22.4.2017

Pohjoisen omenat - pomologinen käsikirja, tietoa omenanviljelystä

Pohjoisen omenat - pomologinen käsikirja, Leif Blomqvist, 2005

www.blomqvistplantskola.com


Tämä kattava kirja omenapuista voisi olla jokaisen omenatarhurin kirjahyllyssä, niin täynnä tietoa se on.  Leif Blomqvist istutti ensimmäiset omenapuunsa koeviljelmälleen 1996, ja jo silloin hän toivoi projektinsa päätyvän kirjan kansien väliin. Kirjan lajike-esittelyt ja neuvot pohjautuvat paitsi kirjoittajan omiin kokemuksiin, myös vanhoihin, hyviksi koettuihin faktoihin.

Kirja kertoo ensin omenan historiaa maailmalla ja Suomessa. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan omenapuuta kasvitieteessä. Tutustutaan omenapuun lisäykseen, perusrunkoihin, omenan kasvupaikan vaatimuksiin, istuttamiseen ja eri taimityyppeihin. Lisäksi käydään läpi omenapuiden lannoitus, leikkaus ja erilaiset taudit, tuholaiset ja muut ongelmat. Myös omenapuiden pölytystä tarkastellaan omassa luvussaan.

Eri omenalajikkeiden esittely alkaa luvulla omenasato ja sen säilytys, jota seuraa luku eri omenalajikkeiden käyttö. Tämän jälkeen kirja esittelee 102 eri omenalajiketta omilla sivuillaan. Kirjan lopussa on muutama omenaresepti.


Historia

Omenan historia osuudessa Leif viittaa paitsi raamatun kertomuksiin, hän myös kertoo omenan kasvatuksen lähteneen ilmeisiimmin liikkeelle Persiasta, josta se levisi 5 000 vuotta sitten meille Eurooppaan. Ruotsalaisiin luostaripuutarhoihin omena saapui 1300-luvulla ja Saksassa Keisari August I määräsi vuonna 1555, että kaikkien vasta-avioituneiden piti istuttaa vähintään kaksi omenapuuta.

Suomeen omenanviljely saapui 1539, jolloin valtioneuvos Erik Fleming laittoi omenanviljelyn aluille Paraisilla. Saattoi olla, että häntä aikaisempi omenanviljalijä oli maassamme Viipurin linnassa asunut Karl Knuutinpoika.

Meillä Suomessa on hyvä kanta talvenkestäviä omenoita, seikka josta saamme kiittää Venäjän kauppaa. Ruotsin kautta maahamme tulleet lajit olivat yleensä Keski-Eurooppalaista alkuperää ja heikosti maamme ilmastoon sopivia.


Omenapuu kasvitieteessä

Omenapuut kuuluvat Rosacaea-heimoon.Samaan heimoon kuuluvat myös ruusu, pihlaja ja pensashanhikki monen muun lisäksi. Omenapuiden suku on Malus.

Omenan kukka on 5 terälehtinen ja kaksineuvoinen. Omena on ristipölytteinen eli ne tarvitsevat hyvin pölyttyäkseen toisen omenalajin siitepölyä.

Omenapuiden lisäys

Kirjassa tuodaan esille, ettei omenan siemenestä voi kasvattaa samanlaista omenapuuta, kuin mitä emäpuu oli. Omenan siemenestä kasvaa uusi laji, joka valitettavasti lähes aina on ominaiksuuksiltaan heikompi kuin kantapuu.

Omenapuita lisätään varttamalla ja silmuttamalla, näin kantapuun ominaisuudet saadaan siirrettyä uuteen omenapuuhun. Laboratoriossa on mahdollista lisätä omenapuita myös mikrolisäyksellä.


Perusrungot

Siemenperusrungot kasvatetaan valtaosin Antonovkan siemenistä. Siemenistä siksi, että ne ovat yleensä virusvapaita. Antonovka puolestaan pärjää ominaisuuksiltaan hyvin ilmastossamme. Miinuksena siemenperusrungoista mainitaan se, että ne kasvavat usein turhan suuriksi.

Kloonatut perusrungot on suvuttomasti lisätty multaamalla tai mikrolisäyksellä.Ne ovat keskenään identtisiä ja niillä on kaikki samat ominaisuudet kantapuussa. Kloonattujenperusrunkojen etu on se, että kaikkien puiden sato kypsyy samanaikaisesti ja puiden kasvuvoima ja hedelmien maku muistuttaa toisiaan.

Siemenperusrungot ovat ainoita kloonaamattomia perusrunkoja, kaikki muut ovat kloonattuja.

Kääpiöperusrunko on näppärä pienessä pihassa ja se tulee satoikään varhain. Valiytettavasti se vaatii kastelua ja sen oletettu elinikä on omenapuuksi onneton, vain noin 15-20 vuotta.

Omenapuun kasvupaikka

Omenapuu kaipaa lämpimän, aurinkoisen ja kevättalven tuulilta suojaisan kasvupaikan menestyäkseen. Omenapuu ei viihdy tiukassa savimaasssa, sillä niillä talvehtiminen on puulle vaikeampaa. Omenapuuta ei myöskään pidä istuttaa kohtaan, jossa on juuri äsken kasvanut omena- tai päärynäpuu.

Omenapuun istuttaminen

Omenapuun istuttamisen suunnitteluun kannattaa varata muuta hetki. Omenapuu menestyy hyvin, kun sille antaa kunnolliset edellytykset menestyä. Puulle on valittava paras mahdollinen kasvupaikka. Omenapuulle kannattaa tehdä suuri istutuskuoppa, jossa sen juuret pääsevät hyvin leviämään sekä syvyys-, että leveyssuunnassa.

Kohopenkki estää veden kertymisen puun juurelle ja se myös lämpenee keväällä tasamaata nopeammin. Omenapuu tarvitsee siis menestyäkseen 50 cm syvän mullan. Kohopenkin tulisi olla 20-25 cm nurmikon tasoa korkeamalla. Penkin halkaisijan tulisi olla 1,5-2 metriä.


Taimityypit

Astiataimia voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan.

Paakkutaimet ovat yleensä paljasjuurisia taimia, jotka on myyntiä varten pakattu turpeeseen ja ympäröity verkkosukalla. Istutusaika on sama, kuin astiataimilla. Verkkoa ei saa poistaa istutettaessa.

Paljasjuuriset taimet voidaan istuttaa vain silloin, kun puu on talvilevossa. Nämä taimet lähtevät yhtä hyvin kasvuun, kuin muutkin, niiden istutuskausi vain on lyhyt.

Omenapuiden lannoitus

Omenapuu kaipaa maalta pH-arvoa 6-6,5. Vuotuinen ylläpitokalkitus on 0,2 kg/m2. Lisäksi omena kaipaa paljon fosforia ja magnesiumia ja jonkun verran kalia ja hivenaineita. Helpoimmallalannoituksesta pääsee, käyttämällä kaupan hedelmäpuille ja marjapensaille suunniteltua lannoitetta.

Hedelmäpuut kaipaavat myös syyslannoitusta eli myöhäiskesän lannoitusta, joka annetaan elokuun puolivälissä,  talvehtiakseen kunnolla. Syyslannoitus ei saa sisältää typpeä. Sen sijaan myöhäiskesän lannoituksen tulisi sisältää fosforia ja kalia.


Omenapuiden leikkaus

Tavoitteena omenapuiden leikkaamisella on saada aikaan puu, jolla on ilmava latvus ja vankat oksat. Suuret leikkaukset ilmastossamme voivat olla puulle kohtalokkaat, sen sijaan pienet vuosittaiset leikkaukset ovat suositeltavia.

Oikea leikkeusaika riippuu siitä, mitä halutaan saada aikaiseksi. Mikäli puuta halutaan pienentää, ilman että se alkaa kasvattamaan vesiversoja, on se leikattava elokuun alussa. Mikäli taas halutaan kiihdyttää nuoren puun kasvua, tulee leikkaus suorittaa keväällä maaliskuussa, kun lämpötila on yli nollan.

Puu tulee leikata kuivalla säällä, tällä minimoidaan sieni-itiöiden leviäminen leikkaushaavoihin.

Myöhäissyksy ja varhaiskevät ovat vääriä aikoja leikata puuta, sillä silloin loissieni Nectria galligena leviää helposti. Toukokuussa tästä sienestä ei niin ole haittaa, mutta kevätleikkaus kiihdyttää vesi- ja muiden versojen kasvua, joka puolestaan lisää hedelmäpuusyövän vaaraa.

Nuori, vastaistutettu puu voidaan leikata toukokuussa, jos siihen halutaan lisää oksia. Vanhat puut harvennetaan  elokuussa. Myös ne nuoret puut, joista halutaan satoa, leikataan loppukesästä, sillä silloin juurista nousee cytokiniini-hormonia. Leikkauksen avulla hormoni kulkee verson tyven kasvusilmuun, josta kehittyy  kasvusilmun asemasta kukkasilmu.

Taudit, tuholaiset ja muut ongelmat

Omenapuita uhkaavat halla, muumiotauti, rupi, hedelmäpuusyöpä, Omenakääriäinen, Pihlajanmarjakoi, omenan lehtikirva, pakkasvauriot ja jänikset ja myyrät.


Pölytys

Useat omenalajikkeet eivät pölytä itseään, vaan vaativat pölyttäkseen toisen lajikkeen siitepölyä. Omenapuiden pölytys tapahtuu hyönteisten avulla. Omenapuiden olisi pölytyksen onnistumisen kannalta hyvä sijaita 20-25 metrin päässä toisistaan. Mikäli pihassa ei ole tilaa useammalla omenapuulle, kannattaa valita ns. perheomenapuu, johon on vartettu useammasta eri lajisesta omenapuusta oksa. Näin puu voi pölyttää itse itsensä.

Omenasato ja sen säilytys

Varhaisimmat omenalajikkeet eivät yleensä kestä säilyttämistä, vaan ne kannattaa nauttia heti niiden kypsyttyä. Vain kesälajikkeet ja jotkin varhaiset syyslajikkeet ovat syöntikypsiä poimittaessa, muut lajit kypsyvät poimimisen jälkeen. Jälkikypsytysaika vaihtelee muutamasta päivästä viikkoihin.

"Myöhäiset syys- ja talvilajikkeet ovat poimintakypsiä, kun pohjaväri muuttuu vaaleammaksi, kun peiteväri tulee lajikkeelle tyypilliseksi ja kun omenan kanta irtoaa puusta taivutettaessa sitä sivulle tai kaikista mieluiten ylöspäin. --- Jonkin ajan varastoinnin jälkeen omena saa lajikkeelleen ominaisen maun ja aromin, makeus lisääntyy ja happoisuus vähenee."

Syysomenia voidaan yleensä varastoida muutamia viikkoja, talviomenat kestävät säilytystä kuukauden - pari. Omenat säilyvät parhaiten, kun ne on kerätty puusta. Maahan pudonneet omenat vaurioituvat ja pilaantuvat siksi nopeammin. Omenat tulisi poimia kuivalla säällä ja niitä tulisi käsitellä varovaisesti.

Omenat kannattaa säilyttää +2 - +5 asteessa ja ilmankosteuden tulisi olla 90-98%. Omenoiden kuivumista voi ehkäistä käärimällä ne silkkipaperiin. Varastointitilan ilman tulee olla  raikas, tasaisen lämpöinen ja ilmankosteuden tulisi olla suuri. Pienet ja keskikokoiset omenat soveltuvat suuria paremmin varastointiin.

Eri omenalajikkeiden käyttö

Omenoita voidaan käyttää moneen. Tavanomaisesti omenat jaetaan herkuttelu ja syöntilajikkeisiin, talouskäyttöön soveltuviin omenoihin, sekä mehuksi, viiniksi ja siideriksi soveltuviin omenoihin.


102 omenalajiketta

Kirja esittelee 102 erilaista omenalajiketta, osa niistä oli minulle tuttuja ja osa ennen kuulemattomia. Lajikekuvaus alkaa selkeällä kuvalla omenasta. Johdanto kertoo omenalajin historiasta, alaotsikot hedelmä, puu, käyttö, talvenkestävyys ja lisätietoja antavat kattavan tietopaketin kulloisestakin omenasta.

Reseptit

Reseptit osuudessa on kiitettävästi erilaisia ja epätavanomaisia omenareseptejä. Ohjeita löytyy maksavatkulista herraskartanon torttuun.

*

Itse ihastuin tähän kirjaan. Kirjan selkeä rakenne ja asiantunteva teksti vakuuttivat minut. Onneksi tämä löytyy läheiseni hyllystä, niin pääsen selaamaan kirjaa aina tarvittaessa.

Kirjan innoittamana haluaisin omaan pihaan Veiniöun-omenan. Tuo omena on omiaan mehun- ja viininvalmistukseen, sekä soveltuu soseeksi. Ennen kaikkea omenan mallon huikea väri kiehtoo minua. Toki uskoisin keväällä arvostavani myös puun tumman ruusunpunaisia kukkia.

*

Saimme kirjan lainaan poikamme kummisedältä, sama kummi on antanut meille omenoita maisteltavaksi ja rutkasti neuvoja niiden kasvattamiseen.

17.4.2017

Unelma omavaraisuudesta, käytännön opas

Sain kustantajalta kirjan Unelma omavaraisuudesta, käytännön opas, Maria Österåker.

Omien omenoiden mehua

Tämä kirja opastaa nimensä mukaisesti omavaraiseen elämään. Maria ei tyydy kertomaan pelkästään viljelystä, vaan hän käsittelee kirjassa vanhojen hirsirakennusten siirtämistämehiläisten hoitoakotokosmetiikkaa, eläinten teurastamista ja puusavottaa.

Tämä kirja on tehty henkilölle joka oikeasti tekee asioita. Tämä ei ole mikään kauniisti kuvitettu lifestyle-kirja sohvalla selattavaksi, vaan aivan oikea opas täynnä tietoa. Toki kirjassa on kauniita kuvia, mutta ne ovat pääosin hyvin informatiivisia, tukevat tekstiä ja niitä ei ole käsitelty epärealistisiksi.

Tämä kirja on tähän mennessä kattavin suomeksi lukemani omavaraisuutta käsittelevä kirja. Kirja on kirjoitettu niin, että sieltä voi poimia helposti luettavaksi juuri ne kohdat, jotka käsittelevät kulloistakin mielenkiinnon kohdetta. Annoin kirjan selattavaksi usealle tutulle ja kaikki vakuuttuivat sen sisällöstä. Ainoa moite tulee kirjan kansista; kovakantinen kirjan päällys on paperia, kirjan kulmista kului värit hetkessä. Toisaalta mitäpä sitä korealla ulkokuorella, kun sisus on täyttä tavaraa.


Kirja koostuu pitkästä johdannosta Miksi ryhtyisit omavaraiseksi? Luvussa Maria kertoo oman perheensä kokemuksia ja inspiroi sen avulla lukijaa. Seuraavassa luvussa Luo omat mahdollisuutesi hän käsittelee rakennusten siirtämistä, kasvimaan perustamista,säilytystiloja, kasvihuonetta, kompostia ja neuvoo miten villiyrttejä voi hyödyntää.

Luku Hyödynnä metsää osoittaa, että kyseessä on suomalainen kirja. Luvussa käsitellään puiden valintaa, kaatamista, varastointia ja lämmitystä.

Muokkaa ja viljele maata, Viljele kasvihuoneessa sekä Perusta hedelmä- ja marjatarha luvut muistuttavat vastaavia kirjoja. Niissä on hyvää perustietoa kyseisistä aiheista. Kasvata ja poimia sieniä Maria kertoo muunmuassa heidän kokemuksistaan osterivinokkaiden viljelystä. Korjaa sato talteen käsittelee kaikki tavanomaiset tavat säilöä sato. Säilö liha ja Maitotuotteiden käyttö kappaleet antavat mukavan lisän kirjaan.

Hanki mehiläisiä luku esittelee mehiläistarhauksen ja hunajan käsittelyn kattavasti. Hanki eläimiä kappaleessa käsitellään kanata, kalkkunat, hanhet, ankat, siat, lampaat, vuohet ja kanit. Luvussa Viljele elämille käsitellään laidunmaata, kuivaheinää, säilörehua ja juureksia eläinten tarpeiksi. Aitaukset ja Eläinten teurastus luvut antavat tietoja näistä aiheista. Kirjan kuvissa esiintyy kuolleita eläimiä, mutta ne on kuvattu neutraalisti.

Kirjan viimeinen kappale Kosmetiikka ja kemikaalit oli valitettavasti kirjan heikoin kohta omavaraisuuden kannalta katsottuna. Valtaosaan annetuista ohjeista ei saa raaka-aineita omasta takaa, vaan ne valmistetaan ulkomailta tuotavista aineista. Ohjeet sinällään kuulostivat hyviltä ja tämän kaltainen omatoimisuus kuuluu läheisesti omavaraiseen elämäntapaan.



Teokseen tutustuessa huomasin heti kirjan alussa vinkataan sen lopusta löytyvästä blogilistauksesta. Olin hyvin imarreltu löytäessäni blogimme sieltä. Tämä ilahduttava löytö saattoi osaltaan lisätä mielihyvää, jota kirjaa lukiessa sain.



Maria pitää blogia Lev mer på  mindre, johon kannattaa tutustua.
Kirja on saatu kustantajalta

12.4.2017

Mökin tiiligrilli


Meillä on Saimaan mökillä vuosikymmeniä käytössä ollut muuraamaton tiiligrilli. Grilli on äärimmäisen yksinkertainen rakenteeltaan ja se toimii loistavasti. Grillaamme usein parilalla ja grilli on mitoitettu juuri siihen tarkoitukseen.


Grillin rakenne

Grillin alla on kerros hiekkaa. Hiekan päällä on sementtilaatta. Laatan päällä on arina, jossa puut palavat. Tiilet on ladottu limittäin laatan päälle ovaalin muotoon.

Arinan vuoksi tuli ei pala laatan päällä ja näin tuli saa paremmin ilmaa ja laatta ei ole vaarassa haljeta.


Käytämme grillissä grillausvaiheessa hyvin pieniä klapeja, näin grilli ei pääse yllättäen liian kuumaksi. Pienet puut on myös suurempia helpompi pujottaa liekkeihin parilan ja tiilien kapeasta raosta.

Reiällisiä tiiliä on helppo liikutella tarvittaessa kuvissa oikealla alhaalla pystyssä tiilestä törröttävällä rautatangolla.

Grilli peitetään käytön jälkeen pressulla, joka suojaa sitä sään vaikutuksilta. Lisäksi märät tiilet saattavat haljeta, kun grilliä lämmitetään.

muuraamaton tiiligrilli

Grillin haapapenkki on samoja haapoja, joiden mökin alle unohtunut parempi puolisko taannoin kunnostettiin käyttöön.

Omalla tuvalla meillä on käytössä myös muuraamaton tiiligrilli, jonka kuvia näet Tsajut-blogissa.

11.4.2017

Arvonnan voittajat



Arpaonni suosi Teija Hämäläistä ja Piiulia. 
Onneksi olkoon!
Laitan teille postia tulemaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

4.4.2017

Tomaatti! -kirja-arvonta


Sain Readme.fi:ltä blogissa arvottavaksi kaksi Tomaatti! -kirjaa. Kirjan on kirjottanut Sonja Lumme, jonka kattavalla tomaatti-luennolla olin viime keväänä. Vaikutuin luennolla Sonjan asiantuntemuksesta ja hänen uusi kirjansa jatkaa samalla laadukkaalla linjalla.


Arvonta suoritetaan kaikkien 10.4. mennessä tähän kirjoitukseen kommentoineiden kesken. Linkkaamalla tämän postauksen blogiisi/someesi saat yhden lisäarvan, kunhan muistat liittää julkaisusi osoitteen tämän postauksen kommentteihin. 

Voittajat ilmoitetaan 11.4., jonka jälkeen tarvitsen voittajilta osoitteen, jonne palkintokirja toimitetaan.




Muistatteko kun aiemmin kirjoitin Keittiöpuutarha, siemenestä lautaselle -kirjasta? Tämä on saman kustantajan julkaisema ja tämän ulkonäössä on paljon samaa. Tässäkin kirjassa tietopitoinen teksti ja upeat, suuret kuvat vuorottelevat.


Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on eniten itseäni kiinnostava. Siinä kerrotaan tomaatin kasvatus - siemenestä satoon. Seuraava osa listaa kokeilemisen arvoisia lajikkeita. Ja kolmas osa käsittelee tomaattia keittiössä.



Käy katsomassa myös Sonjan blogia, joka on vuodenvaihteessa muuttanut ja löytyy nykyisin osoitteesta sonjanpuutarhassa.com.

30.3.2017

Näin löysimme punaisen tuvan ja perunamaan


Meille oli itsestään selvää hankkia punainen tupa ja perunamaa. Pelkkä vakaa aikomus ei riittänyt oman paikan löytymiseen, vaan siihen vaadittiin töitä. Ensimmäinen kohde, jota vakavasti harkitsimme ja jonne luulimme pääsevämme liukui käsistämme pankin jyrähdettyä tiukan ein lainahaaveillemme.

Olimme niin tuudittautuneita ensimmäiseen vaihtoehtoon, että sen osoittauduttua mahdottomaksi olimme hetken aikaan lamaantuneita, kykenemättömiä päättämään mihin suuntaan seuraavaksi jatkaisimme hankkeessamme.

Pienen hengähdystauon jälkeen ryhdyimme pohtimaan asiaa tosiasioiden pohjalta. Selvitimme millaisiin hintoihin meillä oikeasti olisi varaa remonttikulut huomioiden. Sijainti selvisi karttaa lukemalla ja pitämällä kaikki rajoitukset mielessämme. Toisen työ rajoitti enemmän kuin toisen ja kulkuyhteyden omaan paikkaan piti olla mahdollisimman vaivaton. Rajasimme hakualueemme näiden ehtojen perusteella.


Seuraavaksi listasimme mitä vaatimuksia meillä olisi paikalle. Oma tupa tietenkin ja mahdollisuus perunamaahan. Piharakennus miehen projekteille ja suuri piha.  Tuvan piti olla homeeton ja kohtuullisilla kuluilla ja vaivalla kunnostettavissa. Pihaa haaveissani oli hehtaarin verran, vähintään. Mies haaveile vanhasta kivinavetasta, jossa mahtuisi puuhastelemaan.

Siitä se alkoi, asuntosivujen seuraaminen ja näytöissä ravaaminen. Hämmästyttävää kyllä kaikki välittäjät eivät olleet kiinnostuneita esittelemään kohteita tai antamaan niistä lisätietoja. Pelottavan monessa paikassa välittäjä saapui hyvissä ajoin paikalle avaamaan kaikki asunnon ikkunat, ja mietin miksi asuntoa pitää tuulettaa, jos siellä on kaikki kunnossa.

Me siis kiersimme kohteesta toiseen, innostuimme, petyimme ja aloitimme alusta. Kunnes se löytyi; mahdollinen kohde. Tai oikeamminkin minun mielestäni mahdollinen kohde. Rintamamiestalo omalla tontilla, kaupungissa, naapureiden keskellä, kohtuullisen suurella tontilla. Mies ei innostunut. Minä taisin olla vähän pahana, sillä olin jo kerinnyt mielessäni suunnittelemaan minne laittaisin vadelmapensaat ja lihakanit.

Monien pettymysten jälkeen pysähdyimme ja keskustelimme vakavasti. Päätimme muuttaa haaveitamme hitusen ja rakentaa tuvan alusta alkaen itse. Vertailimme erilaisia pohjaratkaisuja, talopakettien tarjoajia ja kiersimme etsimässä sopivaa tonttia. Saimme piirrettyä unelmiemme pohjan ja toimitimme sen eräälle hrsitalovalmistajalle tarjousta varten (sitä ei vieläkään 2 1/2 vuoden kuluttua ole tullut). Emme kuitenkaan päätyneet rakentamaan, se ei ollut siinä vaiheessa meidän juttumme.


Sitten koitti se ilta, ilta joka muutti kaiken. Se oli ankean harmaa talvi-ilta ja paikka oli itään suuntaava oranssi metro. Siellä sen bongasin netistä. Se ei ollut se mitä haimme, ei todellakaan. Se oli liian pieni, se ei soveltunut ympärivuotiseen asumiseen. Sen tontti oli liian pieni. Mutta kaikesta huolimatta soitin miehelle ja pyysin menemään vauhdilla nettiin, sillä nyt oli lupaavaa osuma.

Mies sai avattua oikean asuntoilmoitussivun ja itse hyppäsin metrosta kävelemään. Siinä kävelymatkan aikana kerkesimme selvittämään kohteen sijainnin kartalla, millaiset liikenneyhteydet sinne on ja totesimme sijainnin ja ulkorakennusten tyydyttävän tarpeemme. Tontti oli paljon pienempi, kuin mitä olimme ajatelleet. Päärakennus, ainoastaan sen materiaali, hirsi, oli sitä mitä olimme toivoneet.

Illan puntaroimme olisiko meistä muuttamaan haaveitamme tässä määrin. Jospa ostaisimme kesämökin, datšan, vakinaisen asunnon sijaan. Olisimme vapaampia tekemään muita päätöksiä elämämme suhteen, kun emme tarvitsisi suurta lainaa taloa varten. Voisimme tehdä suurempia muutoksia työkuvioihimme tai siihen missä päin haluaisimme asua ja millaista elämää viettää.

Jos hankkisimme viikonloppukodin, mökin, emme olisi siellä arkena. Meidän ei tarvitsisi huolehtia arkiaamujen lumitöistä, lämmityksestä, hankkia juoksevaa vettä ja sisävessaa. Saisimme hoidettua pyykit kaupungissa ja ottaisimme vapaa-ajan asunnostamme irti vain ne mukavat hetket alkeellisemmissa oloissa.

Toisaalta, jos emme asuisi tuvallamme, emme saisi kanaparvea ja kasvihuonekin, kun sellaisen saisimme valmiiksi, olisi usein heitteillä. Jos emme asuisi tiluksillamme, olisi sinne lähdettävä joka kerta erikseen. Pienintäkään askaretta ei saisi hoidettua siinä samalla, kaikkea varten pitäisi matkata.


Plussat ja miinukset yhteen ynnättyämme varasimme ajan välittäjältä. Saavuimme tuvalle hyvin ankeana helmikuun iltana. Silloin oli pimeää, märkää ja lunta oli kaikkialla. Sen ankeampaa ei oikeastaan olisi voinut olla. Ei ollut kesäistä aurinkoa luomassa romanttista sävyä. Oli pimeys, tihkusade, märät kengät ja monessa näytössä kouliintunut kriittinen katse.

Vaikka joka paikka oli täynnä sekalaista tavaraa, saimme nähtyä tarpeeksemme. Kasvot peruslukemilla kiitimme näytöstä ja poistuimme kotiin keskustelemaan. Keskustelua seurasi pari lisäkäyntiä tuvalla ja vakuutuimme paikasta aina vain lisää. Muutaman hinta-arvion ja puhelun jälkeen olimme valmiita tekemään päätöksen; tekisimme tarjouksen pikkuisesta tuvasta. Tarinan loppu oli tavanomaista asuntokauppaa ja muodollisuuksien jälkeen omistimme pikkuisen tilan ja hurjan määrän kierrätykseen päätyvää tavaraa.

Omistajuuden siirryttyä meille alkoi puuhastelu jolle ei näy loppua. Ensimmäisen kesän aikana perustimme kasvimaan samalla tavalla kuin vuotta aiemmin muualle. Aloitimme rakennusten kunnostamisen ja pihamaan muovaamisen. Siirsimme viljelypalstoilta herukoita pihalle, perustimme kukkapenkkejä ja kasvatimme muunmuassa maa-artisokkaa ja lehtikaalia.

Työpäivät tuvalla venyivät pitkiksi. Iltaisin olimme väsyneitä, likaisia ja jokaista lihasta kolotti. Mutta me olimme onnellisia. Meillä oli oma tupa.


Samasta aiheesta kirjoitti myös Koivukummun emäntä ja Korkealan isäntä.
SaveSave

25.3.2017

Slipooveri, kantoliinalla

Lapsen kasvaessa koittaa aika, jolloin lasta on näppärämpi kantaa selässä. Onneksi siihenkin on omanlaisia sidontoja, kuten slipooveri.



Slipooveri on yksi sidontatapa, jolla voi kantaa lasta selässään. Tähän kuulemma yleensä käytetään lyhyehköä liinaa, eikä kuvassa olevan kaltaisia pitkiä liinoja. Kokeneet kantajat voivat kantaa hyvin pieniäkin lapsia selässä, mutta kaltaiseni noviisin on suositeltavaa odottaa siihen saakka, kunnes vauva jaksaa kannatella päätään.

Tässä sidonnassa solmu tulee olalle. Lasta selässä kannettaessa lapsen tulisi olla niin korkealla, että tämä voi kurkata kantajan olan yli.

Sidonta on päätelty karkkikeppi-nimisellä pujottelulla


Itseäni jännittää jo valmiiksi tuo lapsen kiepautus selkään. Se näyttää sulavalta kokeneen tekemänä, mutta itse pelkään tipauttavani pikkuisen. Tätä täytyy varmasti harjoitella pehmolelun kanssa niin kauan, että liikerata tulee itselle tutuksi.

Tosin voi olla, että olen syyttä huolissani. Alkuun olin vakuuttunut, että sekaantuisin liinaan kietoessani kietaisuristi 2- sidonnan, mutta se olikin paljon helpompi kuin miksi sen kuvittelin. Ensimmäiset kerrat sidoin sen rauhassa kotona, ajatuksen kanssa ja sen jälkeen se on sitoutunut kuin itsekseen. Taidan olla näissä liinailu asioissa vähän turhan jännittäjä :)


Oheisissa kuvissa Tinja 9 kg on hänelle liian joustavassa liinassa. Tinja on siirtynyt käyttämään napakampia, kudottuja liinoja, mutta suostui poseeraamaan kuvissa pienten vauvojen liinassa :)

Tinja on jo iso tyttö ja kova liikkumaan. Tinjan äiti ei kantaisi Tinjaa näin löysässä liinassa, sillä tätä on hankala kiristää napakaksi ja Tinja saattaisi nojailla liikaa taaksepäin ja nykäistä toisenkin käden pois liinan alta. Kantoliinat, kuten muutkin vauvan tarvikkeet jäävät aikanaan pieniksi.


Tässä vielä vertailukuva epäergonomisesta kantovälineestä. Lapsi ei joutunut olemaan kauaa rintarepussa. Tästä kuvasta tulee hyvin ilmi lapsen jalkojen asento, joka ei ole se ergonominen M-asento. Rintarepussa lapsen paino jakaantuu pienelle alueelle ja rasittaa hänen lonkkiaan ja selkäänsä. Lisäksi tuo reppu painoi hartioitani hyvin ikävällä tavalla. 

Kuvassa olen esikoisen kanssa hänen ensimmäisellä risteilyllään 1996. Juuri tämän kaltaiset tilanteet ovat niitä, joihin kaipasin kantovälinettä. Ja tämän kaltaisissa tilanteissa Johanna käyttää rengasliinaa. Pääsin kokeilemaan rengasliinaa Tinjan kanssa ja olihan se nopea ottaa käyttöön ja lisäksi se menee pieneen. Nykyisin kantovälineitä on joka lähtöön, niistä pitäisi vain malttaa valita itselleen sopivin. Tai sitten haalia ne kaikki, koska ne ovat kivoja ja niiden jälleenmyyntiarvokin on kohtuullinen.... ;)

Suomessa toimii Kantoliinayhdistys Ry, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli kantaminen kiinnostaa.


Jatkuvan läheisyyden ja kosketuksen kaipuu on vauvaikäisenlapsen perustarve.
Vasta noin yhdeksän kuukauden iässä esineet ja tietenkin myös ihmiset ovat lapselle olemassa myös silloin, kun niitä ei voi nähdä, kuulla tai koskettaa (tämä niin kutsuttu kohteen pysyvyys alkaa kehittyä jo viidennen elinkuukauden aikana). Vasta tässä vaiheessa lapsella on edellytykset ymmärtää vanhempien huolenpidon jatkuvan myös heidän ollessaan poissa lapsen luota.

s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Meillä kesä ajoittuu aikaan ennen kuin yhdeksän kuukautta tulee täyteen. Tarkoituksena on viettää toimelias kesä ja puuhastella tuvan ja mökin pihamaalla. Lapsen mukana pitäminen vaunuissa tai rattaissa ei aina noissa ympäristöissä ole käytännöllisin vaihtoehto, uskon meidän turvautuvan kantamiseen.

Niinpä kannettaessa -erityisesti lantiolla- lapselle annetaan mahdollisuus kääntyä oma-aloitteisestiniiden ympäristön tarjoamien ärsykkeiden puoleen, jotka vastaavat hänen senhetkisiä tarpeitaan.---Jos ärsyketulva on liian suuri, lapsi voi omasta tahdostaan kääntää kasvonsa kantajan kehoon päin. 

s.71 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis



- Usein nostetaan esiin pelko, että ensimmäisten elinkuukausiensa aikana kantamiseen ja siten jatkuvaan, tiiviiseen fyysiseen kontaktiin tottuneet lapset eivät olisi oikean ajan koittaessa valmiita luopumaan nauttimastaan läheisyydestä. -

Uskotaan, että [kantamiseen tottuneet lapset] ripustautuvat liiaksi äitiinsä ja että heistä tulee epäitsenäisiä. Sitoutumistutkimusten tulokset eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä, sillä itsenäistymiskehityksen kannalta on olennaista, että lapsella on turvallisia sitoutumissuhteita. Jos lapsi voi olla varma häntä hoitavan henkilön tuesta ja rakkaudesta, hänen on helpompi laajentaa kokemuspiiriään, ja hän on valmiimpi tutkimaan ympäristöään. 

-Lapsi on sosiaalisesti valmis kohtaamaan kunkin ikäkautensa mukaisesti uusia vuorovaikutuskumppaneita, hän ei hermostu niin helposti ja osaa jo varhain leikkiä pitkiäkin aikoja itsekseen.-

s.69 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Aiemmissa kantamista käsittelevissä kirjoituksissa on lisää lainauksia kantamisesta ja ne pääset lukamaan täältä; Kietaisuristi 2 ja Ergo-reppu.

18.3.2017

Omenapuusuunnitelmia, teoriaa

Olemme maistelleet ja tuumailleet eri omenalajikkeita viiden postauksen verran ja lähenemme vääjäämättä ensin omenoiden istutusaikaa ja sen jälkeen uutta satokautta. Nyt aiomme istua hetkeksi alas ja miettiä, millaisiin toimiin tänä kesänä ryhdymme ja mitä se meiltä vaatisi.



Pihamme on paikkapaikoin tiukkaa ja kylmää savimaata, tämän vuoksi kaivoimme päärynäpuulle kunnon kuopan, jonka täytimme mullalla ja istutimme puun kumpuun. Mikäli puulle olisi kaivanut vain kapean, syvän kuopan on aina olemassa riski siitä, että vesi jää sen juurelle talveksi seisomaan. Talvella juuristossa seisova vesi vahingoittaa juuristoa, tätä kutsutaan jääpoltteeksi.

Emme aio istuttaa kaikkia haluamiamme omenapuita tänä kasvukautena, mutta joudumme suunnittelemaan tulevien puiden paikat huolella. Omenapuu kasvaa helposti suureksi ja alkaa varjostamaan. Lisäksi haluamme pihaamme vain muutaman omenapuun ja niiden istutusvälin olisi hyvä olla vähintään 4-5 metriä. Pölytys onnistuu parhaiten, kun eri omenalajikkeiden välillä  on etäisyyttää enintään 20-30 metriä.

Omenapuut kukoistavat kasvaessaan tuulensuojassa, auringossa ja hyvässä maassa. Kun kaikki omenoiden vaatimukset ynnätään ja kokonaisuus koetetaan lisätä pihaan, jossa jo kasvaa kaikenlaista ja tarkoitus olisi istuttaa muitakin uusia kasveja kuin omenoita, alkaa yhtälö olla haastava.


Asiaan perehtyessämme olemme oppineet seuraavia asioita:

Omenapuu lisääntyy siemenestä, mutta siemenestä kasvatettu puu ei ole lähtöpuun kaltainen, vaan se on risteymä pölyttäjien vierailemista lajikkeista. Kaneliomenan siemenestä kasvatettu omena ei ole kaneliomena vaan oma, aivan uusi lajinsa. Joskus siemenestä kasvatetusta puusta tulee hyvälaatuinen ja se päätyy uuden lajin kantaisäksi, mutta näin käy äärimmäisen harvoin.

Omenapuita lisätään varttamalla, silmuttamalla ja laboratorioissa mikrolisäämällä. Näin puu saa täysin samat ominaisuudet kuin kantapuu.



Perusrungoksi olen ajatellut Antonovkaa, jos niitä on saatavilla. Suomessa Antonovkan runkoa on käytetty yleisesti sen talvenkestävyyden vuoksi. Miinusta tulee siitä, että joihinkin muihin perusrunkoihin nähden Antonovkaan vartetut omenat tulevat hitusen myöhemmin satoikäisiksi, mutta ole valmis odottamaan. Mieluummin odotan tuokion kauemmin, kuin otan nopeamman, mutta herkemmän perusrungon.

Aikanaan harkitsin vakavasti kääpiörunkoon vartettuja omenoita. Nämä omenat tulevat aiemmin satoikään, puut eivät kasva niin suuriksi ja muitakin plussia löytyi. Sitten viisaampi omenatarhuri alkoi puhua minulle järkeä. Kääpiöpuulla on kääpiöjuuret ja se taas tarkoittaa kastelua ja minähän haluan laiskannaisen puutarhan. Ja sitten nuo kääpiöt tarvitsevat pienen juurrakkonsa vuoksi tuennan koko iäkseen, mikä rajoittaa puutarhassa kirmailua ja nurmikonleikkuuta.

Niin ja siitä kääpiöpuun iästä ja omasta iästä, kun tässä harkitsee omenapuun istuttamista, niin sitä toivoo sen jäävän jälkipolvia ilahduttamaan, Kääpiöpuun kohdalla näin ei ole, paitsi jos oma odotettu elinikä on alle 15 vuotta.

Kääpiöpuun miinukset

kastelun tarve
tukeminen
lyhyt elinikä 15-20 v


Kääpiöpuun plussat

varhain satoikään
tavanomaista omenapuuta matalakasvuisempi
mahtuu pieneen tilaan


Perheomenapuu

Perheomenapuu on omenapuu johon on vartettu useampaa eri omenalajia. Tavallisesti perheomenapuussa on 2-4 eri lajiketta. Perusrungoksi kannattaa valita talvenkestävä omenapuu. Perheomenapuuta ei tarvitse ostaa, sillä myös vanhaan omenapuuhun voi varttaa muita lajeja ja näin monipuolistaa omaa omenavalikoimaa.

Perheomenapuussa on huomioitava erilajien mahdollisesti hyvin erilainen kasvu. Leikkaamalla omenapuuta säännöllisesti huolehditaan, että jokainen laji saa tarpeeksi tilaa ja valoa.

Perheomenapuun miinukset

Eri omenalajikkeet kasvavat eri tavalla, vaatii leikkausta
Leikatessa varottava, ettei poista jotain lajia kokonaan


Perheomenapuun plussat

Samassa puussa monta lajiketta
Paremmat pölytysmahdollisuudet
samaan tilaan useampi lajike perhepuun avulla

Pölytys

Pölytyksen varmistamiseksi omenapuut tulisi istuttaa 20-30 metrin sätteelle toisistaan, mikäli tämä ei onnistu on hyvä ratkaisu perheomenapuu. Perheomenapuun eri lajit pölyttävät pölyttäjien avulla toisensa. Parhaan mahdollisen pölytystuloksen aikaansaamiseksi suositellaan 2-3 eri omenalajiketta.

Monilla omenalajikkeilla siitepöly ei pölytä omaa lajiketta, tämän vuoksi pihalla olisi hyvä olla useampaa eri omenalajiketta kasvamassa. Vaikka osa omenalajikkeista on itsensä pölyttäviä, hyötyvät nekin voimakkaasti toisen lajikkeen siitepölystä.

Omenatarhurin kannattaa huolehtia pihamaansa pölyttäjistä, komeinkaan kukinta ei takaa satoa, jos pölyttäjät puuttuvat. Omenapuiden lomassa kukoistavat voikukat ja apilat auttavat vahvan pölyttäjäkannan ylläpidossa.



Hyviä pölyttäjiä

Sokerimiron
Suislepp
Sävstaholm
Valkea Kuulas
Grenman
Punakaneli
Keltakaneli
Antonovka
Huvitus
Lepaan meloni
Ananaskaneli

Huonoja pölyttäjiä

Sariola
Åkerö

Lähde:Pohjoisen omenat - Leif Blomqvist


Omenoiden käyttötarkoitus

Tarkoituksenamme on käyttää omenoita hyvin erilaisiin tarkoituksiin: herkutteluun, hilloksi, mehuksi, kuivattavaksi ja ehkä siideriksi.

Kaipaamme makeanhappamia omenoita syöntiomenoiksi. Tähän tarkoitukseen voisi sopia Huvitus, Suislepp, Ananaskaneli, Valkea Kuulas ja Åkerö.

Äitini arvostaisi hyvin hapotonta syöntiomenaa, kuten Sokerimiron.

Hillot, soseet ja kuivatut omenat voisivat syntyä esimerkiksi Antonovka, Melba, Särsö tai Grenman omenoista.

Mehuksi ja viiniksi suositellaan jalostettavan Antonovkaa, Grenmania ja hyvin eksoottista punamaltoista virolaista Veiniöun-omenaa.

Omenoiden maun kehittyminen

Poimintakypsä omena ei aina ole syöntikypsä. Osa syys- ja talvilajeista kypsyy vasta varastossa. Poimintakypsä omena on usein happoisa ja sen malto on hyvin kova. Varastoinnin aikana malto muuttuu pehmeämmäksi ja omenan maku ja aromi kehittyvät huippuunsa. Liian pitkä varastointi muuttaa omenan maun ylikypsäksi ja mallosta tulee jauhoinen.

Elinvoimaa puista-kirjan omenan ainesosat-luettelo

Olemme suhtautuneet omenaan ruokana, mutta juuri Minerva-kustannukselta saamamme kirja Elinvoimaa puista, Sinikka Piippo, on muuttamassa käsitystämme. Kirja kertoo omenasta mm. seuraavaa:

"Omena päivässä alentaa miehen sydänkohtausriskiä 32-35%... On arvioitu omenien, sipulien ja viinirypäleiden syönnin alentavan keuhkosyöpäriskiä jopa 40-50%....Arvioidaan, että iso omena päivässä alentaa kolesterolia 10%...Omena myös ehkäiseen suoliston hyvänlaatuisia kasvaimia....Omenapuiden lehdet ovat antibiottiisia, ja jo hyvin pieni määrä lehtiä päivässä riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinen tarpeen...Omenan lehtiä, kukkia ja silmuja voi käyttää niiden diureettisuuden vuoksi virtsatietulheduksissa ja virtsakivissä..." 

Ja niin edelleen, kaikkiaan neljän sivun verran uutta tietoa omenasta. Vanhan englantilainen sanonta "Omenan syönti ennen nukkumaan menoa saa lääkärin kerjäämään leipänsä" lienee totisinta totta.


Viime syksynä menetimme yhdestä puusta sen toisen haaran, kun emme olleet raaskineet suorittaa raakileharvennusta. Toinen omenapuumme taas on kovin kenollaan ja se on viettänyt jo yli puoli vuotta kuuseen sidottuna. Emme tiedä, saako sen leikkaamalla suoristumaan, vai pitäisikö meidän luopua toivosta. Ja se kolmas puumme, siinä kasvaa sieni. Emme tiedä, onko sillä jäljellä vuosia vai vuosikymmeniä, voimme vain toivoa parasta ja alkaa istuttamaan pihaan uusia puita tulevia satokausia varten.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että valitsemme pihaamme muutaman perheomenapuun ja seuraavana vuonna, mikäli asiat etenevät pihalla siihen tahtiin kuin toivon, istutamme taas uuden puun. Aiomme myös leikata vanhoja puitamme määrätietoisemmin.

Ensi kuussa aion esitellä teille ystävältäni lainaamani kirjan Pohjoisen omenat - Leif Blomqvist, joka on todellinen tietolähde omenoista kiinnostuneille. 
SaveSave

11.3.2017

Katukiveyksen teko brittiläiseen tapaan

Olen aina ihaillut katukiveyksiä, niiden huoliteltua muotoa. Mielessäni olen aprikoinut, kuinka suuren työn takana säännöllinen katukiveys on. Lokakuinen vierailu Lontoossa avasi silmäni; kaikki ei ole sitä miksi sen luulee.



Minun oli pakko taltioida kännykällä, kuinka siisti kiveys syntyy käden käänteessä. Jippona oli se, ettei mitään kiviä ollut, oli muotti joka jätti katukivien kuvat massaan. Ei siis ihme, että katukiveykset näyttivät niin huolitelluilta.




Ja tässä näette lopputuloksen; siistiä ja huoliteltua. 



Jäin miettimään, voisimmeko tarvita tätä tietoa myöhemmin ja miten me voisimme sitä soveltaa omiin tarpeisiimme? Voisimmeko ehkä joskus valaa samalla idealla laattoja pihaamme?


8.3.2017

Omasta maasta, omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja


Sain kustantajalta Omasta maasta, omavaraisen kotipuutarhurin käsikirjan. Ruotsalainen kirja antaa kattavat perustiedot nykyaikaisesta kotitarveviljelystä. Naapurimaan kirja soveltuu olosuhteisiimme, tapoihimme, kulttuuriimme ja makuumme sulavammin, kuin moni kaukaisempi opus.

Kirjan kotipuutarhurointi käsittää kaiken parvekkeen ruukkupuutarhasta, pienten palstojen ja pihojen kautta suurempiin puutarhoihin. Kirjoittajat rohkaisevat jokaista aloittamaan viljelyn, vaikka pienimuotoisen, ja antavat tähän kattavat eväät. Pelkästään tämän kirjan opeilla pääsee pitkälle.


Kirjan sisältämä vuosikalenteri on ehdoton plussa, se auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan vuoden kiertoa. Juuri tämmöistä käytännönläheistä tietoa olen kaivannut kirjoista. Ennen kuin oma osaaminen on karttunut on ihanaa, mikäli on suuntaviivoja, joiden mukaan voi suunnata omassa toiminnassaan.

Vuosikalenteriin avattuna kesän kiireiset hetket on helppo hahmottaa ja kalenterin avulla voi vähän ennakoida sitä, mitkä hetket kaipaavat enemmän puutarhurin huomiota ja koska taas on rauhallisempaa.


Kirjan rakenne on harkittu, se etenee sujuvasti ja monista kaltaisistaan kirja poikkeaa paitsi vuosikalenterin kuin sadonkäsittelyn avulla edukseen. Teoksen selkeys ja informatiivisuus vetoaa minuun, kirjassa ei ole turhaa fiilistelyä tai sanahelinää.


Ulkonäöltään kirja on selkeä, hyvin tekstivoittoinen ja sen infolaatikot tulevat hyvin esille.

Kirja tarjoaa ratkaisun kotitarveviljelijän perusongelmiin (mitä, minne, miksi miten), suunnitteluun työkaluja (hyvin suunniteltu - parempi menestys), neuvoja sadon jatkokäsittely (se neuvoo miettimään omat tarpeet ja aikeet jo suunnitteluvaiheessa)


Kotipuutarhan lisäksi kirja käsittelee nopeasti villiyrtit ja sienet. Kattavan esittelyn saa myös säilöminen ja sadon varastointi. Kirja esittelee säilöntätapoina kuivaamisen, hapattamisen, umpioimisen, pakastamisen, hilloamisen, mehustamisen ja tuoresäilönnän perusohjeiden kera.


Paras tapa lukea ja oppia kirjasta oli itselleni alleviivaaminen. Tämä tietopakkaus on niin täynnä tietoa, että ne asiat, jota uskon useimmin tarvitsevani oli syytä alleviivata, jotta ne löytyvät nopeasti tarvittaessa.

Luin kirjaa alusta loppuun, sillä kirjan eteni miellyttävästi ja näin kasvukauden ulkopuolella on aikaa paneutua kirjoihin kunnolla.


Lukemaan ryhtyessä minulla oli jo valmiiksi kirjasta positiivinen ennakko-odotus; olin kuullut siitä paljon kehuja ystävättäreltäni. Odotukseni täyttyivät.


Kirja on saatu Kustantajalta