29.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 4

Syksyllä törmäsimme Itäkeskuksen Prismassa kahteen uuteen kotimaiseen omenaan, Amorosaan ja Punaiseen Atlakseen. Molempia oli luonnollisesti kokeiltava. Ensin maistelimme omenoita kotosalla ja sen jälkeen menin kysymään mielipidettä ystävättäreltäni ja tämän perheeltä.


Amorosa

Amorosa oli omenoiden jättiläinen. Sen hedelmä oli kerrassaan valtaisa. Omenan sisällä oli kuitenkin vain 6 siementä eli todella vähän. Myös siemenkodan koko oli pieni. Tässä omenassa riitti siis syötävää. Tosin epäilen, etten omalla pihamaalla pääsisi samaan kokoluokkaan tämän luomuomenan kanssa.

Maultaan tämä omena oli raatimme lemppari. Omena oli maukas, omenamainen ja raikas. Siinä oli syksyyn sopivaa kirpeyttä ja maussa oli useita ulottuvuuksia. Omenenliha oli kiinteämpää kuin Punaisessa Atlaksessa.

Amorosa on alunperin ruotsalainen herkkulaji ja kuuluu syysomenoihin. Se poimitaan syyskuussa ja nautitaan ennen joulua. Vaikka omena ei ole herkkä härmälle tai ruvelle on se sen sijaan jossain määrin arka varastolaikulle. Toinen miinus meiltä tulee kasvuvyöhykkeestä eli tämä omena viihtyy vyöhykkeillä I -II ja pihamme on vyöhykkeellä III.


Punainen Atlas

Tästä omenasta ystävättäreni äiti piti enemmän ja tiedän, että oma äitini jakaisi mielipiteen. Punainen Atlas ei ole yhtä hapokas kuin Amorosa ja se oli kilpakumppaniaan makeampi. Jauhoisemman rakenteensa puolesta Punainen Atlas sopisi hyvin piiraisiin, ruokiin ja muuhun ruoanlaittoon.

Vaikka tämä omena on kanadalaista alkuperää, ei sekään viihdy hyvin kuin vyöhykkeillä I-II. Amorosan tapaan se kypsyy syyskuussa ja on nautittavissa heti lokakuusta alkaen aina jouluun saakka.

Punainen Atlas on ilmeisesti omenaruvelle alttiimpi kuin Amorosa.

 *

Vaikka molemmat omenat olivat miellyttävän makuisia, niin en usko niiden ainakaan ensimmäisten joukossa päätyvän pihaamme. Haemme ensisijaisesti vyöhykkeelle III hyvin soveltuvia puita, joilla olisi hyvä olla luonnostaan vastustuskykyä erilaisille taudeille.

Tämä oli toiseksi viimeinen omenoiden maistelu tälle syksylle. Nyt joudumme tuumimaan mitkä näistä nyt maistelluista omenoista ovat hyviä vaihtoehtoja pihallemme. Ensi kesän aikana olisi tarkoitus istuttaa ensimmäiset uudet omenapuut.

Aiemmat kirjoitukset aiheesta pääset lukemaan täältä: Omenapuusuunnitelmia 1, omenapuusuunnitelmia 2, omenapuusuunnitelmia 3 sekä päärynäpuusuunnitelmia 1.

Otemme mielellämme palautetta suunnitelmistamme; mitä omenoita suosittelisit meille ja mitä pidit tästä postaussarjasta?

24.11.2016

Aina matkassa mukana -pussukka

Preppaajilla, varautujilla ja muilla maailman romahdusta odottavilla on usein omat laukkunsa, joita he pitävät aina mukanaan. Miksei sellaista voisi olla omiin tarpeisiin räätälöitynä muillakin? Itseasiassa uskallan väittää meidän kaikkien tuntevan joukon ihmisiä, jotka ovat varautuneet laukkunsa sisällöllä erilaisiin tilanteisiin.


Varautumisella erilaisiin tilanteisiin en tarkoita ydinsodan syttymistä, vaan arkisempia asioita.  Niitä asioita, joilla voit kohottaa hetkellisesti elämänlaatuasi, säästää muutamia pennosia ja elää vapautuneemmin, koska olet valmistautunut arjen pieniin haasteisiin.

Itselläni kaikki alkoi tarpeen havaitsemisesta. Tutustuin mieheeni ja aloin reissaamaan julkisilla meitä erottavaa sataa kilometriä edes takaisin. Saatoin aamulla kuvitella meneväni omaan kotiini yöksi, mutta illalla löysin itseni mielitietyn luota. Vaikka minulla oli molempien luona hammasharja ja muut  tavarat jotka mahdollistivat elämän kummassakin paikassa hyvin, olivat matkat ongelmat.

Alkuun sitä jaksoi istua noin tunnin matkan rauhassa aloillaan ja haaveilla perille pääsystä, mutta pian huomasin haluavani mukavuuksia. Kaipasin asioita, jotka yleensä aina olivat mukana, mutta tahtoivat helposti jäädä matkasta jos vaihdoin laukkua. Päätin siis koota nämä asiat yhteen pieneen pussukkaan, joka olisi helppo sujauttaa mukaan.

Monitoimipussukan sisältö:

  • rahaa
  • lehtiö
  • kynä
  • tee
  • välipalapatukat
  • kurkkupastillit
  • makeinen
  • nenäliinat 
  • muistitikku
  • hiuslenkit
  • side
  • tamponi
  • korvatulpat
  • heijastin



Pussukassa ehdottomasti eniten rahansäästöä ovat tuoneet välipalapatukat. Alkuinnostuksen jälkeen ne uppoavat vain nälkään. Käyttämieni välipalapatukoiden hinta pyörii hiukan alle 3 eurossa kappaleelta, mutta ne ovat terveellisempää ja täyttävämpää purtavaa kuin makeiset. Ja niillä saa oikeasti lykättyä nälkää.

Kanssasisaret ovat olleet tyytyväisiä kaikkina niinä kertoina, kun olen tarjonnut heille kuukautissuojia heidän niitä tarvitessa. Oikeat preppaajat laskevat nämä myös ensiapuvälineisiin, sillä osan vammoista voi näillä hoitaa tilapäisesti.

Suurimman ilon tuottaa pussukasta hyvin satunnaisesti löytyneet makeiset. Onpa pari kertaa onnistuttu karkoittamaan eri ihmisten päänkivistys salmiakkipastilleilla. Valitettavasti namuset tahtovat kadota pussukasta aina ensimmäisten tarvikkeiden joukossa.

Aloin kuljettamaan mukanani omaan makuuni sopivia pussiteitä kyllästyttyäni automaattikahviin ja mustaan teehen. Nyt voin luoda nautinnollisen teehetken missä vain. Ja koska usein kannan mukanani termosmukia tarvitsee minun löytää vain kuumaa vettä ja saan nauttia juuri sellaisesta teestä kuin haluan.

Pieni pakkaus nenäliinoja mukana on monesti säästänyt minut vaikealta valinnalta, istuako räkä poskella vai uhmatako junanvessan tuoksuja ja noutaa pala paperia. Nessuilla saa nenän lisäksi pyyhittyä niin suun kuin sotkutkin. Aika harvoin olen näitä loppujen lopuksi tarvinnut, mutta ne kerrat kun olen olen ollut hyvin onnellinen nessupaketistani.

Hiuslenksuja minulla tuntuu olevan kaikkialla ja silti usein päädyn palmikoimaan hiukseni ja jättämään ne ilman lenksua. Ilman näitä pärjäisin varmasti ihan mukavasti, mutta eivät nuo vie paljon tilaa ja joskus muistan niitä käyttääkin.

Rahaa pidän mukanani pienen määrän, pääosin käytän korttia ostoksiini. Muutama euro mahdolliseen bussilippuun ja joku seteli siltä varalta, että tarvitsen käteistä. Kun säntäilee kahden kaupungin väliä ja viettää epäsäännöllistä elämää, voi kauden lataus matkakortista loppua yllättäen ja voin kokemuksesta kertoa, ettei mikään harmita niin, kuin seisominen bussin eteisessä ilman lippua tai käteistä rahaa.

Kynä ja lehtiö toimivat kun haluan raapustella jotain. Kuvassa oleva lehtiö on tarkoitukseen liian pieni. Mukanani on usein myös paperikalenteri ja vihko.

Kurkkupastillit ja korvatulpat ovat harvoin käytössä, mutta molemmat ovat useamman kerran pelastaneet tilanteen.

Muistitikku ei tavallisesti kulje mukanani, mutta viime aikoina olen tarvinnut sitä ja pussukka on mainio paikka pitää mukana tavaroita, joita ei pidä unohtaa kotiin.

Heijastimen lisäsin pussiin vastikään, kaikissa takeissa ja laukuissa pitäisi roikkua heijastin, mutta tuo on niin pieni pitää mukana, ihan kaiken varalta.


Aiemmin pussukassa kulki mukana myös käsirasva ja sen voisin taas lisätä kyytiin.

Itse pussukka on ruma kuin mikä. Nappasin sen kaapin kätköistä tähän käyttöön ja se on alkanut sattumaan omiin silmiini siinä määrin, että sen vaihto esteettisempään lähenee. Pussissa on hyvää sen kosteutta ja likaa hylkivä materiaali, hyvin toimiva vetoketju ja jossain määrin sen kaivelua helpottaa läpinäkyvyys.


Pussukan lisäksi kuljetan usein mukanani termosmukia ja vesipulloa. Näistä kolmesta termosmuki oli ensimmäinen joka alkoi kulkea matkassani. Aamuni kärsivät säännöllisesti aikavääristymistä ja en aina kerennyt juomaan aamukahvia kotona, jouduin siis ottamaan sen mukaan ja nauttimaan kahvini julkisenkulkuneuvon rauhassa.

Vesipulloina minulla oli alkuun erilaisia puolenlitran limu- ja vissypulloja, mutta tuvan hankkimisen myötä tajusin raahaavani juomavettä jatkuvasti mukanani (kaivomme vesi ei tällä hetkellä sovellu juotavaksi) joten päätin panostaa pulloon. Ja kyllä, pullovesissä on eroja, tässä pullossa säilytettyyn veteen ei tule inhaa muovipullon makua vaan vesi on ihanan raikasta.

Ennen kuin sanot, ettei sinulla ole mitään tämän kaltaista, niin kurkkaa käsilaukkuusi, reppuusi, auton hanskalokeroon ja katso olisitko huomaattasi varautunut helpottamaan arkeasi. Mitä sinä kannat mukanasi ja miksi?

14.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 3

Omenatastingit jatkuivat tällä kertaa syyslajien kanssa. Nämä omenat olivat samasta hedelmätarhasta kuin aiemmin kokeilemamme omenat ja päärynät. Näiden kasvupaikka on vyöhykkeellä II ja niitä hoitaa paljon meitä kokeneempi joukko.


Grenman omena

Omena oli mukavan raikas, lievästi happoinen ja kiinteä. Tämä nousi tässä maistelussa Kaj:n suosikiksi. Tämä omena soveltuu niin herkutteluun, kuin talousomenaksi.

Tämä Mikkelin Rantakylän kartanosta kotoisin oleva omena tulee varhain satoikään, mutta sen omenat ovat pieniä joten sato ei kilomäärällisesti ole suuri. Toisaalta sen kehutaan olevan hyvä pölyttäjä, terve ja kestävän kolhuja.

Omena kypsyys syyskuun puolivälissä ja se kestää varastossa maksimissaan 2kk. Puu viihtyisi meillä, sillä sen luvataan pärjäävän myös vyöhykkeellä V.

keltainen kaneli omena

Keltakaneli

Tämän omenna kohdalla itselläni oli suuret odotukset, jotka eivät aivan täyttyneet. Ehkä maun yksiulotteisuus johtui liian vähästä auringosta loppukesästä? Omena oli mukavan kova, raikas ja makea, mutta hitusen tylsällä tavalla. Olin jo skippaamassa omenaa suunnitelmistamme, kunnes joukko kaneliomenoiden ystäviä vaati minua maistamaan lajia uudelleen ensi syksynä.

Tämä syysomena ei säily kuin kuukauden, mutta sen ominaisuudet tekevät siitä käyttökelpoisen talousomenan. Syyskuussa pahin säilöntä rupeama kasvimaan sadon kanssa on ohitettu, joten olisi näppärää käydä vasta silloin omenan kimppuun. Nykyisin meillä on varhaisia lajikkeita, joiden satokausi osuu kiireisimpään aikaan.

Omena on kotoisin Venäjältä on on saapunut Suomeen jo 1800-luvulla.  Tämän lajin luvataan menestyvän jopa IV-vyöhykkeellä, mutta se antaa odottaa parhaita satovuosiaan. Tosin satoikään tultuaan sen pitäisi olla helppohoitoinen.

Sügisdessert

Sügisdessert

Omena oli herkullinen; siinä oli raikkautta, makeutta ja maussa oli pehmeyttä. Tämä ei ollut kova omena. Omenan kuoressa oleva vihreä teki siitä jotenkin likaisen värisen omiin silmiini.

Omena kypsyys syyskuussa ja säilyy marraskuulle. Tätä omenaa ei suositella hilloksi, mutta sen sijaan se sopii mehuksi.

Tämän virolaisen omenan luvataan olevan hyvin satoisa. Tosin sen varoitellaan kärsivän helposti huonosta maaperästä ja kärsivän helposti talvivaurioita.

Henkilökohtaisesti pidin tästä herkkuomenasta, mutta taidan unohtaa tämän lajin sen vaatimusten ja olettamani haastavuuden vuoksi.



Melba

Melbaa kasvoi mummolan pihalla eli tämä on lapsuuteni omenamakuja ja siksi olen hyvin puolueellinen arvioija.

Melba on ihanan mehukas ja soveltuu niin mehuun kuin hilloon. Mutta se mehukkuus muodostui testissä ongelmaksi. Kuvassa näette miten sen mehu saa osan omenalihasta kuultamaan läpinäkyvänä ja sekös kanssamaistajaa epäilytti. Melban makeus ja pehmeys on juuri niin ihana kuin lapsuudestani muistin.

Melba tulee varhain satoikään ja viihtyy myös vyöhykkeellä III. Tämä kuuluu omenoihin, jotka haluan ehdottomasti pihaani vaikka se onkin ruvelle ja kolhuille altis.

*

Tästä maisteluista jäi hyvä maku suuhun. Grenman oli uusi, hyvin miellyttävä tuttavuus ja Melba vetosi minuun, kuten se aina tekee. Harkitsemme edelleen perheomenapuita rajallisen tilan vuoksi ja nämä kaksi omenalajia olisivat juuri sopivat syysomenpuuhumme. Vielä yksi tai kaksi lajia lisää ja maukas syksyinen perheomenapuu olisi toteuttamista vaille valmis.

Tälle syksylle on tulossa vielä yksi kirjoitus omenapuusuunnitelmista ja sitten tämä aihe jää hetkeksi talviteloille. Edelleen vastaanotamme mielellämme vinkkejä vyöhykkeelle III soveltuvista omena- ja päärynäpuista, vinkkaa omat suosikkisi kommenttiosioon :)

8.11.2016

Pieni retrokeittiö

Asumme kaupungissa ja koska tuvastamme puuttuu vielä keittiö on kokkailut ja säilömiset hoidettava kaupungissa. Kesällä pääsin säilömään suurempaan keittiöön, mutta jatkossa on pärjättävä tällä keittokomerolla.

boheemi värikäs keittiö


Päätimme siis kokeilla ahtaasti asumista kaupungissakin. Nyt on tilanne jossa kaksi väljästi asunutta aikuista yhdistää tavaransa 51 neliöiseen kaksioon. Tavatessamme hallitsimme yhteensä n. 150 neliömetriä ja nyt aiomme mahduttautua hyvin pieneen asuntoon. Asiaa ei helpota kesken oleva tuvan kunnostus, sillä kaikki sinne aiottu tavara täytyy säilöä talven yli jossain. Jossain tarkoittaa siis kotona, kaiken muun tavaran lisänä.

Olimme jo pitkään ajatelleet lusikoiden yhdistämistä. Tilanne, jossa perhe asuu hajallaan 3 kunnassa ja 2 eri maassa on kurja ja työläs. Vietettyämme kesällä arjet kaikki kolme samassa maassa, samassa kaupungissa ja samassa asunnossa oli syksy ankea. Halusimme saada edes osan perheestä saman katon alle. Ja siitä tämä päänvaiva alkoi.

värikäs keittiö

Harkitsimme isompaa asuntoa ja hakumme käsitti useamman kunnan alueen. Isommassa asunnossa on isommat kulut ja ensisijainen tarkoituksemme on maksaa tupamme remonttia eteenpäin ja jatkossa viettää kaikki mahdollinen aika tuvalla. Luovuimme harkinnan jälkeen ajatuksesta asua väljästi ja aloimme valmistelemaan ahtaasti asumista.

Aiemmassa asunnossa, jossa asuin tyttären kanssa, meillä oli tilaa roimasti. Oli tilaa ruokapöydälle, jonka ympärille mahtui sen pienimmässäkin koossa helposti 4 henkeä. Ja nyt meillä on tämä vanha, kapea, kirjoituspöytä ja kaksi pinnatuolia. Tosin tämän ruokapöydän äärestä ei tarvitse nousta käydäkseen jääkaapilla, kaikki on kätevästi käden ulottuvilla.

Itseasiassa olemme harkinneet pöydän korvaamista lipastolla, jotta saisimme kaikki keittöromppeet ja -aineet keittiöön. Vaikka keittiössä on kaappitilaa mukavasti, on osa siitä nurkassa, äärimmäisen hankalasti hyödynnettävässä paikassa. Keittokomeron pöydästä luopuminen taas tarkoittaa jonkin pöydän mahduttamista olohuoneeseen tai sohvalla syömistä.

boheemi keittiö

Tila olisi varmasti riittävä ellei kokkailuinnostuksemme olisi saanut meitä hankkimaan kamalaa määrää keittiökapineita ja raaka-aineita. Nyt tietenkin koetamme karsia määrää. Osaan erikoiskapineista olemme hyvin kiintyneet. Kuten valtaisaan Kenwoodin yleiskoneeseen härpäkkeineen. Se on koostaan huolimatta vempeleitä, joita koemme tarvitsevamme jatkossa sen verran, ettei niiden poistumisen antama lisätila ole tarpeeksi hyvä syy luopumiseen.

Ja eikä tässäkään vielä koko ongelma, kun sitten on se kotivara. Se on tällä hetkellä hyvin vaatimaton, enkä haluaisi tinkiä siitä enempää.


keittokomero

Keittokomeron strategiset mitat ovat 250 x 189 cm ja se on jääkaappia lukuunottamatta samassa kunnossa kuin 60-luvulla. Luovuimme kauan palvelleesta jääkaapista ja korvasimme sen ja alla olleen kaapin uudella jääkaappipakastimella. Olemme lisäksi vakavasti harkinneet liesituuletinta. Vaikka keittiön oven saa kiinni ja lisätuuletus hoituu ikkunasta olisi liesituuletin mukava lisä niihin hetkiin, kun pannulla kärisee jotain vahvasti tuoksuvaa.

Emme ole halukkaita aloittamaan remonttia tässä keittiössä, joten kaikkien uudistusten tulisi istua keittokomeron retrotunnelmaan. Koska emme myöskään tiedä kauanko aiomme majailla tässä asunnossa, emme ole valmiita hankkimaan uusia kalusteita tänne, vaan koetamme selvitä vanhoilla. Kutsunkin tulevaa sisustustyyliämme boheemiksi, mummolamaiseksi, rennoksi ja kierrätyshenkiseksi, eivätköhän nuo käy synonyymeiksi sille sekametelisopalle ja visuaaliselle hurjastelulle joka on tulossa.


Tuvalla meillä on nyt kaksi tulipaikkaa; grilli ja nuotio.


Lisäksi tuvalla oli mikro, mutta kärväytettyäni yhden mikron meni tupamme mikro paikkaamaan palanutta toveriaan. Toki meillä on myös sähköhella tai oikeamminkin induktiolevy, mutta sen käyttö on jäänyt vähälle.

Emme säilytä mitään ruoka-aineita tällä hetkellä tuvalla, vaan tuomme kaiken aina mukanamme (eli säilytämme niitäkin pienessä retrokeittokomerossamme). Vaikutamme siis siltä, kuin tekisimme kaiken aikaa muuttoa. Kuormassamme killuu paitsi ruoka, myös juoma ja käsienpesuvesi. Arvatkaa vain, kuinka onnellisia olemme, että pääsemme tuvan pihaan autolla. Mökille, siis saareen, viemme kaiken veneellä, joten marmatuksestani huolimatta tiedän meidän pääsevän helpolla tuvan kanssa.

Tätä kirjoittaessani linnoittauduin keittiöön, paitsi että täällä on huushollin ainoa pöytä, jonka ääressä kirjoittaa, on tämä tällä hetkellä ainoa kaaoksesta vapaa alue.

4.11.2016

Pelkkahirrenveisto (video)

Vanhan pihapiirin omistajan on hyvä varautua tuleviin korjauksiin ja uudisrakennelmiin. Joutuessamme kaatamaan pihasta muutaman jykevän kuusen teimme rungoista pelkkahirsiä. Me tulemme todennäköisesti tarvitsemaan muutaman hirren hirsinavetan sisäosien kunnostukseen.

Pelkka on hirsiaihio, joka on tehty veistämällä tai sahaamalla. Pelkkatukista on poistettu kaksi sivua, jolloin rakennuksen ulko- ja sisäpuolelle tuleva hirsi on sydänpuuta. D-hirsi on vain toiselta puolelta pelkattu hirsi.



Lisätietoja videosta:
  • Moottorisahassa olevan laitteen nimi on jigi
  • Tukkien sahaus voi sulattaa sahan
  • Sahan laippa on 16 tuumaa, se voisi olla pidempikin
  • Sahan koneteho on 52 cc
  • Sahan piikit on viilattu samaan kulmaan, kuin puita kaadettaessa
  • Sahan purupiikkejä on lyhennetty huomattavasti
  • Ohjuri on itse rakennettu kahdesta laudasta
  • Puun sydän pyritään saamaan keskelle puuta
  • Käytä ympäristöystävällistä ketjuöljyä, niin sahanpurua voi paremmin jatkokäyttää
  • Tähän tapaan kannattaa työstää vain suuria puukappaleita, lautojen sahaaminen tms. näin ei ole kannattavaa
Olemme kuulleet, että ympäristöystävällinen ketjuöljy saattaisi aiheuttaa puun homehtumista, mutta meillä ei ole asiasta parempaa tietoa. Ottaisimme mielellämme vastaan kokemuksia aiheesta.

Tähän työhön ei kannata varata sitä parasta sahaa, sillä sahan hajoaminen on todellinen riski.

Hirsien sahaaminen vie todella paljon aikaa ja siitä tulevan sahanpurun määrä on suuri. Moottorisahan ketjuöljyllä on väliä, mikäli aiot hyödyntää purua pihamaalla kannattaa ketjuöljyksi valita ympäristöystävällinen ketjuöljy, joka hajoaa luonnossa.


Vaikka aiemmin valitin romuista, joita rakennuksista on löytynyt, löytyy sieltä myös aarteita, kuten kuvassa oleva kuorimarauta. Terävällä kuorimaraudalla oli helppo kuoria tuoretta puuta. Siistiä jälkeä syntyi nopeasti. 


Pinosimme hirret taaplattuina (kasa, jossa on puurimoja välissä takaamassa ilman vapaan liikkumisen) odottamaan käyttöä. Ennen käyttöä tarkastamme vielä hirsien suoruuden ja tarvittaessa suoristamme ne sahalla.

vanha navetta
Hirsinavetta
Vanha hirsinavettamme pääsee kunnostuksen kohteeksi vuoden-parin sisällä ja siihen mennessä tekemämme hirret ovat kuivuneet käyttövalmiiksi. Kuvassa näkyvä navetan pääty on ainoa, jossa on hirsipinta näkyvillä, muutoin navetta on lautaverhoiltu.

Hirsirakennukset kestävät hyvin aikaa oikein hoidettuna, mutta joskus ne täytyy kengittää uudelleen. Kengittäminen on vaatimaton ilmaisu sille, että hirsiä vaihdetaan. Termi saa homman kuulostamaan helpolta ja nopealta, mitä se ei ole. Rakennusta kengitettäessä se nostetaan osittain ilmaan tunkeilla, niin että hirret päästään vaihtamaan.

Toivon, ettemme joudu kengittämään navettaa, sillä omaa kengitysvuoroaan odottaa pihassa oleva vanha savusauna.

Hirsitalon kengitys
Tässä on taas yksi askare, joka on vienyt runsaasti aikaa. Kysymykseen kannattiko työ on helppo vastata: Ei, tässä ei ollut mitään järkeä taloudellisesti tai ajankäytöllisesti. Mutta tässä oli järkeä harrastuksena, itsensä haastamisena ja uuden oppimisena. Lisäksi paksujen runkojen liikuttelu kohottaa lihaskuntoa monipuolisemmin, kuin salilla käynti.

Jatkokysymys on luonnollisesti aikooko Kaj tehdä lisää hirsiä ja vastaus siihen on kyllä, tämä tapa soveltuu hyvin suurien runkojen työstämiseen. Haaveilemamme tuppeensahatut laudat sen sijaan joko ostamme tai sahautamme muualla oman kenttäsahan puuttuessa.

Tavatessamme vitsailin nauttivani hirsien vetämisestä, viitaten mieltymykseeni nukkua, valitettavasti Kaj olettaa siltä pohjalta minun rakastavan myös hirsien kantamista, raahaamista, pinoamista (listaa voisi jatkaa) ja sitä touhua onkin riittänyt. Täytyy tosin tunnustaa, että hirsien kanssa jumppaaminen on vahvistanut mukavasti lihaksia ja tätä vauhtia kun jatkamme, niin voin jonain päivänä olla äärimmäisen vahva tukkijätkä.



Videon pääset katsomaan täältä https://www.youtube.com/watch?v=JCKDlcutgZg