24.5.2017

Roskakatoksen pohjan valaminen


Tarvitsemme roskakatoksen, sillä roskapönttö ei ole mikään pihan kaunistus. Roskakatoksen teon ensimmäinen vaihe oli pohjan valaminen. Saimme valun tehtyä syksyllä ja itse roskakatos rakennetaan valmiiksi, kun muilta kiireiltä liikenee aikaa. 

Meillä on ajatus siitä, millaisen katoksen verhoilun haluamme, mutta muutama yksityiskohta on vielä hiomatta.

Nostimme roskakatoksen rautatankojen päälle vanhan oven, emme halua että kukaan vahingossa kaatuu tangon päälle ja seivästää itsensä.

Teimme pohjan valamisesta videon, tervetuloa katsomaan.


13.5.2017

Lennolla mukana pussi, Qatar Airways


Oletteko koskaan miettineet mitä lentoyhtiö ajattelee matkustajien tarvitsevan lennolla?

Pojan kummisedät nappasivat tarjousliput ja matkustivat Qatar Airwaysin bisnesluokassa ja saivat kuvan mukaiset pussukat tekemään matkasta miellyttävämmän.

Pussin sisältö

Korvatulpat
Korvatulppien rasia
After shave
Huulirasva
Partavesi
pussi johon kaikki oli pakattu

Silmälappu
sisäpussukka, johon alarivin tavarat oli pakattu
sukat

Tämän pussin sisällöstä itselläni on lennoilla ollut kerran korvatulpat, tyttärelläni Miinalla on usein huulirasva, jota lainaan yhdessä matkustaessamme. Silmälaput on satunnaisesti mukana ja aina käsimatkatavaroista löytyy (villa)sukat ja joskus ne pääsevät myös jalkaan. Näiden lisäksi pyrin ottamaan koneeseen mukaan suuren (luonnonkuituisen) kaulahuivin, johon on ihana kääriytyä.

Lennolle tai muulle pitkälle matkalle varaisin mukaan myös purukumia. Ksylitolipurkka auttaa paitsi pitämään korvat auki lennolla se myös raikastaa hengityksen ja katkaisee happohyökkäykset.

Tästä pussista voi ottaa mallia päivittäessään omaa aina mukana-pussukkaansa pidempää matkaa varten. Korvatulpat, silmälaput ja ekstra sukat tekevät matkasta miellyttävämmän oli kulkuvälineenä sitten lentokone, juna tai linja-auto.


6.5.2017

Kestovaippojen kuivausteline



Halusimme saada kestovaippojen imut nopeasti kuiviksi ja takaisin käyttöön. Ratkaisimme kuivausongelman patteriin kiinnitettävällä kuivaustelineellä.


Telineen mitat


Korkeus 87 cm
Leveys 3 cm
Tappien välinen etäisyys 7,5 cm
Tappien pituus 15 cm
Tappien halkaisija 10 mm
Tappeja 10 kpl

Kulman ja lukitepalan koko määräytyy patterin mukaan.

Teimme telineen niistä osista, mitä meiltä löytyi.
Halusimme telineeseen mahtuvan 10 imua kuivumaan kerralla.
Tappien koko mahdollistaa pyykkipoikien käytön, joten telineessä voi kuivata myös liivinsuojia.


Mittaa ensin patteri, johon teline tulee.
Tee oman telineesi mitat sen perusteella.
Meillä tappien kulma on hyvin jyrkkä, koska teline on ovenpielessä.

Mittaa tappien paikat.
Poraa tappien reiät, meillä ne ovat hyvin vinot.
Kun liimaat tapit paikoilleen laita ne puristuksiin
Näin varmistat sen, että tapit pysyvät samassa linjassa.
Anna telineen olla puristuksissa muutaman päivän.
Telineen kuivuttua hio tappien päät listan selkäpuolelta tasaan listan kanssa.

Käytimme liimana veden kestävää Erikeeperiä.

Telineen voi hioa ja lakata tai maalata mieleisekseen.


Meille oli itsestään selvää ottaa kestovaipat käyttöön. Kertakäyttövaipoista voi koostua puolet lapsiperheen jätteestä. Vauvan ensimmäisinä kuukausina määrä voi olla vielä suurempi, sillä imetetty vauva saattaa kakata kymmenen kertaa päivässä. Tosin osa pienistä kakkaa vain kerran viikossa.

"Suomen luonnonsuojeluliiton tekemässä laskelmassa verrataan kertakäyttövaippojen ja kestokäyttöisten housuvaippojen materiaalipanoksia yksivuotiaan lapsen käytössä yhden vuoden ajan ikävuosien 1-2 välillä. Tuloksena saatiin kertakäyttövaippojen materiaalipanokseksi vuoden aikana 1134 kg ja kestovaippojen 353 kg. Laskelmassa kertakäyttövaippoja käytetään vuodessa 1725 kappaletta, kestovaippoja 24 kappaletta. Jos kertakäyttövaippojen kuljetukset laskettaisiin mukaan, se muuttaisi tulosta vielä suotuisammaksi kestovaipoille. Todellisuudessa kestovaippoja käytetään kauemmin kuin vuosi."

Ekoelo 1/17

Halusimme aloittaa kestoilun helposti ja hankimme myös kertakäyttöävaippoja yöksi ja matkoille. Tarkoituksenamme on päästä kokonaan kalliista kertakäyttövaipoista eroon ja siirtyä täysin käyttämään kestovaippoja.


Kuva, Yle

"Muoviroska sitoo myös myrkyllisiä kemikaaleja, kuten PCB:tä ja DDT:tä. Muovista liukenee myös muovin pehmentimiä ja palonestoaineita merivesiin. Pieneksi silpuksi merissä jauhautuva muovi eli mikromuovi päätyy lopulta ravintoketjuun, jossa se rikastuu ja voi päätyä kalojen kautta ihmiseen."




Kestovaippojen käytössä meille tärkeää oli vaivattomuus. Hankimme käytettyinä kasan kestovaippoja ja halusimme niiden huollon olevan mahdollisimman helppoa. Havaitsimme heti alkuun, että vaikka kestovaippojen kuoret kuivuivat nopeasti, kesti imujen kuivumisessa kauan. Päädyimme tekemään tämän kuivaustelineen, joka nopeuttaa imuosien kuivumista.


Kuivaustelineessä saa hyvin kuivattua niin liivinsuojat kuin kestovaippojen monikerroksiset imut kuin rintaliivitkin.

29.4.2017

Kotiliesi 30, kunnostuksen aloitus

kotiliesi porin valu
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi

Halusimme edullisen lämmönlähteen joka soveltuisi ruoanvalmistukseen. Meillä on puuta omasta takaa sen verran, että puulla lämmittäminen on meille edullinen vaihtoehto. Keittotason lisäksi halusin ehdottomasti uunin. Kaikkien näiden vaatimusten lisäksi lieden tuli sopia pieneen tupaan ja sen henkeen.

Harkitsimme erilaisia vaihtoehtoja; uusia ja vanhoja liesiä, valmiita ja itse muurattavia. Lopulta päädyimme etsimään vanhaa Kotiliettä.

Selasimme erilaisia myyntiryhmiä ja -palstoja ja sellaiselta löysimme Kotiliesi 30 oikeanpuoleisella piippuvarauksella. Hinta oli kohtuullinen ja lieden kunto töitä vaativa, mutta liesi oli pelastettavissa. Käytimme yhden vapaapäivän noutaessamme lieden tuvallemme Kanta-Hämeestä.

Saimme viime vuonna aloitettua lieden kunnostuksen ja jatkamme sitä tänä vuonna. Tämä kirjoitus käsittelee siis kunnostusta tähän asti.

kotiliesi porin valu

Tässä on Kotiliesi siinä kunnossa kuin se meille kotiutui, ruosteisena ja kunnostusta kaipaavana.

kotiliesi porin valu

Tässä on Kotilietemme siinä kunnossa, mihin sen viime saimme; tulipesästä on purettu vedenkuumennusputkisto. Tulipesä on muurattu sisältä uudelleen tulilaattoja ja -tiiliä hyväksikäyttäen. Leivinuuni oli palanut puhki ja muurasimme sen kuntoon. Kaikki lieden luukut irrotettiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin kuumuuden kestävällä maalilla. Maali on poltettu luukkuihin kiinni.

kotiliesi porin valu
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi

Kotilieden luukkujen kunnostus


  • Irrota kaikki luukut
  • Pura luukut palasiksi
  • Hiekkapuhalla luukut
  • Maalaa luukut tulenkestävällä maalilla
  • Kiinnitä luukkujen maali uunissa kuumentamalla

Kotilieden tulipesän kunnostus

  • Pura vedenkuumennusputkisto
  • Poista vanhat muuraukset
  • Mittaa ja leikkaa tulitiilet ja -laatat oikean kokoisiksi
  • Kostuta vanha muuraus
  • Muuraa tiilet ja laatat paikoilleen kuumuuden kestävällä laastilla

kotiliesi porin valu
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi

Kotilieden leivinuunin kunnostus

  • Poista irtonainen laasti
  • harjaa noet ja irtolika pois
  • Puhdista leivinuuni kansi imurilla
  • Tee uunin sisään muotti valua varten
  • Leikkaa verkko valmiiksi valua varten
  • Sekoita laasti
  • Kostuta vanha muuraus
  • Muuraa muotin päälle pieni kerros laastia
  • Laita tukiverkko paikalleen
  • Muuraa verkon päälle
  • Muuraa leivinuunin kansi paksummaksi

Teimme valokuvista videon, johon äänitimme selostuksen. Videolla näkyy hyvin eri työvaiheet. YouTube-kanavallamme on myös muita videoita, kannattaa käydä kurkkaamassa ja liittyä seuraajaksi :)



Videolla esiintyvät piirroskuvat ja teksti ovat Kansalliskirjaston digitoidusta arkistosta.

Tätä tämä meidän elämämme on, joukko rinnakkain eteneviä projekteja, jotka etenevät omaan tahtiinsa, mutta minkään tahti ei ole kova. Lieden kunnostus jatkuu tänä vuonna ja seuraava kirjoitus aiheesta menee ilmeisesti ainakin syksyyn.

kotiliesi porin valu
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi
Oheisen kuvan nappasin talteen talvea varten, jospa silloin pääsisimme lämmittelemään oman kotilietemme ääreen.

25.4.2017

Kuulumisia

pienokainen
Veli ja sen sisko


Viime aikoina olen lukenut pinon kirjoja ja kirjoittanut niistä. Omat kuulumisemme ovat jääneet kirjojen varjoon. Tämä omien kuulumisten kertominen on sen kaltaista sosiaalisenmedian käyttöä jossa en koe olevani omimmillani.

Mitä meille siis kuuluu?

Pienokaisemme syntyi Lumikuun, Snow Moon, aattona. Synnytyksessä mukana olivat isä ja isosisko. Syntymähuoneessa meillä oli hetki aikaa ennen pojan syntymää ja katsoimme Areenasta viimeisen osan Perinnemestaria. Synnytyksessä käytin kivunlievitykseen akupunktiota, synnytyslaulua, ilokaasua, tens:siä ja jääpaloja.

Olin hyvin hämmentynyt, emme olleet ottaneet pienen sukupuolta selville mutta olin ollut varma siitä. Tumma kutrisen tytön sijaan saimme blondin pojan. Olin tästä hyvin hämmentynyt.

Arki alkoi pyörimään hyvin. Imetys luonnistui hyvin, join kiltisti imetysteetä vaikka esikoisenkin imetys sujui aikanaan hyvin ja ilman mitään poppakonsteja. Osa kestoilemme eli käytämme kertakäyttövaippoja vain öisin ja ollessamme reissussa pidempään, muutoin käytämme kestovaippoja.

pienokainen

Pikkuisen ensimmäinen tapahtuma oli permakulttuurinen siementenvaihto-tapahtuma Helsingissä. Sitä seurasi Arlan Luonto + viilien lanseeraustilaisuus, josta oheinen säkkituolilla makoilukuva on napattu. Seuraavaksi osallistuimme What's Cooking Helsinkiin ja Kublo:n bloggaajien tapaamiseen Krapin pajalla. Ja viimeksi vietimme aikaa BID2017. Siemenvaihtoa ja Kubloa lukuunottamatta kutsut ovat tulleet Tsajut-blogin kautta.

Tapahtumissa käynti on mukavaa, mutta, aina on se mutta. Se vaatii valmistautumista. Vaunut olisi paras vaihtoehto. Vaunuihin saa pakattua kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman mukaan. Mutta tämä jätkä ei juuri vaunuissa viihdy. Hän saattaa nukkua niissä parikymmentä minuuttia ja herätä sitten, vaikka vaunut liikkuisivat kokoajan.

Toinen vaihtoehto on kantoliina. Pikkuinen viihtyy hyvin liinassa ja nukkuu siinä pitkiä aikoja. Mutta liikuttaessa ilman vaunuja pitää kaikki tarpeellinen kantaa mukana, repussa. Tiedättekö miten valtaisa olo on, kun tunget itsesi julkisiin kulkuvälineisiin vauva sidottuna vatsapuolelle ja valtaisa reppu keikkuen selässä, etenkin jos kuvaan lisätään molempien talvikamppeet ja jokin laukku tai kassi käteen? 

Parasta olisi tietenkin pitää matkassa mukana molemmat. Mutta vaunujen ollessa mukana menettää sen liikkumisen helppouden, jonka liina mahdollistaa.

Eikä tässä vielä kaikki, on muitakin haasteita! Nimittäin pukeutuminen. En ole vaatteisiin ja pukeutumiseen suuntautunut ihminen. Nyt minun sitten pitäisi huolehtia kahdelle soveliaat vaatteet päälle eri tapahtumiin. Ei ole helppoa ei.

Ensinnäkin on tämä keli; lämpömittari voi näyttää ihan kivoja lukemia, mutta pohjoinen viima muuttaa tilanteen täysin. Tai sitten sataa ja paistaa, on sumua ja tuulta ja kaikki saman päivän aikana. Toisekseen on joko liinan tai vaunujen tuomat vaatimukset tai molemmat samaan aikaan.

liinaillessa
BID2017

Liinaillessa kannan lasta vanhan villakangastakin alla. Silloin me molemmat tarvitsemme vähemmän vaatetta, kuin vaunuillessa. Liinaillessa lämmitämme toisiamme. Sain neuvon, ettei liinaillessa lapsella kannattaisi pitää kärjellisiä pöksyjä, sillä jos ne jäävät tiukalle voi lapsen varpaat olla kivuliaasti lytyssä.

Sitten vaatteiden pitäisi olla sellaiset ettei niistä erotu vaikka olisi pikkuisen puklailtu niiden päälle tai muutoin sotkettu. Ja tapahtumapaikat, niin, ne saattavat olla hyvin lämpimiä tai sitten ne voivat olla viileämpiä. Ja sitä ei aina tiedä ennalta. Ja näiden lisäksi omissa vaatteissani pitää huomioida imetyksen tuomat vaatimukset.

Ja tiedättekö, keksin sopivat vaatteet. Sellaiset jotka päällä on mukava olla ja jotka olivat ihan kivan näköiset. Ja olin tyytyväinen. Vaatekriisi ratkaistu. Kunnes ja mutta. Noissa kaikissa tilaisuuksissa törmään samoihin ihmisiin. Ja meillä on ne kaksi vaatekertaa joita käytämme. Uusi kriisi on valmis :D

Kuten huomaatte on elämämme lepppoisaa ja helppoa, aikaa ja energiaa on hassujen asioiden pähkäilyyn.


Oheisessa kuvassa oli lempivaatteemme; Ruskovillan merinovillainen haalari ja kypärämyssy. Näillä pärjäsi enemmän kuin hyvin. Niin liinaillessa, kuin vaunuillessakin. Liinalla kantaessa tarkistin moneen otteeseen, ettei pienen varpaat liiskaannu. Ja tarkistin myös vauvan lämpötilaa, minun oli hankala uskoa ohuen villahaalarin lämpimyyteen. Meidän oloihimme ja meidän käytössämme se oli juuri passeli vaate moneen eri tilanteeseen.

Kyseinen haalari on kaverilta hankittu ja en ole varma kuinka monella lapsella se on ollut ennen meille päätymistä. Haalari on edelleen hyvän näköinen ja olen päässyt pesemään sen muutamaan kertaan. Uskon tämän haalarin kestävän hyvin vielä muutamia lapsia ilman sen kummempaa kulumista. Kaikesta tästä huolimatta järkytyin hitusen nähdessäni sen oikean hinnan.

Mikä siinä muuten on, että on valmis maksamaan lukuisista heikkolaatuisista ja epäkäytännöllisistä vaatteista muutamia euroja kivutta, mutta ei ole valmis panostamaan isompaa summaa monikäyttöisempään ja laadukkaampaan vaatteeseen? Mikä siinä isommassa kertainvestoinnissa on se, mikä tekee siitä niin hankalan? Joka tapauksessa meille tulee jatkossakin Ruskovillan tuotteita, jopa uusina jollei kirpparilla onnista, ovat ne sen verran hyviä.

lettu
Perunaräiskäle

Tätä meille siis nyt kuuluu. En hio kirjoitusta enempää, etten vain jänistäisi ja lykkäisi julkaisua taas hamaan tulevaan. Seuraavaksi on vuorossa tutumpia juttua; nikkarointia ja pino kirjoja sekä hiljaiselosta toipuneen Tsajut-blogin puolella erilaisia lettuja.

22.4.2017

Pohjoisen omenat - pomologinen käsikirja, tietoa omenanviljelystä

Pohjoisen omenat - pomologinen käsikirja, Leif Blomqvist, 2005

www.blomqvistplantskola.com


Tämä kattava kirja omenapuista voisi olla jokaisen omenatarhurin kirjahyllyssä, niin täynnä tietoa se on.  Leif Blomqvist istutti ensimmäiset omenapuunsa koeviljelmälleen 1996, ja jo silloin hän toivoi projektinsa päätyvän kirjan kansien väliin. Kirjan lajike-esittelyt ja neuvot pohjautuvat paitsi kirjoittajan omiin kokemuksiin, myös vanhoihin, hyviksi koettuihin faktoihin.

Kirja kertoo ensin omenan historiaa maailmalla ja Suomessa. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan omenapuuta kasvitieteessä. Tutustutaan omenapuun lisäykseen, perusrunkoihin, omenan kasvupaikan vaatimuksiin, istuttamiseen ja eri taimityyppeihin. Lisäksi käydään läpi omenapuiden lannoitus, leikkaus ja erilaiset taudit, tuholaiset ja muut ongelmat. Myös omenapuiden pölytystä tarkastellaan omassa luvussaan.

Eri omenalajikkeiden esittely alkaa luvulla omenasato ja sen säilytys, jota seuraa luku eri omenalajikkeiden käyttö. Tämän jälkeen kirja esittelee 102 eri omenalajiketta omilla sivuillaan. Kirjan lopussa on muutama omenaresepti.


Historia


Omenan historia osuudessa Leif viittaa paitsi raamatun kertomuksiin, hän myös kertoo omenan kasvatuksen lähteneen ilmeisiimmin liikkeelle Persiasta, josta se levisi 5 000 vuotta sitten meille Eurooppaan. Ruotsalaisiin luostaripuutarhoihin omena saapui 1300-luvulla ja Saksassa Keisari August I määräsi vuonna 1555, että kaikkien vasta-avioituneiden piti istuttaa vähintään kaksi omenapuuta.

Suomeen omenanviljely saapui 1539, jolloin valtioneuvos Erik Fleming laittoi omenanviljelyn aluille Paraisilla. Saattoi olla, että häntä aikaisempi omenanviljalijä oli maassamme Viipurin linnassa asunut Karl Knuutinpoika.

Meillä Suomessa on hyvä kanta talvenkestäviä omenoita, seikka josta saamme kiittää Venäjän kauppaa. Ruotsin kautta maahamme tulleet lajit olivat yleensä Keski-Eurooppalaista alkuperää ja heikosti maamme ilmastoon sopivia.


Omenapuu kasvitieteessä


Omenapuut kuuluvat Rosacaea-heimoon.Samaan heimoon kuuluvat myös ruusu, pihlaja ja pensashanhikki monen muun lisäksi. Omenapuiden suku on Malus.

Omenan kukka on 5 terälehtinen ja kaksineuvoinen. Omena on ristipölytteinen eli ne tarvitsevat hyvin pölyttyäkseen toisen omenalajin siitepölyä.

Omenapuiden lisäys


Kirjassa tuodaan esille, ettei omenan siemenestä voi kasvattaa samanlaista omenapuuta, kuin mitä emäpuu oli. Omenan siemenestä kasvaa uusi laji, joka valitettavasti lähes aina on ominaiksuuksiltaan heikompi kuin kantapuu.

Omenapuita lisätään varttamalla ja silmuttamalla, näin kantapuun ominaisuudet saadaan siirrettyä uuteen omenapuuhun. Laboratoriossa on mahdollista lisätä omenapuita myös mikrolisäyksellä.


Perusrungot


Siemenperusrungot kasvatetaan valtaosin Antonovkan siemenistä. Siemenistä siksi, että ne ovat yleensä virusvapaita. Antonovka puolestaan pärjää ominaisuuksiltaan hyvin ilmastossamme. Miinuksena siemenperusrungoista mainitaan se, että ne kasvavat usein turhan suuriksi.

Kloonatut perusrungot on suvuttomasti lisätty multaamalla tai mikrolisäyksellä.Ne ovat keskenään identtisiä ja niillä on kaikki samat ominaisuudet kantapuussa. Kloonattujenperusrunkojen etu on se, että kaikkien puiden sato kypsyy samanaikaisesti ja puiden kasvuvoima ja hedelmien maku muistuttaa toisiaan.

Siemenperusrungot ovat ainoita kloonaamattomia perusrunkoja, kaikki muut ovat kloonattuja.

Kääpiöperusrunko on näppärä pienessä pihassa ja se tulee satoikään varhain. Valiytettavasti se vaatii kastelua ja sen oletettu elinikä on omenapuuksi onneton, vain noin 15-20 vuotta.

Omenapuun kasvupaikka


Omenapuu kaipaa lämpimän, aurinkoisen ja kevättalven tuulilta suojaisan kasvupaikan menestyäkseen. Omenapuu ei viihdy tiukassa savimaasssa, sillä niillä talvehtiminen on puulle vaikeampaa. Omenapuuta ei myöskään pidä istuttaa kohtaan, jossa on juuri äsken kasvanut omena- tai päärynäpuu.


Omenapuun istuttaminen



Omenapuun istuttamisen suunnitteluun kannattaa varata muuta hetki. Omenapuu menestyy hyvin, kun sille antaa kunnolliset edellytykset menestyä. Puulle on valittava paras mahdollinen kasvupaikka. Omenapuulle kannattaa tehdä suuri istutuskuoppa, jossa sen juuret pääsevät hyvin leviämään sekä syvyys-, että leveyssuunnassa.

Kohopenkki estää veden kertymisen puun juurelle ja se myös lämpenee keväällä tasamaata nopeammin. Omenapuu tarvitsee siis menestyäkseen 50 cm syvän mullan. Kohopenkin tulisi olla 20-25 cm nurmikon tasoa korkeamalla. Penkin halkaisijan tulisi olla 1,5-2 metriä.


Taimityypit


Astiataimia voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan.

Paakkutaimet ovat yleensä paljasjuurisia taimia, jotka on myyntiä varten pakattu turpeeseen ja ympäröity verkkosukalla. Istutusaika on sama, kuin astiataimilla. Verkkoa ei saa poistaa istutettaessa.

Paljasjuuriset taimet voidaan istuttaa vain silloin, kun puu on talvilevossa. Nämä taimet lähtevät yhtä hyvin kasvuun, kuin muutkin, niiden istutuskausi vain on lyhyt.

Omenapuiden lannoitus


Omenapuu kaipaa maalta pH-arvoa 6-6,5. Vuotuinen ylläpitokalkitus on 0,2 kg/m2. Lisäksi omena kaipaa paljon fosforia ja magnesiumia ja jonkun verran kalia ja hivenaineita. Helpoimmallalannoituksesta pääsee, käyttämällä kaupan hedelmäpuille ja marjapensaille suunniteltua lannoitetta.

Hedelmäpuut kaipaavat myös syyslannoitusta eli myöhäiskesän lannoitusta, joka annetaan elokuun puolivälissä,  talvehtiakseen kunnolla. Syyslannoitus ei saa sisältää typpeä. Sen sijaan myöhäiskesän lannoituksen tulisi sisältää fosforia ja kalia.


Omenapuiden leikkaus


Tavoitteena omenapuiden leikkaamisella on saada aikaan puu, jolla on ilmava latvus ja vankat oksat. Suuret leikkaukset ilmastossamme voivat olla puulle kohtalokkaat, sen sijaan pienet vuosittaiset leikkaukset ovat suositeltavia.

Oikea leikkeusaika riippuu siitä, mitä halutaan saada aikaiseksi. Mikäli puuta halutaan pienentää, ilman että se alkaa kasvattamaan vesiversoja, on se leikattava elokuun alussa. Mikäli taas halutaan kiihdyttää nuoren puun kasvua, tulee leikkaus suorittaa keväällä maaliskuussa, kun lämpötila on yli nollan.

Puu tulee leikata kuivalla säällä, tällä minimoidaan sieni-itiöiden leviäminen leikkaushaavoihin.

Myöhäissyksy ja varhaiskevät ovat vääriä aikoja leikata puuta, sillä silloin loissieni Nectria galligena leviää helposti. Toukokuussa tästä sienestä ei niin ole haittaa, mutta kevätleikkaus kiihdyttää vesi- ja muiden versojen kasvua, joka puolestaan lisää hedelmäpuusyövän vaaraa.

Nuori, vastaistutettu puu voidaan leikata toukokuussa, jos siihen halutaan lisää oksia. Vanhat puut harvennetaan  elokuussa. Myös ne nuoret puut, joista halutaan satoa, leikataan loppukesästä, sillä silloin juurista nousee cytokiniini-hormonia. Leikkauksen avulla hormoni kulkee verson tyven kasvusilmuun, josta kehittyy  kasvusilmun asemasta kukkasilmu.

Taudit, tuholaiset ja muut ongelmat


Omenapuita uhkaavat halla, muumiotauti, rupi, hedelmäpuusyöpä, Omenakääriäinen, Pihlajanmarjakoi, omenan lehtikirva, pakkasvauriot ja jänikset ja myyrät.


Pölytys


Useat omenalajikkeet eivät pölytä itseään, vaan vaativat pölyttäkseen toisen lajikkeen siitepölyä. Omenapuiden pölytys tapahtuu hyönteisten avulla. Omenapuiden olisi pölytyksen onnistumisen kannalta hyvä sijaita 20-25 metrin päässä toisistaan. Mikäli pihassa ei ole tilaa useammalla omenapuulle, kannattaa valita ns. perheomenapuu, johon on vartettu useammasta eri lajisesta omenapuusta oksa. Näin puu voi pölyttää itse itsensä.

Omenasato ja sen säilytys


Varhaisimmat omenalajikkeet eivät yleensä kestä säilyttämistä, vaan ne kannattaa nauttia heti niiden kypsyttyä. Vain kesälajikkeet ja jotkin varhaiset syyslajikkeet ovat syöntikypsiä poimittaessa, muut lajit kypsyvät poimimisen jälkeen. Jälkikypsytysaika vaihtelee muutamasta päivästä viikkoihin.

"Myöhäiset syys- ja talvilajikkeet ovat poimintakypsiä, kun pohjaväri muuttuu vaaleammaksi, kun peiteväri tulee lajikkeelle tyypilliseksi ja kun omenan kanta irtoaa puusta taivutettaessa sitä sivulle tai kaikista mieluiten ylöspäin. --- Jonkin ajan varastoinnin jälkeen omena saa lajikkeelleen ominaisen maun ja aromin, makeus lisääntyy ja happoisuus vähenee."

Syysomenia voidaan yleensä varastoida muutamia viikkoja, talviomenat kestävät säilytystä kuukauden - pari. Omenat säilyvät parhaiten, kun ne on kerätty puusta. Maahan pudonneet omenat vaurioituvat ja pilaantuvat siksi nopeammin. Omenat tulisi poimia kuivalla säällä ja niitä tulisi käsitellä varovaisesti.

Omenat kannattaa säilyttää +2 - +5 asteessa ja ilmankosteuden tulisi olla 90-98%. Omenoiden kuivumista voi ehkäistä käärimällä ne silkkipaperiin. Varastointitilan ilman tulee olla  raikas, tasaisen lämpöinen ja ilmankosteuden tulisi olla suuri. Pienet ja keskikokoiset omenat soveltuvat suuria paremmin varastointiin.

Eri omenalajikkeiden käyttö


Omenoita voidaan käyttää moneen. Tavanomaisesti omenat jaetaan herkuttelu ja syöntilajikkeisiin, talouskäyttöön soveltuviin omenoihin, sekä mehuksi, viiniksi ja siideriksi soveltuviin omenoihin.


102 omenalajiketta


Kirja esittelee 102 erilaista omenalajiketta, osa niistä oli minulle tuttuja ja osa ennen kuulemattomia. Lajikekuvaus alkaa selkeällä kuvalla omenasta. Johdanto kertoo omenalajin historiasta, alaotsikot hedelmä, puu, käyttö, talvenkestävyys ja lisätietoja antavat kattavan tietopaketin kulloisestakin omenasta.

Reseptit


Reseptit osuudessa on kiitettävästi erilaisia ja epätavanomaisia omenareseptejä. Ohjeita löytyy maksavatkulista herraskartanon torttuun.

*

Itse ihastuin tähän kirjaan. Kirjan selkeä rakenne ja asiantunteva teksti vakuuttivat minut. Onneksi tämä löytyy läheiseni hyllystä, niin pääsen selaamaan kirjaa aina tarvittaessa.

Kirjan innoittamana haluaisin omaan pihaan Veiniöun-omenan. Tuo omena on omiaan mehun- ja viininvalmistukseen, sekä soveltuu soseeksi. Ennen kaikkea omenan mallon huikea väri kiehtoo minua. Toki uskoisin keväällä arvostavani myös puun tumman ruusunpunaisia kukkia.

*

Saimme kirjan lainaan poikamme kummisedältä, sama kummi on antanut meille omenoita maisteltavaksi ja rutkasti neuvoja niiden kasvattamiseen.

17.4.2017

Unelma omavaraisuudesta, käytännön opas

Sain kustantajalta kirjan Unelma omavaraisuudesta, käytännön opas, Maria Österåker.

Omien omenoiden mehua

Tämä kirja opastaa nimensä mukaisesti omavaraiseen elämään. Maria ei tyydy kertomaan pelkästään viljelystä, vaan hän käsittelee kirjassa vanhojen hirsirakennusten siirtämistämehiläisten hoitoakotokosmetiikkaa, eläinten teurastamista ja puusavottaa.

Tämä kirja on tehty henkilölle joka oikeasti tekee asioita. Tämä ei ole mikään kauniisti kuvitettu lifestyle-kirja sohvalla selattavaksi, vaan aivan oikea opas täynnä tietoa. Toki kirjassa on kauniita kuvia, mutta ne ovat pääosin hyvin informatiivisia, tukevat tekstiä ja niitä ei ole käsitelty epärealistisiksi.

Tämä kirja on tähän mennessä kattavin suomeksi lukemani omavaraisuutta käsittelevä kirja. Kirja on kirjoitettu niin, että sieltä voi poimia helposti luettavaksi juuri ne kohdat, jotka käsittelevät kulloistakin mielenkiinnon kohdetta. Annoin kirjan selattavaksi usealle tutulle ja kaikki vakuuttuivat sen sisällöstä. Ainoa moite tulee kirjan kansista; kovakantinen kirjan päällys on paperia, kirjan kulmista kului värit hetkessä. Toisaalta mitäpä sitä korealla ulkokuorella, kun sisus on täyttä tavaraa.


Kirja koostuu pitkästä johdannosta Miksi ryhtyisit omavaraiseksi? Luvussa Maria kertoo oman perheensä kokemuksia ja inspiroi sen avulla lukijaa. Seuraavassa luvussa Luo omat mahdollisuutesi hän käsittelee rakennusten siirtämistä, kasvimaan perustamista,säilytystiloja, kasvihuonetta, kompostia ja neuvoo miten villiyrttejä voi hyödyntää.

Luku Hyödynnä metsää osoittaa, että kyseessä on suomalainen kirja. Luvussa käsitellään puiden valintaa, kaatamista, varastointia ja lämmitystä.

Muokkaa ja viljele maata, Viljele kasvihuoneessa sekä Perusta hedelmä- ja marjatarha luvut muistuttavat vastaavia kirjoja. Niissä on hyvää perustietoa kyseisistä aiheista. Kasvata ja poimia sieniä Maria kertoo muunmuassa heidän kokemuksistaan osterivinokkaiden viljelystä. Korjaa sato talteen käsittelee kaikki tavanomaiset tavat säilöä sato. Säilö liha ja Maitotuotteiden käyttö kappaleet antavat mukavan lisän kirjaan.

Hanki mehiläisiä luku esittelee mehiläistarhauksen ja hunajan käsittelyn kattavasti. Hanki eläimiä kappaleessa käsitellään kanata, kalkkunat, hanhet, ankat, siat, lampaat, vuohet ja kanit. Luvussa Viljele elämille käsitellään laidunmaata, kuivaheinää, säilörehua ja juureksia eläinten tarpeiksi. Aitaukset ja Eläinten teurastus luvut antavat tietoja näistä aiheista. Kirjan kuvissa esiintyy kuolleita eläimiä, mutta ne on kuvattu neutraalisti.

Kirjan viimeinen kappale Kosmetiikka ja kemikaalit oli valitettavasti kirjan heikoin kohta omavaraisuuden kannalta katsottuna. Valtaosaan annetuista ohjeista ei saa raaka-aineita omasta takaa, vaan ne valmistetaan ulkomailta tuotavista aineista. Ohjeet sinällään kuulostivat hyviltä ja tämän kaltainen omatoimisuus kuuluu läheisesti omavaraiseen elämäntapaan.



Teokseen tutustuessa huomasin heti kirjan alussa vinkataan sen lopusta löytyvästä blogilistauksesta. Olin hyvin imarreltu löytäessäni blogimme sieltä. Tämä ilahduttava löytö saattoi osaltaan lisätä mielihyvää, jota kirjaa lukiessa sain.



Maria pitää blogia Lev mer på  mindre, johon kannattaa tutustua.
Kirja on saatu kustantajalta

12.4.2017

Mökin tiiligrilli


Meillä on Saimaan mökillä vuosikymmeniä käytössä ollut muuraamaton tiiligrilli. Grilli on äärimmäisen yksinkertainen rakenteeltaan ja se toimii loistavasti. Grillaamme usein parilalla ja grilli on mitoitettu juuri siihen tarkoitukseen.


Grillin rakenne


Grillin alla on kerros hiekkaa. Hiekan päällä on sementtilaatta. Laatan päällä on arina, jossa puut palavat. Tiilet on ladottu limittäin laatan päälle ovaalin muotoon.

Arinan vuoksi tuli ei pala laatan päällä ja näin tuli saa paremmin ilmaa ja laatta ei ole vaarassa haljeta.


Käytämme grillissä grillausvaiheessa hyvin pieniä klapeja, näin grilli ei pääse yllättäen liian kuumaksi. Pienet puut on myös suurempia helpompi pujottaa liekkeihin parilan ja tiilien kapeasta raosta.

Reiällisiä tiiliä on helppo liikutella tarvittaessa kuvissa oikealla alhaalla pystyssä tiilestä törröttävällä rautatangolla.

Grilli peitetään käytön jälkeen pressulla, joka suojaa sitä sään vaikutuksilta. Lisäksi märät tiilet saattavat haljeta, kun grilliä lämmitetään.

muuraamaton tiiligrilli

Grillin haapapenkki on samoja haapoja, joiden mökin alle unohtunut parempi puolisko taannoin kunnostettiin käyttöön.

Omalla tuvalla meillä on käytössä myös muuraamaton tiiligrilli, jonka kuvia näet Tsajut-blogissa.

11.4.2017

Arvonnan voittajat



Arpaonni suosi Teija Hämäläistä ja Piiulia. 
Onneksi olkoon!
Laitan teille postia tulemaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

4.4.2017

Tomaatti! -kirja-arvonta


Sain Readme.fi:ltä blogissa arvottavaksi kaksi Tomaatti! -kirjaa. Kirjan on kirjottanut Sonja Lumme, jonka kattavalla tomaatti-luennolla olin viime keväänä. Vaikutuin luennolla Sonjan asiantuntemuksesta ja hänen uusi kirjansa jatkaa samalla laadukkaalla linjalla.


Arvonta suoritetaan kaikkien 10.4. mennessä tähän kirjoitukseen kommentoineiden kesken. Linkkaamalla tämän postauksen blogiisi/someesi saat yhden lisäarvan, kunhan muistat liittää julkaisusi osoitteen tämän postauksen kommentteihin. 

Voittajat ilmoitetaan 11.4., jonka jälkeen tarvitsen voittajilta osoitteen, jonne palkintokirja toimitetaan.




Muistatteko kun aiemmin kirjoitin Keittiöpuutarha, siemenestä lautaselle -kirjasta? Tämä on saman kustantajan julkaisema ja tämän ulkonäössä on paljon samaa. Tässäkin kirjassa tietopitoinen teksti ja upeat, suuret kuvat vuorottelevat.


Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on eniten itseäni kiinnostava. Siinä kerrotaan tomaatin kasvatus - siemenestä satoon. Seuraava osa listaa kokeilemisen arvoisia lajikkeita. Ja kolmas osa käsittelee tomaattia keittiössä.



Käy katsomassa myös Sonjan blogia, joka on vuodenvaihteessa muuttanut ja löytyy nykyisin osoitteesta sonjanpuutarhassa.com.

30.3.2017

Näin löysimme punaisen tuvan ja perunamaan


Meille oli itsestään selvää hankkia punainen tupa ja perunamaa. Pelkkä vakaa aikomus ei riittänyt oman paikan löytymiseen, vaan siihen vaadittiin töitä. Ensimmäinen kohde, jota vakavasti harkitsimme ja jonne luulimme pääsevämme liukui käsistämme pankin jyrähdettyä tiukan ein lainahaaveillemme.

Olimme niin tuudittautuneita ensimmäiseen vaihtoehtoon, että sen osoittauduttua mahdottomaksi olimme hetken aikaan lamaantuneita, kykenemättömiä päättämään mihin suuntaan seuraavaksi jatkaisimme hankkeessamme.

Pienen hengähdystauon jälkeen ryhdyimme pohtimaan asiaa tosiasioiden pohjalta. Selvitimme millaisiin hintoihin meillä oikeasti olisi varaa remonttikulut huomioiden. Sijainti selvisi karttaa lukemalla ja pitämällä kaikki rajoitukset mielessämme. Toisen työ rajoitti enemmän kuin toisen ja kulkuyhteyden omaan paikkaan piti olla mahdollisimman vaivaton. Rajasimme hakualueemme näiden ehtojen perusteella.


Seuraavaksi listasimme mitä vaatimuksia meillä olisi paikalle. Oma tupa tietenkin ja mahdollisuus perunamaahan. Piharakennus miehen projekteille ja suuri piha.  Tuvan piti olla homeeton ja kohtuullisilla kuluilla ja vaivalla kunnostettavissa. Pihaa haaveissani oli hehtaarin verran, vähintään. Mies haaveile vanhasta kivinavetasta, jossa mahtuisi puuhastelemaan.

Siitä se alkoi, asuntosivujen seuraaminen ja näytöissä ravaaminen. Hämmästyttävää kyllä kaikki välittäjät eivät olleet kiinnostuneita esittelemään kohteita tai antamaan niistä lisätietoja. Pelottavan monessa paikassa välittäjä saapui hyvissä ajoin paikalle avaamaan kaikki asunnon ikkunat, ja mietin miksi asuntoa pitää tuulettaa, jos siellä on kaikki kunnossa.

Me siis kiersimme kohteesta toiseen, innostuimme, petyimme ja aloitimme alusta. Kunnes se löytyi; mahdollinen kohde. Tai oikeamminkin minun mielestäni mahdollinen kohde. Rintamamiestalo omalla tontilla, kaupungissa, naapureiden keskellä, kohtuullisen suurella tontilla. Mies ei innostunut. Minä taisin olla vähän pahana, sillä olin jo kerinnyt mielessäni suunnittelemaan minne laittaisin vadelmapensaat ja lihakanit.

Monien pettymysten jälkeen pysähdyimme ja keskustelimme vakavasti. Päätimme muuttaa haaveitamme hitusen ja rakentaa tuvan alusta alkaen itse. Vertailimme erilaisia pohjaratkaisuja, talopakettien tarjoajia ja kiersimme etsimässä sopivaa tonttia. Saimme piirrettyä unelmiemme pohjan ja toimitimme sen eräälle hrsitalovalmistajalle tarjousta varten (sitä ei vieläkään 2 1/2 vuoden kuluttua ole tullut). Emme kuitenkaan päätyneet rakentamaan, se ei ollut siinä vaiheessa meidän juttumme.


Sitten koitti se ilta, ilta joka muutti kaiken. Se oli ankean harmaa talvi-ilta ja paikka oli itään suuntaava oranssi metro. Siellä sen bongasin netistä. Se ei ollut se mitä haimme, ei todellakaan. Se oli liian pieni, se ei soveltunut ympärivuotiseen asumiseen. Sen tontti oli liian pieni. Mutta kaikesta huolimatta soitin miehelle ja pyysin menemään vauhdilla nettiin, sillä nyt oli lupaavaa osuma.

Mies sai avattua oikean asuntoilmoitussivun ja itse hyppäsin metrosta kävelemään. Siinä kävelymatkan aikana kerkesimme selvittämään kohteen sijainnin kartalla, millaiset liikenneyhteydet sinne on ja totesimme sijainnin ja ulkorakennusten tyydyttävän tarpeemme. Tontti oli paljon pienempi, kuin mitä olimme ajatelleet. Päärakennus, ainoastaan sen materiaali, hirsi, oli sitä mitä olimme toivoneet.

Illan puntaroimme olisiko meistä muuttamaan haaveitamme tässä määrin. Jospa ostaisimme kesämökin, datšan, vakinaisen asunnon sijaan. Olisimme vapaampia tekemään muita päätöksiä elämämme suhteen, kun emme tarvitsisi suurta lainaa taloa varten. Voisimme tehdä suurempia muutoksia työkuvioihimme tai siihen missä päin haluaisimme asua ja millaista elämää viettää.

Jos hankkisimme viikonloppukodin, mökin, emme olisi siellä arkena. Meidän ei tarvitsisi huolehtia arkiaamujen lumitöistä, lämmityksestä, hankkia juoksevaa vettä ja sisävessaa. Saisimme hoidettua pyykit kaupungissa ja ottaisimme vapaa-ajan asunnostamme irti vain ne mukavat hetket alkeellisemmissa oloissa.

Toisaalta, jos emme asuisi tuvallamme, emme saisi kanaparvea ja kasvihuonekin, kun sellaisen saisimme valmiiksi, olisi usein heitteillä. Jos emme asuisi tiluksillamme, olisi sinne lähdettävä joka kerta erikseen. Pienintäkään askaretta ei saisi hoidettua siinä samalla, kaikkea varten pitäisi matkata.


Plussat ja miinukset yhteen ynnättyämme varasimme ajan välittäjältä. Saavuimme tuvalle hyvin ankeana helmikuun iltana. Silloin oli pimeää, märkää ja lunta oli kaikkialla. Sen ankeampaa ei oikeastaan olisi voinut olla. Ei ollut kesäistä aurinkoa luomassa romanttista sävyä. Oli pimeys, tihkusade, märät kengät ja monessa näytössä kouliintunut kriittinen katse.

Vaikka joka paikka oli täynnä sekalaista tavaraa, saimme nähtyä tarpeeksemme. Kasvot peruslukemilla kiitimme näytöstä ja poistuimme kotiin keskustelemaan. Keskustelua seurasi pari lisäkäyntiä tuvalla ja vakuutuimme paikasta aina vain lisää. Muutaman hinta-arvion ja puhelun jälkeen olimme valmiita tekemään päätöksen; tekisimme tarjouksen pikkuisesta tuvasta. Tarinan loppu oli tavanomaista asuntokauppaa ja muodollisuuksien jälkeen omistimme pikkuisen tilan ja hurjan määrän kierrätykseen päätyvää tavaraa.

Omistajuuden siirryttyä meille alkoi puuhastelu jolle ei näy loppua. Ensimmäisen kesän aikana perustimme kasvimaan samalla tavalla kuin vuotta aiemmin muualle. Aloitimme rakennusten kunnostamisen ja pihamaan muovaamisen. Siirsimme viljelypalstoilta herukoita pihalle, perustimme kukkapenkkejä ja kasvatimme muunmuassa maa-artisokkaa ja lehtikaalia.

Työpäivät tuvalla venyivät pitkiksi. Iltaisin olimme väsyneitä, likaisia ja jokaista lihasta kolotti. Mutta me olimme onnellisia. Meillä oli oma tupa.


Samasta aiheesta kirjoitti myös Koivukummun emäntä ja Korkealan isäntä.
SaveSave

25.3.2017

Slipooveri, kantoliinalla

Lapsen kasvaessa koittaa aika, jolloin lasta on näppärämpi kantaa selässä. Onneksi siihenkin on omanlaisia sidontoja, kuten slipooveri.



Slipooveri on yksi sidontatapa, jolla voi kantaa lasta selässään. Tähän kuulemma yleensä käytetään lyhyehköä liinaa, eikä kuvassa olevan kaltaisia pitkiä liinoja. Kokeneet kantajat voivat kantaa hyvin pieniäkin lapsia selässä, mutta kaltaiseni noviisin on suositeltavaa odottaa siihen saakka, kunnes vauva jaksaa kannatella päätään.

Tässä sidonnassa solmu tulee olalle. Lasta selässä kannettaessa lapsen tulisi olla niin korkealla, että tämä voi kurkata kantajan olan yli.

Sidonta on päätelty karkkikeppi-nimisellä pujottelulla


Itseäni jännittää jo valmiiksi tuo lapsen kiepautus selkään. Se näyttää sulavalta kokeneen tekemänä, mutta itse pelkään tipauttavani pikkuisen. Tätä täytyy varmasti harjoitella pehmolelun kanssa niin kauan, että liikerata tulee itselle tutuksi.

Tosin voi olla, että olen syyttä huolissani. Alkuun olin vakuuttunut, että sekaantuisin liinaan kietoessani kietaisuristi 2- sidonnan, mutta se olikin paljon helpompi kuin miksi sen kuvittelin. Ensimmäiset kerrat sidoin sen rauhassa kotona, ajatuksen kanssa ja sen jälkeen se on sitoutunut kuin itsekseen. Taidan olla näissä liinailu asioissa vähän turhan jännittäjä :)


Oheisissa kuvissa Tinja 9 kg on hänelle liian joustavassa liinassa. Tinja on siirtynyt käyttämään napakampia, kudottuja liinoja, mutta suostui poseeraamaan kuvissa pienten vauvojen liinassa :)

Tinja on jo iso tyttö ja kova liikkumaan. Tinjan äiti ei kantaisi Tinjaa näin löysässä liinassa, sillä tätä on hankala kiristää napakaksi ja Tinja saattaisi nojailla liikaa taaksepäin ja nykäistä toisenkin käden pois liinan alta. Kantoliinat, kuten muutkin vauvan tarvikkeet jäävät aikanaan pieniksi.


Tässä vielä vertailukuva epäergonomisesta kantovälineestä. Lapsi ei joutunut olemaan kauaa rintarepussa. Tästä kuvasta tulee hyvin ilmi lapsen jalkojen asento, joka ei ole se ergonominen M-asento. Rintarepussa lapsen paino jakaantuu pienelle alueelle ja rasittaa hänen lonkkiaan ja selkäänsä. Lisäksi tuo reppu painoi hartioitani hyvin ikävällä tavalla. 

Kuvassa olen esikoisen kanssa hänen ensimmäisellä risteilyllään 1996. Juuri tämän kaltaiset tilanteet ovat niitä, joihin kaipasin kantovälinettä. Ja tämän kaltaisissa tilanteissa Johanna käyttää rengasliinaa. Pääsin kokeilemaan rengasliinaa Tinjan kanssa ja olihan se nopea ottaa käyttöön ja lisäksi se menee pieneen. Nykyisin kantovälineitä on joka lähtöön, niistä pitäisi vain malttaa valita itselleen sopivin. Tai sitten haalia ne kaikki, koska ne ovat kivoja ja niiden jälleenmyyntiarvokin on kohtuullinen.... ;)

Suomessa toimii Kantoliinayhdistys Ry, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli kantaminen kiinnostaa.


Jatkuvan läheisyyden ja kosketuksen kaipuu on vauvaikäisenlapsen perustarve.
Vasta noin yhdeksän kuukauden iässä esineet ja tietenkin myös ihmiset ovat lapselle olemassa myös silloin, kun niitä ei voi nähdä, kuulla tai koskettaa (tämä niin kutsuttu kohteen pysyvyys alkaa kehittyä jo viidennen elinkuukauden aikana). Vasta tässä vaiheessa lapsella on edellytykset ymmärtää vanhempien huolenpidon jatkuvan myös heidän ollessaan poissa lapsen luota.

s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Meillä kesä ajoittuu aikaan ennen kuin yhdeksän kuukautta tulee täyteen. Tarkoituksena on viettää toimelias kesä ja puuhastella tuvan ja mökin pihamaalla. Lapsen mukana pitäminen vaunuissa tai rattaissa ei aina noissa ympäristöissä ole käytännöllisin vaihtoehto, uskon meidän turvautuvan kantamiseen.

Niinpä kannettaessa -erityisesti lantiolla- lapselle annetaan mahdollisuus kääntyä oma-aloitteisestiniiden ympäristön tarjoamien ärsykkeiden puoleen, jotka vastaavat hänen senhetkisiä tarpeitaan.---Jos ärsyketulva on liian suuri, lapsi voi omasta tahdostaan kääntää kasvonsa kantajan kehoon päin. 

s.71 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis



- Usein nostetaan esiin pelko, että ensimmäisten elinkuukausiensa aikana kantamiseen ja siten jatkuvaan, tiiviiseen fyysiseen kontaktiin tottuneet lapset eivät olisi oikean ajan koittaessa valmiita luopumaan nauttimastaan läheisyydestä. -

Uskotaan, että [kantamiseen tottuneet lapset] ripustautuvat liiaksi äitiinsä ja että heistä tulee epäitsenäisiä. Sitoutumistutkimusten tulokset eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä, sillä itsenäistymiskehityksen kannalta on olennaista, että lapsella on turvallisia sitoutumissuhteita. Jos lapsi voi olla varma häntä hoitavan henkilön tuesta ja rakkaudesta, hänen on helpompi laajentaa kokemuspiiriään, ja hän on valmiimpi tutkimaan ympäristöään. 

-Lapsi on sosiaalisesti valmis kohtaamaan kunkin ikäkautensa mukaisesti uusia vuorovaikutuskumppaneita, hän ei hermostu niin helposti ja osaa jo varhain leikkiä pitkiäkin aikoja itsekseen.-

s.69 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Aiemmissa kantamista käsittelevissä kirjoituksissa on lisää lainauksia kantamisesta ja ne pääset lukamaan täältä; Kietaisuristi 2 ja Ergo-reppu.