olen, etten tiennyt tämmöisestä silloin joskus? En tiennyt miten paljon henkisesti kevyempää vanhemmuus voi olla, kun sitä on jakamassa kaksi asiaan sitoutunutta.
12/96

Miinan kanssa olimme kaksin, me olimme me kaksi. Toki meillä oli suku ja ystäviä tukena, mutta arjessa meidän perheemme oli me kaksi. Olin varsinainen raakile äidiksi, mutta hyvin Miina sai minua kasvatettua. Hän opettaa minua edelleen kuuntelemaan ja malttamaan mieleni. Nyt koetan muistaa kaiken häneltä oppimani tämän uuden taipaleen alussa.

Tämä pieni nyytti on nostanut vanhoja asioita pintaan. Niistä kirjoittaminen tuntuu nyt haastavalta. Menneet vuosikymmenet ovat kadonneet välistä ja koen muistojen tunteet vahvoina ja kirkkaina.

Tuvan elämässä on tapahtunut vain vähän postauksiksi päätyviä asioita. Satokausi oli vaihteleva, esimerkiksi omenoita ei juuri tullut, mutta herukkapensaat antoivat hyvän sadon. Kasvimaa kärsi liian vähästä lannoituksesta ja huolenpidosta. Kaiken kiireen keskellä turhauduin repsottaviin tuija-aitoihin ja omenapuihin, joista yksi vaati suurta leikkausta, ja palkkasin puutarhurin.

Saunatuvalle remontoimme keittiön ja pukuhuoneen kierrätystavaroista. Nyt tilat ovat toimivat. Saunatuvan remontti on edessä vasta vuosien kuluttua, joten nämä tilapäisjärjestelyt hyödyttävät meitä vuosia. Tämä tarkoittaa siis suomeksi sitä, että ajoimme tunteja mökille, purimme siellä keittiön, raahasimme sen monessa osassa pikkuveneellä saaresta mantereelle, pakkasimme kyytiin, jaoimme tuvalle, jossa kokosimme sen. Tuon lisäksi keittiön ja pukuhuoneen entiset kalusteet ja muut tavarat lajiteltiin ja valtaosa päätyi kierrätykseen. Alan olla jo loppu siihen, miten tuota tavaraa tuntuu aina vain löytyvän lisää.

Syksyllä käytimme kuukaudenpäivät sen pohtimiseen, josko sittenkin olisin palannut arkiseen aherrukseen. Päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja jatkan kotona ensi syksyyn.


Näitä mietin CapsLook-kurssilla

Kesä ja syksy ovat olleet tekemistä täynnä. Aloitin innokkaana Iinan vaatekaapin haltuunotto kurssin, mutta kärsittyäni hyvin vähäunisista öistä kuukauden jäi homma kesken. Se oli moka, olisin kaivannut kurssin oppeja niinä aamuina, kun seisoin silmät sikkarassa vaatekaapin ovella.

Tuvan puuhat veivät huomiomme ja raaskimem lähteä vain pari kertaa sieneen. Kangaskorjaamon Johanna kirjoitti sienestyksestä kattavan infopaketin blogiini. Sen luettuani päätin ensi vuonna viettää enemmän aikaa sienimetsällä. Onneksi saimme sieniä läheisiltämme, niin talvivarastomme eivät tältä osin ole tyhjät.

Nämä kuulumisten kirjoittamiset ovat edelleen hivenen nolostuttavia ja haastavia. En oikein saa puettua sanoiksi ajatuksiani. Pompahtelen aiheesta toiseen ja takaraivossa jyskyttää ajatus "ketä kiinnostaa???".  Miten on, kiinnostaako? Haluatteko kuulla mitä kulissien taakse kuuluu?

Aikaisemmat kuulumisemme löytyvät täältä.

28.10.2017

Kotiliesi 30, kunnostus jatkuu


Aloitimme Kotiliesi 30 kunnostuksen ikuisuus sitten. Täältä pääset katsomaan videon siitä, miten muurasimme liedelle uuden sisuksen. Liesi on uskollisesti odottanut seuraavaa vaihetta ja viimein syystöiden lomassa pääsimme etenemään asiassa.


Kaj hioi lieteen tulleet ruosteet pois kulmahiomakoneeseen liitetyllä messinkiharjalla. Hän suojautui hiomista varten kuulo- ja hengityssuojaimilla, laseilla ja suojaavilla vaatteilla. Hiomisesta irtoaa kunnolla pölyä eli tätä ei kannata tehdä sisällä tai pitää läheisten rakennusten ovia auki.


Liesi maalattiin mustalla, kuumuuden kestävällä spray-maalilla.

Ja lopputulos oli kaunis. Nyt tarvitsisi talkooapua lieden sisään raahaamiseen. Sitten vain kunnostetut luukut paikalleen ja liettä kokeilemaan :)


Ohessa muutama ohje Kotilieden puhdistukseen ja käyttöön Kansalliskirjaston digitointien kautta:
kotiliesi puhdistus ohje
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi

kotiliesi lämmitys ohje
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi


21.10.2017

Varaudu arjen luksukseen


Arki voi olla luksusta, jos vain sallit sen itsellesi. Kaikki lähtee liikkeelle pysähtymisestä. Ensin pitää pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat voisivat tehdä arjestasi luksuksen. Ja seuraavaksi mietitään, miten sen voi taata itselleen.

Arvostatko arjessasi piristävää aamukahvia vai rentouttavaa iltateetä? Vai parantaako arkeasi hyvä unikirja tai tunnelmointi kynttilänvalossa? Oli arkeasi parantava asia mitä vain, huolehdi että saat sen varmasti.  

Mikäli nautit laillani aamukahvista, niin pidä kaapissa vähintään yksi kahvipaketti jemmassa. Samaan jemmaan kannattaa tarpeen mukaan hamstrata suodatinpusseja, kahvimaitoa ja sokeria. Ihan vain siksi, ettei aamulla joudu toteamaan kahvin jäävän vain haaveeksi.

Meillä mies varautuu vielä asteen enemmän, hän lataa aikaisten aamujen iloksi kahvinkeittimen illalla valmiiksi. Valmiiksi ladattu kahvinkeitin säästää vain muutaman hetken aikaa aamulla, mutta tuntuu sitäkin paremmalta. 

Sama idea pätee muihinkin arkisiin hemmotteluhetkiin. Jos nautit iltateestä kynttilänvalossa, niin pidä  muutama ylimääräinen pakkaus teetä ja kynttilöitä. Ihan vain sen vuoksi, että ansaitset pienet ihanat hetket.


Viime kuukausina olen saanut jostain oireita ja niiden aiheuttajaksi epäilen lehmänmaitotuotteita. Jouduin hylkäämään tavallisen maidon ja siirryin herkullisen ja samettisen iKaffen käyttäjäksi. Kyseessä on kahviin mainiosti soveltuva kauramaito. Tätä nimenomaista maitoa myydään molemmissa suurissa ketjuissa.

Kunnes koitti se aamu, jolloin olin unohtanut ostaa uutta maitoa odottamaan ja edellisenä aamuna oli mennyt viimeisen tölkin viimeiset tilkat. Päätin suunnata päivään ilman kahvia ja etsiä heti ensimmäisestä kaupasta maitoa.

Maitoa ei löytynyt ensimmäisestä kaupasta, eikä toisesta. Kolmaskin kauppa tuotti pettymyksen ja sain kuulla tukulla olevan vaikeuksia toimittaa tuotetta. Onneksi naapurilta löytyi ylimääräinen tölkki ja aamuni olivat hetkeksi pelastetut.

Heti seuraavan tilaisuuden tullen hamstrasin kaksi tölkkiä maitoa talteen, ihan vain kaiken varalta. Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta piipahdin lähikaupassa ja näin erikoismaitohyllyllä tutun tyhjän kohdan siinä missä iKaffejen olisi kuulunut olla.  Onneksi tällä kertaa kotivarastoa oli täydennetty ja en jäänyt ilman aamukahviamaitoani.


Selviäisinhän minä ilman kahvimaitoa. Arki ilman kahvimaitoa ei ole kamala koettelemus. Se mikä minut laittoi miettimään asioita oli kaupan tyhjä hylly. Jo aiemmin syksyllä törmäsin kaupassa tyhjään hyllyyn etsiessäni hillo- ja marmeladisokeria. Silloin opin, ettei kaupoissa ole mitään varastoja, kaikki tuotteet ovat siinä hyllyssä ja jos ei ole niin on loppu.

Kaupan tyhjä hylly ja tukun ongelmat toimittaa tuotteita sai muistamaan tyttäreni Miinan kertomuksen viime talvelta. Englannissa oli pulaa tuoreesta pinaatista ja parsakaalista Espanjan ja Italian sääolojen vuoksi. Kyseisiä tuotteita säännösteltiin.

Kun jossain päin maailmaa tapahtuu jotain, vaikuttaa se meidän ruokakassimme sisältöön. Viranomaiset suosittavat pitämään kaapeissa ruokaa ja tarvikkeita kolmeksi vuorokaudeksi. Pieni varautuminen on järkevää ja se tekee arjesta myös mukavampaa.


Joka aamuisen maitokahvin lisäksi halusin helpottaa kaupassakäyntejä ja pienentää hitusen ekologista jalanjälkeämme siirtymällä kestotalouspaperiin. Kestotalouspaperi on hieno nimi pienille rievuille, joilla pyyhin vauvan naaman ja kädet sormiruokailun jälkeen. Korillinen riepuja syntyi rikkoutuneista lökäpöksyistä ja muutamasta muusta loppuun käytetystä vaatekappaleesta.

Kestotalouspaperi säästää meidät varsinaisen talouspaperin raahamiselta ja varmistaa sen, että kotona on aina jotain, jolla pyyhkiä pienet kädet. Pienet rievut eivät vie juuri tilaa pyykkikoneessa tai narulla kuivumassa.


Samaa itsensä hemmottelu-teemaa on aiemmin kirjoittamassani Aina mukana pussukassa. Sillä haluan varmistaa saavani hyvää teetä ja sen avulla selviän pienistä haasteista. Aiemmin olen kertonut myös  kuukupin ja kestosuojien takaavan miellyttävän olon kuukautisten aikaan.  Ja pikkuinen käyttää edelleen kestovaippoja. Eli kun saimme roimasti vähennettyä talouspaperin, kertakäyttöisten kuukautissuojien ja vaippojen käyttöä, saimme samalla pienennettyä kaupasta kotiin raahattavien ostoskassien kokoa. Ja pakko tunnustaa, että nautin kun raahattavan tavaran määrä on pienentynyt.

Blogisisareni Emilia huolehti arjen luksuksestaan tekemällä itselleen meikinpoistolaput. Emilian idea on loistava ja juuri sopiva esimerkiksi joululahjaksi ihmiselle, joka haluaa suosia kestotuotteita.


Pienet arkiset hemmottelutuokiot tekevät arjesta juhlaa.
Pysähdy nauttimaan niistä, keskity onnellisiin hetkiin.
Elämämme on pääosin arkea, joten tehdään siitä nautittavaa!


14.10.2017

3 x Kylmäsäilytys ilman jääkaappia


Elämä ilman sähköä tuo mukanaan kysymyksen ruokatarvikkeiden kylmäsäilytyksestä. Keräsin tähän kirjoitukseen kaksi mökillämme käyttämää vaihtoehtoa sekä kolmanneksi Liehtalan museotilalta bongaamani vaihtoehdon.

Aloitetaan siis Liehtalan perunakuopasta. Perunat ja juurekset vievät todella paljon säilytystilaa, seikka jota ei huomaa ajatella silloin kun perunat ja juurekset ostetaan kaupasta vain viikon tarvetta varten. Omavaraistaloudessa perunat ja juurekset on viljelty itse koko talveksi. 

Jos ajatellaan taloudessa kuluvan kilo perunoita päivässä on se viikossa jo seitsemän kiloa, määrä joka ei tavalliseen jääkaappiin mahdu muiden ruokien joukkoon. Ja kuukaudessa tuolla perunakulutuksella tulisi säilöttävää kolmekymmentä kiloa ja niin edelleen. Ja niiden perunoiden lisäksi oman säilytystilansa vaativat porkkanat, mustajuuret, punajuuret, palsternakat ja muut.

Koska en omaa vielä kokemusta perunakuopasta, niin suosittelen lukemaan seuraavan kuvan esittelytekstin aiheesta:


Valitettavasti ylläolevasta tekstistä ei käy ilmi miten paljon perunakuopan varastoja verottivat erilaiset eläimet ja millä keinoin niiden pääsy kuoppaan oli pyritty estämään.


Me käytimme mökillä kylmäsäilytykseen talon pohjoispäädyn alle hauduttua suurta kattilaa. Kattilassa säilytimme sinapit, ketsupit ja muun sellaisen. Juureskellarin virkaa toimitti maahan haudatut kaivonrenkaat, joiden pohjalle oli valettu pohja. Pohjaan oli jätetty reikä veden poisvalumiselle. Lisäksi phjalla oli monesti laudan palat tms pitämässä tavarat irti pohjasta. Kaivonrenkaat oli peitetty puukannella, joka puolestaan oli päällystetty kattohuovalla.

Molemmat ratkaisut olivat hyviä, varjoisa sijainti ja maahan hautaaminen takasivat viileyttä ja kummankin materiaali piti eläimet poissa ruoan kimpusta. Ja kaikki olivat ergonomisesti hyvin epämiellyttäviä käyttää :D

Kaivonrenkaista rakennettu juureskuoppa on purettu ja kattila kaivettu esille ja nostettu vessaan kuivikeastiaksi. Valitettavasti näistä ratkaisuista ei ole tämän parempia kuvia. Tämä näissä arkisissa asioissa tahtoo olla, niitä ei tule kuvattua ja siten dokumentoitua kunnolla.



Aikanaan vietin kesällä aikaa vuokramökillä, jonka kylmäsäilytystila muistutti mökkimme kaivonrengasta ja kattilaa. Tuolla vuokramökillä oli pohjoisrinteeseen haudattu suuret muoviset laatikot. Noiden laatikoiden kansien päälle oli nikkaroitu laudoista ja kattohuovasta. Laatikoiden ympärillä olevaa maata kasteltiin helteellä ja kaupunkireissuilta sinne tuotiin aina uudet kylmäkallet viilentämään.

Näitä kylmäsäilytysratkaisuja yhdistää se, ettei mikään näistä vedä vertoja jääkaapille. Nämä ratkaisut eivät viilennä tuotteita niin tehokkaasti ja nopeasti kuin jääkaappi tekee. Mutta näiden avulla saa jonkun aikaa säilytettyä osan ruoasta hyvänä.

Perunakuopan kuva Liehtalan museotilalta on vanha, otin sen samalla reissulla, kuin kuvasin Liehtalan luontopolulla liekokasveja. Suosittelen Liehtalan lisäksi muitakin museotiloja, niistä saattaa saada ideoita omiin projekteihin.

7.10.2017

Saunatuvan edustan hyötytarha, perustaminen

Remontin edetessä työnalle joutuvat sellaisetkin kohdat pihaa, jotka miellyttävät silmää. Saunatuvan edusta kaipasi muutosta. Maa oli noussut korkealle ja sitä oli saatettu kasata ruusun juurelle. Lisäksi kasvillisuus oli hiipinyt liian lähelle seinustaa. Halusimme liian maan pois seinänvierustalta ja samalla salaojitimme saunatuvan tämän sivun. 

Saunatuvan ehdoton valtiatar oli Juhannusruusu. Juhannusruusu menestyi paikassa hyvin, mutta koska ruusu oli nostettava hetkeksi pois paikaltaan aloin miettiä mitä muuta tälle yhdelle pihan parhaista alueista voisi laittaa.

Tämä itään antava seinusta on pohjoistuulilta suojassa ja jatkuvasti katseiden alla. Juhannusruususta emme halunneet täysin luopua, vaan päätimme pitää sen, mutta antaa sille aiempaa vähemmän tilaa. Seuraavaksi pallottelimme eri kasvivaihtoehtoja ruusun kaveriksi. Koska tupamme pihapiiri on ensisijaisesti hyötytarha, haluamme syötäviä kasveja. 

Saunatuvan edustan istutusala oli pieni, sen syvyys oli 220 cm ja leveys 350 cm, kun seinänviereen jätettiin puolenmetrin ala salaojalle, tai näin luulimme. Hankala maakivi sai meidät siirtämään salaojaa aavistuksen kauemmas seinästä eli istutusala kapeni.

Toisella puolella aluetta on saunatupa ja toisella kulkuväylä, tämän lisäksi suunnittelussa piti huomioida katolta alas tippuva lumi ja jää. Pitkällisen harkinnan jälkeen kasveiksi valikoitui jo olemassa olevan Juhannusruusun lisäksi kaksi pilariomenapuuta ja ruusukvitteni. Näiden juurelle on tarkoitus istuttaa ensi kesänä kuukausimansikkaa pienokaiselle naposteltavaksi.

Puiden varjosta vapautunut juhannusruusu kukki tänä vuonna upeasti. Se oli valkoinen ryöppy vasten punamultaista seinustaa. Valtaisa kukkameri, joka koristi saunarakennuksen.

Ruusun joukossa oli Illakkoa ja kaikenlaisia rikkakasveja. Lisäksi ruusu ahdisteli kasvuun innostuttuaan viereistä alppiruusua. Tästä huolimatta näky oli kesäkuussa upea. Niin upea, että sydäntä särki, koska tiesimme tämän näyn olevan viimeinen.

Rehellisesti sanottuna minua omalla tavallani harmittaa, ettei ensi keväänä ole tämmöistä kukkaryöppyä. Ehkä sen vuoksi täytin tämän kirjoituksen viime kevään kukoistuksella.


Saunatuvan päädyssä kasvaa 2016 loppukesästä istutettu päärynä Tshizhovskaja ja halusimme sen seuraksi omenapuita. Tila rajoitti omenapuiden kokoa, joten päädyimme kokeilemaan pilariomenapuita.

Saunatuvan hyötytarha

  • Pilariomena Dzin
  • Pilariomena Senator
  • Ruusukvitteni Sirius
  • Kuunliljoja
  • Sipulikukkia
  • Juhannusruusu
  • Tulossa kuukausimansikkaa

Saunatupa kevät 2017
Pilariomenapuut saivat tuekseen vahvat seipäät. Istutuspaikka on huolettavan lähellä katolta tippuvia lumia ja toivomme seipäiden vastaanottavan pahimmat iskut puuta suojaten, jos oikein hullusti käy. Ja toinen seiväs on torjumassa ohikulkevia ihmisiä. Tuommoinen puolitoista metriä korkea seiväs saa ihmiset paremmin varomaan kulkemistaan, kuin heiveröinen puuntaimi.


Omenapuiden alle istutin valkoisia ja sinisiä kukkia kevääksi. Juhannusruusu puolestaan sai alleen kääpiötulppaaneita. Kuunliljojen joukkoon istutin punaisia ja valkoisia tulppaaneita. Kaiken päälle varistin hamppukatetta, näin alue erottuu paremmin ja sinne ei tule pompittua vahingossa.

Kevääksi istutetuilla kukilla on tarkoitus olla paitsi silmänilona myös ravita pölyttäjiä ja scillojen tapauksessa ehkäistä myyrätuhoja (niitä ei vielä tähän mennessä ole onneksi ollut).

Viime syksynä aloimme miettimään millaisia omenapuita haluamme pihaamme. Emme tuhlanneet ajatustakaan pilariomenapuille, koska meillä tai lähipiirillämme ei ole niistä kokemusta. Toki olin miettinyt niitä aikoinaan rivitalon pihalle. Nyt toivomme puiden paitsi menestyvän kasvupaikallaan, niin myös tuottavan aikanaan satoa.

Pilariomenapuu Dzin sanotaan muistuttavan maultaan Loboa, omenaa josta pidän. Senatoria taas kehutaan herkulliseksi, seikka jonka toteamista saamme odotella jonkun aikaa. Odotellessa olisin kiinnostunut kaikista pilariomenoihin liittyvistä kokemuksista.

Saunatupa syksy 2017

Pilariomenapuut ja ruusukvitteni on tilattu Hirvensalmelta ja istutuksessa oli apuna maksettu puutarhuri Lea Pihailosta. Ilman puutarhuria olisi tämä homma jäänyt tekemättä, moni muu asia olisi painanut tämän ohi. Nyt saimme saunatuvan edustan mansikoita vaille valmiiksi ja hyötytarhamme laajeni tänä vuonna toisin kuin kerkesin jo pelätä.

Tai kuten kuvasta näkyy, pitää meidän vielä raahata kaikki saunan edustalta löydetyt kivet pois ja jatkaa vanhan kiviaidan kunnostamista. Mutta kasvit ovat nyt valmiina maassa juurtumassa ja odottamassa ensi kesää.  Tästä on hyvä jatkaa urakkaa :)

30.9.2017

Vinkkejä aloittelevalle sienestäjälle ruokasienten keräämiseen


Hei, minä olen Johanna ja minä olen ompeluhullu. Teen käsitöitä päivittäin  ja kirjoitan ideoita muistiin käsityöblogiini. Lämpimästi tervetuloa  kylään Kangaskorjaamolle ammentamaan ideoita persoonallisiin käsitöihin, otahan oma ämpäri mukaan. Sen lisäksi, että olen ompeluhullu, niin syksyisin minusta kuoriintuu marjastushullu. Yritän kerätä kaikki marjat talteen talven varalle meidän kotipakastimeen, mutta eiväthän ne sinne mahdu. Hurjaa vauhtia päätään on nostamassa myös sienihulluus. Juurikin sienien tunnistamisesta ja keräämisestä ajattelin kirjoittaa tämän vieraspostaukseni.

ruokasienten tunnistaminen
Karvarouskun lakin muoto muuttuu vanhetessaan

Innosta pomppien osallistuin Annikka Kujalan / Villiyrtti.fi järjestämälle sieniretkelle. Annikka on luonnontuotekouluttaja ja tutustuttaa ihmisiä sieniin ja villiyrtteihin Oulun seudulla. Annikka on toiminut myös tämän blogitekstin asiantuntijana. Suuret kiitokset Annikalle avusta.Olin niin innoissani sieniretkestä, että keräsin kahtena edellisenä päivänä iltalenkin varrelta kaikki vastaantulevat sienet mukaani. Sienien ohi kulkiessani olen miettinyt monta kertaa niiden nimiä ja voisiko niitä syödä. Torstai-iltana pyöräilin kokoontumispaikalle tyhjä muovisanko tangossa kolisten ja sieniä täysi pahvilaatikko lastenistuimeen kiinnitettynä.

Sieniretkellä opettelimme ruokasienien tuntomerkkejä. Miten tunnistamme tatit, rouskut ja haperot. Näistä aloitteleva sienestäjä saa jo hyvin ruokaa pöytään. Opin että jokaista sienilajia ei ole tarpeen tuntea erilleen, vaan riittää selvittää kuuluuko sieniyksilö tatteihin, rouskuihin tai haperoihin. Näiden sienten tunnistus on helppoa, koska jokaisella sienisuvulla on omat selkeät tuntomerkkinsä. Tattien, rouskujen tai haperoiden joukossa ei ole niin myrkyllisiä lajeja, että ne olisivat hengenvaaraksi. Lievästi myrkyllisiä, pahanmakuisia ja syötäväksi kelpaamattomia sieniä on tässä joukossa muutamia. Joten voit olla huoleti, näitä sieniä syömällä et kuole, korkeintaan voit saada vatsanväänteitä.

tattien tunnistaminen
Tatin lakin alla on pillistö






 

Tattien tuntomerkit


Tatit ovat yleensä kookkaita, jämeriä, muhkeita, paksujalkaisia jättiläisiä. Jos kurkistat tatin lakin alle, niin sieltä löytyy pillistö, joka näyttää aivan pesusieneltä. Pillistön voi irrottaa sormilla, sen alta paljastuu malto eli "sienen liha". Tattien sukuun kuuluu muutama yksilö, jotka olisi hyvä tunnistaa erilleen, sillä ne maistuvat pahalle tai tarvitsevat erikoiskäsittelyn. Kaikki muut tatit voit paistaa pannulla syötäväksi. Etelä-Suomessa on tavattu muutama lievästi myrkyllinen tattilaji, mutta ne ovat todella harvinaisia.


  • Maistuu nimensä mukaisesti sapelle, karvaalle. Voit maistaa pienen palan sappitattia ja sylkäistä sen ulos. Älä niele! Tunnistat kyllä sappimaisen maun.
  • Jalassa on tumma verkkokuvio vaalealla pohjalla. Sappitatin näköislajeilla, herkkutateilla on päinvastoin vaalea verkkokuvio tummemmalla pohjalla.


  • Maku on hyvin pippurinen, mutta voit hyödyntää tatin tulista makua ja tuoda sillä ruokaan tulisuutta.

Punikkitatit


  • Jalka on nukkatupsujen peitossa, ihan kuin ihokarvat olisivat jääneet ajelematta.
  • Kun halkaiset punikkitatin lakin, niin malto muuttaa väriään joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa.
Lehmäntatti ja punikkitatit vaativat pitkän, vähintään 15 minuutin kypsennyksen pannulla, muuten niistä voi saada vatsanväänteitä.

voitatin pintakelmu poistetaan
Voitatin pintakelmun voi poistaa ennen valmistusta, koska se on sitkeää.

Rouskujen tuntomerkit

Rouskun lakin alapuolelta löytyvät heltat. Raapaise kynnellä tai veitsellä rouskun helttoja, jos niistä tulee valkoista maitiaisnestettä, niin tiedät että tämä sienilaji on syötävä. Vanhoista rouskuista ei välttämättä tule maitiaisnestettä ollenkaan. Joten silloin on turvauduttava muihin tuntomerkkeihin tai jätettävä sieni metsään. Tämä rouskujen valkoinen maitiaisneste on tärkein tuntomerkki, mutta muitakin tuntomerkkejä toki on. Rouskujen heltat ovat yleensä vaaleita, koska niiden itiöpöly on vaaleaa. Rouskun jalka on juustomaisesti lohkeavaa. Voit sormilla repiä rouskun jalan pieneksi "juustosilpuksi".
Lakritsirousku on lievästi myrkyllinen, sen maitiaisneste on muista rouskuista poiketen veden väristä. Lakritsirousku voi aiheuttaa vatsanväänteitä ja oksentelua.

rouskujen tunnistaminen
Syötäväksi kelpaavan rouskun maitiaisneste on valkoista.

Haperoiden tuntomerkit

Haperot ovat nimensä mukaisesti hauraita ja hapertuvia. Jos keräät korillisen haperoita ja kori kulkee mukanasi töyssyisen taipaleen, niin korin pohjalle saattaa tippua palasia lakista, helttamursketta. Samoin kuin rouskujen jalka, niin haperonkin jalka on juustomaisesti lohkeavaa. Oman kokemukseni mukaan haperon jalka on tosi helposti murustettavissa. Haperojen pintakelmu irtoaa paloina lakista repimällä. Haperon jalka ja heltat ovat yleensä vaaleat. Jalka voi joskus olla punahäiveinen. Haperoissa on enemmän kirkkaita värejä kuin tateissa ja rouskuissa. Haperoiden lakista löytyy oranssia, keltaista, punaista ja viininpunaista. Kun löydät haperon voit tehdä sille makutestin. Ota pieni pala sienen lakista suuhun, maista ja sylkäise ulos. Älä nielaise! Jos maku on mieto, niin kerää sieni mukaasi. Jos maku on kirpeä, niin palauta sieni mättäälle. Joskus kirpeä jälkimaku voi tulla vasta viiveellä, 20 sekunnin kuluttua. Itse olen tällä makutestillä erottanut kaikista parhaiten syötäväksi kelpaamattomat haperot pois sienikoristani.

haperon tunnistaminen
Haperoiden jalka on hapertuvaa ja haurasta

Millaiset sienet kelpaavat syötäväksi

Halkaise sieni sieniveitsellä kahtia, niin näet onko sisällä toukan tekemiä käytäviä. Leikkaa toukkaiset osat pois, lopun sienen voit käyttää. Toukkaisia sieniä ei kannata kuljettaa mukana sienikorissa, koska toukat syövät koko ajan lisää käytäviä sieneen. Joskus sienissä näkee etanan syömiä kohtia, etanan voit jättää mättäälle ja ottaa sienen parempiin suihin.

millainen sieni kelpaa syötäväksi
Etana on järsinyt haperon lakkia.

Sienien käsittely

Sienet pitäisi käsitellä heti sieniretken päätteeksi, jotta mikrobitoiminta loppuu. Tatit ja haperot paistetaan pannulla. Sekaan ei tarvitse lisätä rasvaa tai vettä, ne muhivat omassa mehussaan.
Rouskut keitetään väljässä vedessä 5-10 minuuttia, jonka jälkeen ne huuhdellaan kylmällä vedellä. Aikaisemmin puhuttiin rouskujen ryöppäämisestä, kun tarkoitettiin rouskujen kiehauttamista. Nykyään kuitenkin puhutaan rouskujen kunnollisesta keittämisestä, jolloin rouskujen kirpeä maku miedontuu. Jos et tiedä pitääkö kyseistä lajia keittää 5 vai 10 minuuttia, niin voit aivan hyvin keittää kaikkia rouskuja 10 minuuttia.
Paistamisen tai keittämisen jälkeen voit jättää sienet odottamaan kylmään jatkokäsittelyä. Tatit ja haperot voit pakastaa esim. pienissä muovipusseissa. Rouskuista voi tehdä suolasieniä tai öljypohjaisia säilykkeitä.
Sieniä säilötään myös kuivaamalla ja tähän tarkoitukseen löytyy sienikuivureitakin.
Itse käytän sieniä jauhelihan jatkeena ruoassa ja leivon sienipiirakkaa iltapalaksi. Tässä on resepti salvialla maustettuun sienipiirakkaan. Minäkin lisään aina suolaiseen piirakkataikinaan perunahiutaleita tai perunamuusijauhetta. Googlen hakutoiminto on ollut hyvä ystäväni etsiessäni reseptejä sieniruokiin.

sienen halkaiseminen

Kun halkaiset sienen, näet onko sieni toukkainen. Toukkaiset osat voi leikata pois.


Mihin kannattaa mennä sieniretkelle

Sieniä voit kerätä jokamiehen oikeudella niin kuin marjojakin. Muista kunnioittaa toisten pihapiiriä ja liiku riittävän kaukana asutuksesta. Koivujen rungossa kasvavan pakurikäävän/ pakurin keräämistä varten tarvitset maanomistajan luvan.
Kerää sieniä puhtaasta metsästä. Tien pientareella ja parkkipaikkojen reunamilla sieniin on kertynyt liikenteestä saastetta.
Vanhat metsät ovat sienien aarreaitta. Avohakkuun jälkeen voi kestää jopa 20 vuotta ennen kuin sienet putkahtavat uuteen metsään. Sienet tarvitsevat vierelleen emäpuun, jonka kanssa ne elävät symbioosissa. Sienet viihtyvät kaikkein parhaiten vanhojen puiden vieressä. Koivikoissa, kuusikoissa ja mäntymetsissä on omat sienilajinsa.  Aloittelevalle sienestäjälle kuiva mäntykangas on oivallinen paikka, sieltä löytää haperoja ja kangasrouskuja.
Sieniä löytää metsässä liikkuen, kävele ja tutki, ristiin ja rastiin. Sieni viihtyy kosteassa ympäristössä, siksi kannattaa tarkistaa ensimmäisenä mäen pohjoinen puoli, painanteet ja alavat maat. Polkujen ja metsäautoteiden varret ovat myös hyviä sienestyspaikkoja. Sienet ovat hyviä piileskelemään mättäiden takana, toisesta suunnasta kävellessä sieni voi erottua paremmin kuin toisesta, siksi kannattaa joskus kävellä takaisinkin päin samoja polkuja. Meillä lapset ovat hyviä pongaamaan sieniä, ilman heitä minulta jäisi moni sieni huomaamatta. Kun olet kerran löytänyt hyvän sienipaikan, niin sinne kannattaa palata, sienet tulevat yleensä joka vuosi samoille paikoille.
Seuraa facebookin sieniryhmiä, niin sieltä saat vinkkejä, koska sinun kotimaakunnassasi alkaa sienestyskausi ja mitä sieniä alueeltasi löytyy. Minä olen poiminut meidän takapihan metsästä tatteja ainakin kolme viikkoa. Niitä ilmestyy sinne tosiaan niin kuin sieniä sateella. Sama paikka tuottaa satoa pitkään, koska kaikki sienet eivät tule pinnalle yhtä aikaa.
punakärpässieni

Kärpässieniä löytyy Suomesta 24 eri lajia, tunnetuin on tämä punakärpässieni.


Varoituksen sanat

Syö vain niitä sieniä, mitkä varmasti tunnistat ruokasieniksi. Muista netissä liikkuessa tarkistaa lähteen luotettavuus. Muista facebookin sieniryhmissä, että kuvista tunnistaminen on vaikeaa, joku voi vahingossa tunnistaa sienikuvasi väärin.
Tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näet miten karvarouskun lakki muuttuu vanhetessaan, nuoret ja vanhat yksilöt voivat olla hyvinkin erinäköisiä. Sateen kostuttamat sienet näyttävät erilaisilta kuin kuivalakkiset sienet. Vertaile ja punnitse saamiasi/ keräämiäsi tietoja huolella.
Kun harjoittelet sienien tunnistusta sienioppaiden avulla, niin kerää koko sieni jalkoineen päivineen. Näin saat kaikki tuntomerkit talteen. Sienten tunnistamista auttaa myös tieto minkä puun juurella tai millaisessa metsässä sieni on kasvanut.

sienien kerääminen
Sieniä on hyvä kerätä ilmavaan astiaan, kuten päre- tai muovikoriin.

Tästä postauksesta tuli niin pitkä, että omat kuvani jo loppuivat, joten lainasin viimeisen kuvan Lumisiivet -käsityöblogista Katilta.Toivottavasti tämä kirjoitus antoi sinulle rohkeutta kerätä ruokasieniä. 
Toivotankin oikein antoisaa sienisyksyä. Haperoiden kulta-aika on jo ohi, muita sieniä metsästä vielä löytyy. Aina tulee uusi syksy, jolloin näistä vinkeistä on hyötyä. On todella mukavaa, että sain kirjoittaa tänne Korpinkiven tupa -blogiin nämä sieniretken vinkit muistiin. Palaan itsekin tarkistamaan nämä asiat, kun uusi sienestyskausi ensi vuonna koittaa.

Jos haluat kurkata Kangaskorjaamon idearikkaita ja persoonallisia käsitöitä, niin voin suositella sinulle näitä postauksia:
Syksysormikkaiden tuunaus virkaten, sisältää virkkausohjeet perhoseen

Sienestäjän polvisuojat
Marjastajan, sienestäjän ja puutarhurin polvisuojat

Lisäluettavaa sienistä

UPM:n metsämaailma: Metsiemme ruokasieniä -juliste ja Metsiemme ruokasieniä -opasvihko
Wikipedian tulostettava sienikirja