23.9.2017

Syyslukemista lapselle

syksy kirjoja lapsille

Lapselle lukeminen kannattaa aina, siitä on tutkitusti paljon hyviä vaikutuksia. Lisäksi kirjoista voi löytää samankaltaista elämää, kuin mitä itse elää. Vertaiskokemukset omankaltaisesta elämästä saattavat olla tarpeen, jos lapsen elämä poikkeaa jollain tavoin siitä, miten hänen ympärillään eletään.

Ahkeran puutarhurin tai luonnossaliikkujan lapsi voi nauttia suunnattomasti havaitessaan, että juuri oman perheen kaltaisesta elämästä on kirjoitettu kirjoja. Kirjoja joissa juuri se oma arki on nostettu valokeilaan.

lastentietokirja
Miljan syksy

Löysin kolme syksyistä lastenkirjaa kirjastosta ja sain Johannalta lainaan yhden runokirjan. Ja voi että miten nautin. Eihän tuo pikkuinen vielä kaipaisi tämän kaltaisia kirjoja, vaatimattomammatkin kävisivät. Mutta tämä äiti kaipasi.

Väsyneille äitiaivoille lyhyet ja onnellisia tapahtumia sisältävät kirjat olivat juuri se, mitä kaipasin. Mieli lepäsi ja virkistyi näiden kirjojen parissa. Suosittelen kokeilemaan, nämä lastenkirjat ovat laadukkaita ja kestävät useamman lukukerran, kuin jotkut höttöiset aikuistenkirjat.

Ja mikä parasta, minulla oli jotain mistä jutella pihan vanhempien lasten kanssa heidän nähtyään minut kirjakasan kanssa.

taiteellinen lastenkirja
Kaikessa on itua siilin puutarhassa

Kaikessa on itua siilin puutarhassa, Marjo Nygård

Siilin puutarhasta kertova kirja on tämän vuoden julkaisu johon jokainen puutarhuri voi samaistua. Tarina alkaa kevätauringon myötä alkavalla taimikasvatuksella ja päättyy sadonkorjuujuhlaan. Suloinen kuvitus saa ansaitsemansa tilan ja tarina etenee reipasta vauhtia. Aukeamalla annetaan suurin tila mielenkiintoisia yksityiskohtia sisältäville kuville ja luettavaa per aukeama on melko vähän.

Siili käyttää oikeita puutarhanhoitoon liittyviä termejä, jotka avataan pienissä infolaatikoissa. Näin multapeukalotonkin lukija osaa kertoa kuulijalle mitä termit tarkoittavat.

Siilin puutarha on sympaattinen ja kaunis kirja, siitä jää hykerryttävän hyvä mieli.

luontoaiheinen lastenkirja
Närhen syksy

Närhen syksy, Kirsi Hutri, Tom Björklund

Närhen syksyssä tapahtumia havainnoidaan närhen kautta. Tämän kirjan kautta pääsee tunnelmoimaan sitä, millaista olisi olla lintu ja elää linnun elämää. Tietoruudut antavat runsaasti tietoja eri puista, linnuista ja eläimistä. Kirjan kuvistus on realistinen ja hyvin kaunis.

syksyinen lastenkirja
Miljan syksy

Miljan syksy, Reetta Niemelä, Leena Lumme

Miljan syksy on osa Miljan elämästä eri vuodenaikoina kertovaa sarjaa.  Tässäkin kirjassa Milja matkaa ukkinsa kanssa maalle. Leppoisa kerronta kuvaa lempeästi heidän touhuaan maalla. Kirjan tapahtumat ovat arkisia, mutta ne kuvataan tarkasti ja mielenkiintoisesti.

Milja-kirjat pullistelevat tietoa, ideoita, askarteluvinkkejä, niksejä ja reseptejä. Kirja onkin saanut Alfred Kordellin säätiöltä ja Suomen Tietokirjailijat ry:ltä apurahan. Kirjan kuvittaja puolestaan on saanut apurahan kuvitukseen Suomen Kulttuurirahastolta.

Miljan syksy on oikea kirja kaikille, jotka rakastavat arkea ja näkevät siinä seikkailuja ja suuria kokemuksia. Lisäksi kirja onnistuu antamaan äärettömän paljon tietoa omatoimisesta elämisestä. Meillä on omasta takaa sarjan muut osat ja suosittelen sarjaa lämpimästi kaikkien omatoimista elämää elävien lasten hyllyyn.

runokirja lapsille
Neulaspolku

Neulaspolku meidän lasten runot, eri kirjoittajia

Neulaspolku on julkaistu 2001 eli kyseessä ei ole tuore runokokoelma. Kirja sisältää miltein sata luontoaiheista runoa eri aikakausilta.  Kirjassa on runoja mm Kirsi Kunnakselta, Eino Leinolta, Aale Tynniltä, Juhani AholtaMarjatta Kurenniemeltä sekä ulkomaisilta runoilijoilta.

vesipuolukoiden ohje
Miljan syksy

Miksi lukea lapselle?


Tutkimusten mukaan 1-6 vuotiaille lapsille lukeminen kannattaa: jo 6 minuutin lukeminen vaikuttaa sykettä alentavasti ja lihasjännitystä vähentävästi. Lisäksi iltasatu lisää lapsen unta noin puolella tunnilla. Tämän lisäksi lukeminen kehittää lapsen empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Myös viestintä- ja keskittymiskyky paranee lukemalla. (lukukeskus)

Lukemalla lapselle ja tukemalla häntä lukuharrastuksen pariin, voi lapsesta samalla kasvattaa aktiivisemman ja tiedon janoisemman.

lastenrunokirja
Neulaspolku

Luin Miinalle, esikoiselle, erilaisia kirjoja. Hänen opittua itse lukemaan luimme samoja kirjoja. Ja kokoajan keskustelimme kirjoista, niiden tapahtumista ja ajatuksista joita ne meissä herättivät. Vaikka Miina on jo aikuinen käymme edelleen samanlaisia keskusteluja. Emme välttämättä lue samoja kirjoja, mutta keskustelemme edelleen kirjojen nostattamista ajatuksista.

Yhteisen lukuharrastuksen kautta olemme voineet paitsi käsitellä monia erilaisia asioita, myös nauttia hyvästä viihteestä. Keskustelujen lisäksi aivan parasta on ollut lukea kylki kyljessä, kumpikin omaa kirjaa. Kirjat ovat lähentäneet meitä monella eri tavalla.

Yhteisen mukavan harrastuksen lisäksi uskon Miinan hyötyneen lukuharrastuksestaan opiskeluissa. Hänestä kehittyi jo nuorena nopea lukija, joka kykeni omaksumaan kirjoitettua tietoa. Erilaisten tekstien lukeminen auttoi häntä oppimaan kielioppia, joka puolestaan auttoi häntä hänen opetellessa vieraita kieliä. Lisäksi uskon lukemisen kasvattavan kielentajua, josta puolestaan on hyötyä kun joutuu tuottamaan omaa tekstiä.


lastenkirja puutarhanhoito
Kaikessa on itua siilin puutarhassa


Mistä itse pidin näissä kirjoissa?

Minuun vetosi kirjojen esteettisyys. Aikuisten kirjojen jälkeen lastenkirjojen värikylläinen maailma hivelee silmiä. Jokainen näistä neljästä kirjasta oli kuvitettu omalla, kauniilla tavallaan. Siilin puutarhan rehevät värit ja Närhen syksyn realistiset kuvat olivat kumpikin mieleeni.

Kaikki kolme kertomuksen sisältävää kirjaa olivat tietokirjoja. Niissä tieto oli tuotu eri tavalla esille. Närhen syksyssä ja Siilin puutarhassa oli erillisiä tietolaatikoita, kun taas Miljan syksyssä tieto oli ujutettu itse tarinaan. 

Neulaspolun runoista oli mahdotonta olla pitämättä, niin moni mieleiseni ruonoilijan tuotoksia on koottu kirjaan. Ja ystävättäreni minulle lukema Puutarhurin laulu kuvaa niin osuvasti puutarhurin elämää, että sitä kuuntelee hymy huulilla.



lastenkirja syksy
Neulaspolku
Tämä kirjoitus on osa Blogisisarten #tervetuloasyksy postauksia. Eilen Minttu kertoi omassa #tervetuloasyksy postauksessaan mitä hänen syksyn ämpärilistassaan on ja huomenna Kati jakaa jonkun käsityöaiheisen kirjoituksen.

16.9.2017

Kivikiilojen käyttö

kiven halkaisu kivikiiloilla

Pääsimme testaamaan kivikiiloja, kun meitä pyydettiin halkaisemaan hankalassa paikassa oleva kivi.

Kivikiilojen käyttö lyhyesti

  • Kaiva kivi reunoja myöten esille
  • Poraa kiveen reiät poravasaralla
  • Aseta kiilat reikiin
  • Kiristä kiiloja vasaralla, kunnes kivi halkeaa

Hanki 16 milliset kivikiilat ja kiviporavasaranterät. Kaiva kivi reunoja myöten esille, muuten maa estää kiveä halkeamasta. Poraa poravasaralla n. 10 cm välein 10-15 cm syviä reikiä, siihen suuntaan kuin haluat kiven halkeavan. Aseta sen jälkeen kiilat reikiin. Kiristä kiilat vasaralla eli vasaroi kiiloja vuorotellen syvemmälle. Kiven halkeamisen kuulee ennen varsinaista halkeamista, kun vasaran lyönneistä alkaa kuulua kimakampi ääni. Äänen muututtua tarvitaan enää muutama lyönti, jonka jälkeen vasaroinnin voi lopettaa ja odottaa kiven halkeamista.


Huomioita kiilojen käyttöön


Nurmikosta pilkottavat kivet yms luonnon kivet vaikea saada halkeamaan haluttuun suuntaan, koska niissä on usein valmiiksi halkeamia.

Kivikiiloilla voi koettaa napata nurmikosta pilkottavasta kivestä osa pois. Tällöin ei tarvita etanadynamiittia tai räjäyttäjää, vaan homma hoituu omin avuin.

kivikiiloilla kiven halkaisu

Kuvissa oleva kivi halkaistiin ja palat siirrettiin riihen seinustalle. Nykyisin kivenmurikat palvelevat penkin jalkoina. Poravasaran saimme lainattua tutuilta ja pian saatamme joutua lainaamaan sen uudelleen ja kaivamaan kivikiilat esille.

9.9.2017

Kokemus tolppakengistä


Tontillamme kasvoi puu, joka oli vuosia aiemmin kuollut pystyyn ja uhmannut siitä lähtien myrskyjä. Syksyisen Kiira-myrskyn kaadettua seudullamme puita päätimme kaataa puuvanhuksen. Tämä puu olisi kaatuessaan uhannut rakennuksia, sähkölankoja ja ohikulkijoita joten emme voineet ottaa riskiä sen kaatumisesta.

Odotimme kaatohankkeen kanssa Miinan kesätöiden päättymistä ulkomailla ja hänen Suomenlomaansa. Halusimme tarjota hänelle ja hänen brittivieraalleen elämyksen. Miina oli aiemmin kesällä käynyt vieraan kanssa aikuisten kiipeilypuistossa, jossa ihmiset kiipeilevät erilaisia puihin rakennettuja ratoja pitkin. Tämä jatkoi samaa teemaa, vaikeusaste vain koveni.

Kaj sai kaveriltaan lainattua tolppakengät, joiden avulla kipuaminen kuuseen kävi joutuin. Tai siis niin ajattelin kaikkien Kajn kertomien tarinoiden perusteella. Hän on kivunnut tolppakengillä puuhun jos toiseen ja vyöllä on välillä roikkunut käynnissä oleva moottorisaha tuomassa lisähaastetta.



 Nopeasti kävi ilmi, ettei tolppakengillä kavuta puuhun nopsaan. Ensinnäkin kuuset ovat hyvin oksaisia ja turvallisin tapa kiivetä puuhun on olla irrottamatta turvaköyttä. Tämä puolestaan vaati oksien pois sahaamista. Tällä kertaa homma tehtiin perinteisesti käsisahalla.


Tässä vaiheessa katsojat katsoivat touhua ymmärtämättä miten rankkaa pelkästää tolppakenkillä seisominen on. Homma näytti helpolta ja kevyeltä. Aikanaan Kaj pääsi tarpeeksi korkealle sitoakseen puuhun kaatoköyden ja laskeutui alas.

Seuraavaksi puimme nuoret vuoronperään työhaalareihin ja vyötimme heille turvavyön vyötäisille ja tolppakengät jalkoihin. Kumpikin sai vuorollaan todeta, että kovaksi kuivunut puu on kovaa. Tolppakenkien piikit eivät todellakaan uponneet puuhun helpolla. Pelkästään tolppakengillä puussa seisominen vaati koko kropalta työtä.

Nuoret selviytyivät kiipeämisestä hyvin, mutta molemmille valkeni, ettei kyseessä ole helppo ja mukava tapa päästä korkeammalle. Tolppakengät ovat tottumattomalle haastavat käyttää ja turvaköysi paljon turvattomampi, kuin kiipeilypuistossa.



Loppu puunkaato meni simppelisti; vedimme Miinan kanssa samaa köyttä kirjaimellisesti Kajn sahatessa puun katki. Puu kaatui sinne minne piti ja siitä tehtiin pitkiä tukkeja tulevia rakennushankkeita varten. Vieras auttoi Kajta raahaamaan pitkät tukit tukkisaksien kanssa pinoon. Miina kantoi ne lyhyemmät, paksut ja painavat tyvipään palat pinoon.


Ihana rakas jääräpää tyttäreni oli viettänyt töiden vuoksi aiemmat kaksi kuukautta tekemättä mitään liikunnallista. Likka sitten luuli tukkien painavuuden syyn olevan huonokunto, eikä edes harkinnut niiden olevan oikeasti raskaita. Onneksi tekniikka, sisu ja peräänantamattomuus sekä hyvä tuuri estivät mitään vahinkoja tapahtumasta.

Loppujen lopuksi urakka oli nopea porukalla. Harmi, että nuoret asuvat niin kaukana, sillä tuolla nuoruuden innolla ja voimalla remonttimme etenisi aivan eri vauhdilla.


Ja viimeisenä vinkkinä, köyttä on mukavampi vetää, jos siinä on kapula, josta pitää kiinni. Tämä rikki mennyt talouspaperirullateline oli mainio apuväline aiemmassa kaatourakassa.

6.9.2017

Syysvaatteita kirpputorilta


Tavaroiden vieminen kierrätykseen on vain yksi osa kierrättämistä. Toinen osa on tavaroiden hankkiminen kierrätettyinä. Olemme saaneet tai ostaneet käytettyinä kaikki vauvan vaatteet. Tai jos ollaan rehellisiä, niin muutama poikkeus on: Yksi body, kahdet kestovaippojen kanssa käytettävät villahousut, lahjakortin lunastus ja olikohan vielä muuta?

Me hankimme vauvalle kaiken mahdollisen kierrätettynä, vaunuista syöttötuoliin. Ja tämä on ollut helppoa, sillä lähipiirissä on ollut sopivan ikäisiä lapsia, joilta on jäänyt vaatteita yli. Meiltä vaatteet ovat jatkaneet matkaansa seuraaviin koteihin tai palautuneet takaisin alkuperäisiin koteihinsa.

Vaatteita ja tavaroita on tähän asti tarjottu meille ja olemme päässeet niiden suhteen helpolla. Nyt ensimmäistä kertaa kerkesin kaipaamaan asioita, joita meillä ei ollut. Viileä loppukesä vai pitäisikö tätä kutsua jo alkusyksyksi, on pakottanut miettimään pikkuisen vaatevarastoa uudella tavalla.

Pikainen pyörähdys Marskin muksujen kirpputorilla ei juurikaan keventänyt kukkaroa, mutta saimme ensi hätään syysvarusteita. Rukkaset kahdessa eri paksuudessa, töppöset (eri kuin kuvassa), tarranauhalla varustetun kaulurin, villaneuleen ja pehmokirjan. Kaikki tulivat tarpeeseen.


Pikkuinen ei enää ole niin pikkuinen, vaan hän haluaa touhuta. Tällä hetkellä suurta huvia on istua omalla istuinalustalla ja repiä nurmikkoa tai kaivella hiekkaa. Samalla saatetaan ohimennen maistella omat varpaat, niin että sukat kastuvat. Tai sitten ne sukat kiskotaan irti. Iltaisin alkaa olla jo viileää, joten tarvitsimme hänelle jalkoihin töppöset ja pian on tumppujen aika.


Silloin kun pieni ei touhua maassa tai tyydy leikkimään rattaissa on hän tiiviisti menossa mukana. Kantorepussa on lämmin, kun kantajan keho lämmittää. Mutta repussa ei enää voi olla kesäisen kevein vaattein, vaan jalat, kädet ja pää pitää jo vaatettaa syystuulia vastaan.


Vaikka joudumme hankkimaan osan syys- ja talvivaatteista itse, niin olen äärimmäisen tyytyväinen saatuamme ystävältä seuraavan koon ihanasta merinovillahaalarista, jota rakastin viime kevään. Ruskovillan ihanuus suojaa pikkuista tänäkin talvena.


Tämä on oikeastaan jännittävää. Nyt kun pian emme saa vaatekasseja tutuilta, niin alamme itse valitsemaan pienelle vaatteita. Pian hän pukeutuu meidän makumme mukaan. Paljonkohan hänen tyylinsä tulee muuttumaan? Onneksi pian koittaa aika, jolloin hän itse osaa kertoa mitä haluaa päälleen pukea ja pääsemme taas valinnan vaikeudesta ;)

Nyt vastaanotan mieluusti tiedot Helsingin parhaista lastenvaatekirppareista. Emme kaipaa välttämättä merkkivaatteita, myöskään epämääräiset postimyyntivaatteet tai keinomateriaalit eivät ole juttumme. Mistä löytäisimme etsimämme?

2.9.2017

Puutarhuri omenapuita ja tuija-aitaa leikkaamassa

Leikattu tuija-aita


Palkkasin puutarhurin, vaikka en olekaan Desperate housewife. Puutarhureiden käyttö on minulle tuttua amerikkalaisista sarjoista. En uskonut koskaan olevani tarpeeksi varakas moiseen luksukseen. Pohdittuani asiaa tarkemmin tajusin olevani väärässä. Ensinnäkin omenapuumme ja tuija-aita kaipasivat hoitotoimia pysyäkseen hengissä ja kauniina. Toisekseen puutarhurin palvelut eivät olleet verovähennyksen jälkeen kalliita, päinvastoin.

Aloitetaan omenapuista. Ostaessamme tuvan saimme kehuja omenoiden mausta ja väitteet olivat oikeassa. Omenat olivat herkullisia. Omenapuut sen sijaan olivat kokeneet kovia. 


omenapuut kaipaavat leikkausta
Omenapuut ennen leikkaamista

Kuvassa vasemmalla ollut omenapuu oli kallistunut vahvasti ja viime syksyn omenasato väänsi sitä lisää. Ensiavuksi sidoimme sen kiinni kuuseen. Ilman tätä toimenpidettä olisi puu kaatunut. Kaikista viisainta olisi silloin ollut poistaa puusta kaikki omenat, mutta omenoille ahneina emme tulleet ajatelleeksi tuota vaihtoehtoa.

Halusimme ehdottomasti koettaa säästää tämän omenapuun ja annoimme puutarhurille vapaat kädet tehdä kaikkensa puun pelastamiseksi. Ymmärsimme, ettei puu ehkä kestäisi leikkausta ja että sen juuristo on voinut kärsiä liikaa sen suuresta kallistumisesta. Lisäksi näin suuri leikkaus vie sadon useammaksi vuodeksi, puun laittaessa voimansa toipumiseen.

Mietimme myös puun korvaamista toisella, mutta päädyimme leikkaamiseen koska:
  • Omenalajike oli maukas syönti- ja mehuomena
  • Puun juuristo on vahva
  • Puu soveltuu kasvuvyöhykkeellemme
  • Vanhan omenapuun paikalle, ei pitäisi istuttaa uutta
  • Vanhat omenapuut ovat kauniita


Leikattu omenapuu

Leikkaamisen jälkeen omenapuun painopiste muuttui täysin. Jos jatkamme leikkaamista samaan tapaan, ei puu ole vaarassa enää kaatua. Omenapuu madaltui huomattavasti ja nyt siitä on helpompi poimia omenoita. Tosin sanottakoon, ettemme olisi missään nimessä leikanneet puusta tällätavoin korkeutta pois, jos se ei puun pelastamiseksi olisi ollut välttämätöntä.

Toinen kohde oli tuija-aitamme. Tuija-aitamme on kartiotuijaa eli Brabant-tuijaa. Se soveltuu hyvin aidaksi ja kasvaa jopa 5-7 metriä korkeaksi eli aivan liian korkeaksi pihaamme. Pyysimme puutarhuria leikkaamaan korkeimmasta aidastamme liiallisen korkeuden pois- Korkeuden lisäksi pyysimme häntä kaventamaan leveäksi kasvanutta aitaa.

Tuija-aita ennen leikkaamista

Ylläolevasta kuvasta näkyy, että komein tuija-aitamme oli komea ilman leikkausta. Se vain oli liian korkea ja kasvoi kokoajan korkeutta. Lisäksi se oli hitusen liian leveä. Pelkäsin sen pian varjostavan itse itseään ja muuttuvan ruskeaksi. Mikään ei valmistanut minua siihen, millainen kaunotar aidasta kuoriutui.

Aita kapeni huomattavasti antaen tilaa ympärilleen. Lisäksi siitä tuli tuuheamman ja kauniimman näköinen. Loppusilauksen aita sai, kun kitkin sen juurelta vuohenputket ja laitoin niiden tilalle hamppukatetta.

hamppukate tuija-aita
Tuijat leikkaamisen jälkeen

Kimmokkeen puutarhurin palkkaamisesta sain tavattuani Kublon, eli Keski-Uudenmaan blogien, puutarhuribloggaaja Lean Pihailo-blogistaja tilattuani häneltä uutiskirjeen.

Syyt palkata puutarhuri

  • Ammattitaito
  • Välineet
  • Ajansäästö
  • Puutarhurin nopeus
  • Verovähennys
  • Helpottaa omaa työtaakkaa
  • Oman tietämyksen lisääntyminen puutarhurilta saaduilla ohjeilla

Paljonko puutarhurin käynti maksoi?

Aikaa puutarhurilla kului meillä 4 1/2 tuntia. Tuntiveloitus oli 45 €, joten maksoimme käynnistä 202,50 €. Lisäksi säilytämme laskun verottajalle kotitalousvähennystä varten. Pihailon sivujen mukaan tuntihinnaksi jää kotitalousvähennyksen jälkeen 22,50 €

Puutarhuri hoiti 3 omenapuun leikkaamisen. Niistä 1 vaati paljon huomiota ja kaksi oli nopeasti leikattu. Lisäksi hän leikkasi 2 tuija-aitaa, joista toinen oli hyvin korkea ja toinen useammassa osassa istutettu eli siinä kasvaa erikokoisia tuijia. 

Säästimme aikaa korjaamalla itse pois leikkuusta tulleet oksat. Toisaalta käytimme paljon aikaa kysellessämme neuvoja erilaisiin pulmiin ja ongelmiin.

Parisataa euroa on ihan mukava kasa rahaa. Toisaalta käyttämällä puutarhuria saimme ehkä pelastettua yhden omenapuun ja vältyimme näin ostamasta uutta. Lisäksi meillä ei ollut itsellämme välineitä tuija-aidan leikkaamiseen. Tämän lisäksi saimme noiden neljän ja puolen tunnin ajaksi käyttöömme puutarhurin vuosien saatossa hankkiman osaamisen.

Leikattu omenapuu
Olimme niin tyytyväisiä Lean aikaansaannoksiin, että olemme alustavasti sopineet uuden käynnin.

Kirjoitus ei ole yhteistyö, halusin kirjoittaa löytämästämme palvelusta, johon olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä.

26.8.2017

Omenamehu mehuasemalta


Mitä tehdä valtavalla omenasadolla? Tätä pähkäilimme viime kesänä ja päädyimme pastöroituun omenamehuun. Emme ryhtyneet hommaan itse, vaan löysimme avuksemme Mäntsälän mehustamon. Mehun teon ulkoistaminen selvisi oikeaksi ratkaisuksi, sillä se vei meiltä vähän aikaa ja saimme laadukasta ja kauan säilyvää mehua vähällä vaivalla.

Miksi mehuasema?

Me arvostamme korkealle mahdollisimman puhdasta ja vähän käsiteltyä mehua. Molempien lapsuudenkodeissa on mehumaijat porisseet ja kellarit ja pakastimet ovat täyttyneet vastaamaan koko vuoden tarpeita. Näin mekin olemme toimineet. Mutta emme taida toimia enää löydettyämme helpomman keinon suurien mehumäärien tekoon.

Elämme nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia, kaikkeen kivaan ei yksinkertaisesti ole aikaa ja voimia. Lisäksi hyvin säilyvä sokeroimaton mehu sopii todella hyvin lapsiperheen ruokavalioon.

  • Helppous
  • Nopeus
  • Säilyvyys
  • Säilytyksen helppous
  • Ei lasipullojen varastointia
  • Vähemmän rikki meneviä asioita (mehupussi on todella kestävä)

Miten toimia mehustuksen kanssa?

Mehuasemilla on tavallisesti minimi kilomäärä, jonka he suostuvat mehustamaan. Toki he saattavat mehustaa pienempiäkin määriä, mutta veloittavat minimimäärän perusteella. Tämä siksi, koska heille työmäärä laitteiden puhdistamisineen ja muine toimineen on yhtä suuri, mehustivat he kymmenen tai sata kiloa.

Mikäli sinulla ei ole todella paljon omenia ja käyttöä suurelle määrälle mehua, niin suosittelen lyöttäytymään jonkun kanssa samaan mehukimppaan.

  • Tarkkaile ja selvitä koska omenat ovat poimintakypsät
  • Varaa aika mehustamolle
  • Varaa tarpeeksi laatikoita
  • Kerää omenat puusta laatikkoon
  • Toimita omenat mehuasemalle
  • Nouda mehu ja nauti!


Millaisia omenoita mehuasemalle?

Mehuasemalle toimitettavien omenoiden tulee olla priimaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei joukossa tulisi olla ylikypsiä tai kolhiutuneita omenoita. Mehustettavat omenat tulisi kerätä puusta, tällöin omena on hieman raaka tai juuri kypsynyt eli erinomainen mehustettavaksi.

Sopivan kypsä mehustusomena on "luunkova" joka tarkoittaa sitä, ettei omenaa kädellä puristettaessa peukalo uppoa omenaan. Ylikypsästä omenasta ei saa niin paljon mehua kuin sopivan kypsästä ja niiden mehu ei ole yhtä laadukasta.

Mehustettavat omenat kerätään ilmavaan laatikkoon, esimerkiksi pahvilaatikkoon tai pyykkikoriin. Omenoita on hyvä säilyttää ulkona säältä suojassa varjossa tai viileässä aina mehuasemalle vientiin asti. Pieni yöpakkanen ei vaurioita omenoita.

Mehun määrä

Paljonko sitä mehua sitten tuli?
Toimitimme mehustamolle kesäomenoita 18.8. yhteensä 116 kg ja tästä tuli mehua 72 litraa.
Syyskuun lopussa toimitimme mehustamolle omenoita 58 kg ja saimme siitä 39 litraa mehua.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että tänä vuonna toimitimme herukoita ja mustikoita yhteensä 25 kg ja saimme n. 20 litraa marjamehua. Pakko tässä mainita, että 10 kg mustikkaa, ehkä muutama kilo mustaherukkaa ja loput punaherukkaa tuli todella mukava mehu ilman sokeria.


Marja- ja omenamehua

Mehun hinta

Mehustamon hinta omenoiden mehustukselle oli 1,40 €/kg ja tämän päälle tuli maksu käytetyistä hanapakkauspusseista, hanapakkauslaatikoista ja pakkauslaatikoista, joihin mehupussit pakattiin.

116 kiloa omenaa muuttui 72 litraksi mehua, jolloin mehustuksen hinta oli 2,26 litralta. Tätä mehumäärää varten tarvittiin 24 kpl 3 litran mehupusseja, joiden yhteishinta oli 36 €. Mehupusseja varten tarvittiin 6 kpl pakkauspahvilaatikoita, jotka maksoivat yhteensä 6 €. Tämän lisäksi ostimme 10 kpl hanapakkauskartonkeja (annoimme mehua joululahjaksi) ja niistä kertyi maksettavaa 15 €.

Kokonaisuudessaan maksoimme tästä  116 kg omenamäärästä 219,40 € jolloin mehupussin ( = 3 litraa mehua, pussi) hinnaksi tuli n. 8,27 €/ 3 litran mehupussi.

Seuraava satsi oli 58 kg omenoita josta tuli 39 litraa mehua. Jolloin mehustuksen litrahinnaksi saadaan 2,08 €. Mehupussin hinnaksi tuli tällöin (= 3litraa mehua, pussi) n. 7,75 €/ 3 litran mehupussi.

Omenoista saatavan mehun määrä vaihtelee omenalajikkeiden, kypsyyden ja niiden muiden ominaisuuksien mukaan. Kilosta omenoita saa mehustamon mukaan 5-6 dl mehua.

Hanapakkauskartonkeja voi uudelleen käyttää eli jokaiselle mehupussille ei tarvitse ostaa omaa. Yksi hanapakkauskartonki maksaa 1,5 €. Pakkauslaatikko, johon täydet mehupussit pakataan, maksaa 1 € ja sinne mahtuu 4 täyttä mehupussia.


marjamehu mustaherukka punaherukka mustikka

Mehun säilyvyys

Mehun säilyvyys oli se syy miksi me ja kaikki mehua meiltä saaneet ihastuivat siihen. Avaamattomassa pakkauksessa mehu säilyy huoneenlämmössä vuoden ja avatussa pakkauksessa sitä voi säilyttää huoneenlämmössä puolivuotta. Siis mehu säilyy monta kuukautta avatussa hanapakkauksessa huoneenlämmössä! Aivan huikea asia.

Huoneenlämmössä säilyvä mehu osoittautui kullan arvoiseksi asiaksi. Läheisemme ei tahdo muistaa juoda ja hänen mielessään ei pysy asiat kuten ennen. Poissa silmistä on poissa mielestä. Pirteästi kuvitettu mehulaatikko pöydänkulmalla muistuttaa juomaan ja hanapakkauksesta on helppo annostella juotavaa niin isoon kuin pieneenkin janoon.

Miksi oman puutarhan mehua?

Kaupasta myytävissä mehuissa on yksi yhdistävä tekijä, valmistusmaastaan riippumatta ne on tehty ammattimaisesti viljellyistä raaka-aineista. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että mehun raaka-aineena olevia omenoita on lannoitettu ja myrkytetty parhaan mahdollisen sadon takaamiseksi. Ammattiviljelijöillä ei ole varaa heikkoihin satovuosiin.

Lisäksi kaupan mehuissa on monesti kotimehuja pidempi säilyvyys. Tämä puolestaan on saatu usein aikaiseksi jollain apuaineilla, säilöntäaineilla. Säilöntäaineita on monen sorttisia, meillä vain ei ole ollut aikaa ja energiaa paneutua niihin syvällisemmin. Onneksi meidän ei vielä tarvitse, oman puutarhan mehua on koko talveksi.


Kirjoitus ei ole yhteistyö, halusin kirjoittaa löytämästämme palvelusta, johon olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä.

18.8.2017

Wc-remontin jälkeen


Tämä julkaisematta jäänyt postaus löytyi vuoden 2013 luonnoksista. Tämä pienen pieni wc muuttui remontin myötä varsinaiseksi tilaihmeeksi. Haluan jakaa tämän vanhan kirjoituksen sen kuvien vuoksi. Sopivilla säilytyskalusteilla saa ihmeitä aikaan. Valitettavasti minulla ei ole wc:n mittoja.

vessan säilytysratkaisut
Taustalaatat korvattiin Malm lasilevyllä

Vessaremontti valmistui, mutta sisustaminen on edelleen työnalla. Remontti sujui ihan mukavasti, mitään yksittäistä suuresti epäonnistunutta asiaa ei ollut. Pääurakoijan kanssa asiat vain eivät ihan sujuneet, paljon pieniä hiertämään jääneitä asioita painaa mieltä ja siksi en ollut toimivammasta vessasta niin iloinen kuin olisin voinut olla.

wc remontti 

Wc-istuinta siirrettiin hivenen, oikeaan seinää kohti, jotta takaseinälle saatiin korkea peilikaappi.


Lavuaarin piti tulla nurkkaan, mutta työmaalla ahkeroi lukuisia remonttimiehiä eri firmoista ja tieto ei kulkenut koskaan oikeille työmiehille ja siksi lavuaari tuli keskelle seinää. Loppujen lopuksi se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi.

ahdas vessa

Kaapit ovat Ikeasta ja toivat säilytystilaa, nyt meillä on paikka wc-paperille ja kaikellle muulle tarpeelliselle. Arjen pientä luksusta on omata säilytystilaa. Muutos vessaan, jossa säilytystilana oli lasihylly peilin edessä ja seinään ruuvattu lääkekaappi, on valtaisa. Vuosien saatossa karsiutunut meikkivarastomme näyttää säälittävältä peilikaapissa; kolmea sorttia irtoripsiä, kuivunut maskara ja muutama meikkiputkilo eivät ole ihan riittävä valikoima.

allaskaappi pikkuvessan ratkaisut

Seuraavaksi, inspiraation iskiessä, vuorossa olisi ommella ikkunaan verho ja täyttää suuri valkoinen seinä jollain. Rakastan uuden vessan säilytystilaa, mutta kaipaan vanhan vessan omintakeisampaa tyyliä.

*

Tämä uusi wc oli äärimmäisen toimiva ja rakastin sen uusien kaappien tuomaa säilytystilaa. Mutta totta puhuen tämä oli paljon tylsempi ja tavanomaisempi kuin se alkuperäinen.

Toimivaa tässä wc:ssä oli 3 uutta kaappia; peilikaappi, allaskaappi ja korkea peilikaappi. Yhdessä ikkunan kanssa wc:n 2 peilikaappia tekivät vessasta hyvin valoisan ja avaran tuntuisen, vaikka se oikeasti oli hyvin pieni.

17.8.2017

Vaatepulmiin ratkaisuksi kapselipuvusto-verkkokurssi

Sisältää affiliatemainontaa.

Pienessä asunnossa asuessa säilytystila nousee tärkeäksi kysymykseksi. Rajallinen kaappitila pakottaa miettimään, mitä siellä säilytetään ja miten. Rajallisen tilan vuoksi lapsiperheen kiireinen arki asettaa vaatekaapin sisällölle omat vaatimuksensa.

Monessa asiassa voi taloudenpidon osaavilta isoäideiltä ottaa oppia, niin myös tässäkin.

  • Osta vaatteita vain tarpeeseen
  • Mieti millaisia vaatteita tarvitset milloinkin
  • Hanki yhteensopivia vaatteita
  • Älä täytä kaappiasi liian monilla vaatteilla
  • Muista kausiajatelu; säilytyä kaapissa vain kulloinkin käytössä olevia vaatteita

Nyt kun näen asiat tuohon listattuna ja olen lukenut Iinan Caps Look-blogia ymmärrän mistä kaaos vaatekaapissani johtuu. Minulla on koko vuoden vaatteet ympätty samaan pieneen kaappiin. Onko siis ihme, että kaappi tuntuu olevan täynnä vääränlaisia vaatteita ja sopivien esille kaivaminen tuntuu työläältä?

Rehellisesti sanottuna nyt minulla on liian monta rautaa tulessa ja liikaa asioita mielen päällä, jotta lähtisin yksin urakkaan. Onneksi Iina järjestää verkkokurssin aiheesta, jonne pääsen osallistumaan. Kyseessä on kapselipukeutumisen verkkokurssi, josta saat koodilla tsajut2017 10 € hinnasta pois. (Linkki ja koodi ovat affiliate-mainontaa. Siitä saatavan tuoton käytän blogini parantamiseen.)


Oheinen, Kiira-myrskyn jälkeisenä sunnuntaina metsässä, keskeneräisessä majassa kuvattu video kertoo miksi minulla olisi tarvetta kapselipuvustolle. Video sisältää kaksi nolostuttavaa vaatemoka-tarinaa ja muuta jutustelua vaatteista. 

Alennuskoodi: tsajut2017

9.8.2017

Anjan puisto, Mikkeli

Vuonna 2012 minun piti paljastaa teille nämä kuvat, mutta paljastan ne nyt! Kuvissa esiintyy Anjan puisto Mikkelissä, aivan siinä asuntomessualueen vieressä. Suosittelen tutustumaan tähän upeaan puistoon.


Puisto on puulajipuisto eli arboretum ja siellä on nimensä mukaisesti valtava määrä erilaisia puita.

Camdenin afrolöllöpöksyt sopivat minne vain







Puisto sijaitsee kahden järven välisellä kannaksella ja siellä kasvaa lukuisia erilaisia puita ja perennoja.

Anja perusti puiston vuonna 1968 ja on rakentanut sitä siitä saakka. Puiston iän huomaa helposti siitä, miten valtaviksi puut ovat kasvaneet. Ja mikä parasta, Mikkeli sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 3 eli samalla kuin me. Voimme siis olettaa, että suotuisassa tontin kulmauksessa saisimme samat puut kukoistamaan, kuin Anja.



Anjan puistossa vierailuun kannattaa varata aikaa, sillä puisto on 7 hehtaarin kokoinen.


Meiltä jäi vierailu tänä kesänä väliin, mutta aiomme käydä ensi vuonna puistossa inspiraatiota hakemassa.



Sinikka Piipon Elinvoimaa puista-kirjan lukemisen jälkeen olen alkanut katsomaan puita aivan uudella tavalla. Ymmärsin kirjan avulla, että puilla on niiden sielua lämmittävän vaikutuksen lisäksi myös paljon muuta annettavaa. Niitä voi halutessaan hyödyntää monella eri tavalla.





Anjanpuistontie 9
50100 Mikkeli


4.8.2017

Marjanpoimintaa vauvan kanssa

Puutarhamarjojen poimiminen vauvan kanssa onnistuu helposti, kun asiaan varautuu oikein.

Vauvalle mukaan 

  • erilaisia leluja
  • musiikkia
  • hyttysverkko
  • aurinkovarjo
  • suojaavat vaatteet
  • sitteri
  • vaunut/rattaat
  • kantoreppu
  • viltti
  • eväät
lejuja rattaissa

Lelut

Kerää vauvalle erilaisia leluja mukaan johonkin kassiin. Kun annat lelun kerrallaan leikittäväksi hän jaksaa leikkiä niillä suhteessa kauemmin, kuin jos annat kaikki kerralla. Antaessasi uuden lelun voit ottaa vanhan lelun kassiin,  jolloin se saattaa kelvata paremmin kun tarjoat sitä uudelleen.

Leluiksi kelpaavat kaikki vauvan tavanomaiset lelut ja erilaiset keittötarvikkeet, kuten litran metallimitta. Vihreitä tai muita hyvin ruohikkoon piiloutuvia leluja kannattaa antaa harkiten, tai ainakin niiden kanssa kannattaa olla tarkempi, etteivät ne jää sille tielleen.

Musiikki


Musiikkia on nykyisin helppo järjestää; täyteen ladattu kännykkä jaksaa toistaa YouTuben tai Spotifyn kappaleita kauan. Lisävirranlähde tai jatkojohto takaavat virran riittämisen pidempääkin poimintatuokioon. Patteriradio on helppo vaihtoehto, sen saa siirrettyä mukanaan helposti marjapensaalta toiselle.

Musiikki yksinään on viihdyttävää, mutta vauva saattaa arvostaa jos poimijat tanssahtelavat, lauleskelevat ja ilkamoivat hassunkurisesti musiikin tahdissa. Näin tehdessä kannattaa käydä tyhjentämässä marjaämpäri säännöllisin väliajoin toiseen astiaan, niin mahdollisesti tanssin pyörteissä kaatuva ämpäri ei harmita niin paljoa.

vauva mukana marjassa

Hyttysverkko

Perinteisesti marjanpoimintapäivän kuuluu olla helteinen ja sisältää liikaa paarmoja. Hyttysverkko suojaa vauvaa paitsi itikoilta niin myös paarmoilta ja muilta lentäviltä hyönteisiltä.

Vaunuissa ja rattaissa voi käyttää niiden omaa hyttysverkkoa. Sitteriin voi virittää joko vaunujen hyttysverkon tai sängyn päällä tarkoitetun hyttysverkon eli rankisen.

Aurinkovarjo

Aurinkovarjo suojaa vauvaa paitsi paahteelta myös mahdolliselta tuulelta. Varjon sijoittamisessa tulee huomioida se, ettei se kaadu missään oloissa vauvan päälle tai pääse tätä muutoin satuttamaan.

Varsinaisen aurinkovarjon lisäksi samaa asiaa ajaa sateenvarjo tai sopivasti kumolleen kaadettu puutarhapöytä.

Marjanpoimintaa vauvan kanssa

Suojaavat vaatteet

Vauva suojataan vaatteilla ulkomaailman vaaroja vastaan. Pienen herkkä iho ei kestä paistetta ja vauva kylmettyy paikalla ollessaan nopeammin kuin marjojen kimpussa uurastava aikuinen. Vaatteilla voi myös estää paarmoja ja hyttysiä pääsemästä vauvan kimppuun. 

Monesti marjoja poimitaan lämpimällä kelillä, jolloin vaatteiden olisi hyvä olla luonnonmateriaalia sekä ohuet ja hengittävät, näin vauvalle ei tule liian kuuma.

Sitteri ja rattaat

Eri korkeuksilta näkee eri tavalla. Vaihtelemalla vauvan paikkaa sitterin ja rattaiden välillä on hänellä mahdollisuus seurata aikuisten touhuja eri näkökulmista.

Kantoreppu

Kantoreppu on ratkaisu vauvan kyllästyessä paikallaan oloon. Vauva vain repussa tai liinassa selkään ja touhu voi jatkua. Lapsen kantaminen marjastaessa ei välttämättä ole kantajalle ergonomisinta ja kannettaessa tulee huomioida ettei lapsi altistu auringolle. Lisäksi molemmille voi tulla kuuma. Tosin lyhytkin hetki kantamista voi taas saada vauvan viihtymään paremmin muualla.

lapsen kantaminen, isä ja poika

Viltti

Paras viltti nurmikolle on joko paksu tai toiselta puolelta kosteussuojattu. Nurmi on usein aamukasteesta tai sateista kostea ja märällä viltillä makoilu ei ole vauvalle miellyttävää. Lisäksi maassa voi olla yllättävän viileä makoilla.

Vauvan maatessa viltillä kannattaa seurata ettei samalle viltille tule aikaansa viettämään muurahaisia ja keltiäisiä tai muita puutarhan otuksia. Viltillä maatessaan vauva on myös otollisella korkeudella poimimaan suuhunsa viltin ulkopuolelta asioita. Pikkuinen pääsee helpolla käsiksi esimerkiksi nurmikkoon, jota on ilmeisesti aivan pakko koettaa maistaa.

Eväät

Eväät tekevät jokaisesta reissusta maittavan kokemuksen. Vauva tarvitsee mukaansa ruokavalionsa mukaiset eväät ja niiden syömisessä tarvitttavat tarvikkeet. Jos vauva syö kiinteitä varaa niitä varten tarvittaessa kylmälaukku tai pakkaa ruoka termokseen. Huolehdi myös vauvan nesteytyksestä hyvin.

vauva sitterissä poimimassa marjoja

Hyviä poimintahetkiä!