25.10.2016

Syystöitä

Syksy on viilettänyt hurjaa vauhtia ja pihamaa on saanut liian vähän huomiota osakseen. Maa-artisokkia kaverille kaivellessa havahduin, kuinka kuivaa maa on. Toki muistin lukeneeni syksyn sateettomuudesta ja olin ajatellut kehotusten mukaisesti kastella tuija-aitaa, mutta se oli jäänyt.


Viikonloppuna oli aika ryhdistäytyä ja kastella tuijien lisäksi viime syksynä siirretyt herukat. Herukat saivat myös juurilleen havut, niitä kun meillä riittää. En ole varma tarvitseeko herukoita erityisemmin suojata talveksi, mutta nämä yksilöt ovat olleet paikallaan nippanappa vuoden ja niihin pääsee hyytävä pohjoistuuli puhaltamaan todella hyvin. Viime syksynä havutin samat pensaat ja ne selviytyivät talvesta hyvin, vaikka kylmyys tuli kauan ennen lunta.



Kasvimaa oli meillä nyt toista vuotta ja en vieläkään ollut oikein tyytyväinen sen palstoihin. Niinpä mylläsimme sitä uuteen uskoon. Nyt kasvimaan reunoja kiertää osittain 70 cm leveä penkki, johon istutimme porkkanaa ja talvivalkosipulia. Pelkään olevani sipulin kanssa myöhässä, sillä kaikki lämpimämmillä vyöhykkeillä asuvat tutut ovat jo omansa aikaa sitten istuttaneet. Istutukset peittelin viimeisten nostettujen porkkanoiden naateilla ja puun lehdillä.


Meillä on vain kolme omenapuuta, muutama luumu/kriikuna ja yksi kirsikka, joten lehtiä on pihamaalla yllättävän vähän. Vähän turhankin vähän. Viikonlopun kuiva sää mahdollisti nurmikon ajamisen ja samalla lehtien silppuamisen. Nyt on ruoho ja lehdet pienenä silppuna ja niillä on kevääseen saakka aikaa rauhassa muuttua mullaksi.

Lehtisilppua tuli kuitenkin sen verran vähän, että uskon keväällä lannoittavani nurmea niiltä kohti joissa se on kovimmalla koetuksella jatkuvan liikkumisen takia. Meillä nurmikon alla on hyvin savipitoinen maa ja maan ollessa märkä on nurmikko helposti kärsimässä kovia.


Kuvissa kimppamehiläispesämme. Lähdimme talveen 3 vahvalla ja yhdellä heikolla pesällä. Saa nähdä, miten pesät selviävät talvesta. Mehiläiset eivät vielä tänä vuonna muuttaneet meille, ne asuvat edelleen muualla. Ensi vuonna hunajatyttöjen olisi tarkoitus muuttaa omalle pihalle hoitamaan tärkeää pölytystehtäväänsä.


Miten teillä on syksy mennyt? Oletteko joutuneet kasteluhommiin?

18.10.2016

Pellavalla eristäminen


Ostaessamme tuvan ajattelimme tekevämme vain pieniä muutoksia. Asioilla on tapana muuttua matkan varrella. Ajattelimme samalla vaivalla kunnostaa tupaa enemmänkin. Alunperinhän tupa oli sisältä sininen, mutta joutuessamme vaihtamaan muutaman hirren ajattelimme samantein napata maalit pois. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. 

Sisäseinien maali oli ilmeisesti vanhaa lattiamaalia ja istui tiukassa. Päätimme tehdä irrottamisen  mekaanisesti. Käytimme irrottamiseen kulmahiomakoneeseen liitettyä teräksistä lautasharjaa. Pölyämisen vuoksi kulmahiomakoneeseen oli teipattu imuri.

Haimme pellavan käytöllä lisäeristystä tupaan. Tarkoituksenamme on viettää tuvassa öitä myös talvella ja lisäeristyksellä haemme tupaan lisää lämpöä. Emme halunneet peittää hirsiä ulkoa tai sisältä, joten ainoa vaihtoehto oli tilkitä hirsien raot. Suurimpiin koloihin veistimme puusta paikat.
 Vinkit pellavalla eristämiseen


  • Hanki pellavarivettä ja -nauhaa
  • Ota työvälineeksi käteen hyvin istuva puukko
  • Terävillä saksilla saat sopivan levyisiä nauhan paloja
  • Varaa aikaa runsaasti
  • Peitä ulos jäävät pellavat eläimiltä

 Vanhat hirret ovat nähneet elämää eri paikoissa. Tupamme on siirretty paikalleen 1900-luvun alkupuolella ja sitä on vahvasti muokattu ilmeisesti 80-luvulla. Emme tiedä mitkä hirret ovat olleet missäkin kohdassa tupaa ja ovatko ne mahdollisesti palvelleet muuallakin kuin tämän tuvan seinissä. Osa hirsistä on halkeillut kunnolla ja osa taas on säilynyt eheämpinä. Aina halkeaman leveydestä ei voinut päätellä paljonko sinne sai pellavaa uppoamaan.

Sisäseinät käsittelimme pellavan laiton jälkeen värittömällä maalilla, sillä emme halunneet pellavan pölyyntyvän ja pölisevän. Maalattu seinä on myös helpompi pitää puhtaana. Laitan myöhemmin (keväällä) kuvaa lopputuloksesta.
 En ole tainnut koskaan laittaa lasta nurkkaan miettimään tekosiaan ja tälläkin kertaa hän valitsi paikkansa itse. Tosin hän luuli homman olevan nopeaa ja pääsevänsä äkkiä nurkasta pois, mutta niin ei ollut. Nurkkiin upposi uskomaton määrä pellavaa nauhana ja riveenä.


Tuvan ulkopuolisia halkeamia tilkitsimme koemielessä jo pikkuisen viime syksynä, mutta se ei kannattanut; linnut ja oravat korjasivat pellavan pesiinsä. Kesällä tiivistimme etenkin kuvassa olevaa, pahasti halkeillutta eteläseinää, pellavalla ja maalasimme heti punamullalla päälle. Punamultamaalia kului paljon, mutta se kovetti pellavaa sen verran, etteivät eläimet enää käyneet varkaissa.

10.10.2016

Sähköpalo + muutama turvallisuusvinkki


Koko viikonlopun elin vaarallisesti; veneilin täyteen pakatulla pikkupaatilla navakassa pohjoistuulessa, pompin liukkailla rantakivillä ja tarvoin sysipimeässä metsässä. Oikea vaara odottikin minua kaupungissa.

Lounasaikaan päätin lämmittää pasta-annokseni kyläpaikan mikrossa, kuten olen täällä kyläillessä kymmeniä kertoja tehnyt. Ruoka lautaselle, lautanen mikroon, kupu päälle ja ei kun laita hyrräämään. Ja hyrräsihän se. Pian nenääni alkoi nousta tuttu sähköpalon tuoksu. Ja siinä mikroa tuijottaessani ensimmäinen ajatus oli, että tuoksu tulee kylpyhuoneessa käynnissä olevasta pyykkikoneesta. Mikään ei raksuttanut hetkeen, että kaikin puolin tavanomaisesti toimiva mikro voisi olla syypää.

Olin juuri poistumassa keittiöstä tarkastamaan kylpyhuoneen tilannetta, kun mikro kilahti ajan päättymisen merkiksi ja avasin luukun. Oven avaaminen pölläytti sähköpalon kitkerää tuoksua lisää huoneilmaan ja syyllinen oli samantien selvillä. Mikron katto hehkui sisältä oranssina, kunnes tummui takaisin normaalin sävyiseksi.

Nappasin nopeasti keittiötikkaat ja kiipesin irrottamaan mikron töpselin seinästä. Sen jälkeen varmistin ettei mikro tunnu kuumalta ja kannoin sen parvekkeelle. Jäin seuraamaan tilannetta, samalla kun naputin viestin tapahtuneesta mikron omistajalle.

Vakuututtuani mikron sammumisesta siirryin takaisin sisälle tuulettamaan kamalaa katkua pois. Samalla päätin laittaa viestiä ystävättärelle, ihan vain varmistaakseni, että onhan heillä keittiössä sammutuspeita ja osaavathan hänen lapsensa käyttää sitä.

Koko tapahtuma oli nopea, savuton ja ainoa vinkki tapahtuneeseen oli paha haju. Edes palovaroitin ei reagoinut tapahtuneeseen. Jos olisin siis ollut kauempana ja olisin samalla tuulettanut, en olisi tajunnut mikron kärähtämistä ja seuraava lämmitysyritys olisi voinut olla tuhoisampi.



Varaudu sähköpaloon
  • Hanki palovaroitin ja pidä se toimintakuntoisena
  • Hanki sammutuspeite
  • Sijoita peite niin, että vieraatkin löytävät sen
  • Kiinnitä ulko-oveen tai muuhun näkyvään paikkaan osoite
  • Mikäli asut keskustan ulkopuolella lisää karttakoordinaatit osoitteen viereen
  • Kirjoita osoitelappuun isolla hätänumero 112
  • Opasta lapsia miten tulipalon sattuessa tulee toimia
  • Hanki sähköpalojen sammutukseen soveltuva jauhe- tai hiilidioksidi sammutin
  • Säilytä sammutinta näkyvillä ja huolla se säännöllisesti
  • Tarkkaile sähkölaitteiden kuntoa
  • Älä käytä rikkinäisiä sähkölaitteita
  • Teetä sähkötyöt aina ammattilaisella
  • Jaa läheltäpiti tapaukset läheistesi kanssa, vaarat unohtuvat helposti
Suomessa syttyy Tukesin mukaan vuosittain yli 1 00 rakennuspaloa, joiden syynä on sähkö. Pelastuslaitokset saavat 2 500 sähköstä johtuvaa pelastustehtävää. Tällä kertaa en päässyt koristamaan tilastoja, onni oli matkassa.

Vuosittain noin sata suomalaista menehtyy sähköpaloissa, tiedosta riski ja koeta omalta osaltasi pienentää sitä. Turvallisia hetkiä <3

4.10.2016

Päärynäpuusuunnitelmia 1

Omenapuiden lisäksi haluamme päästä nauttimaan oman pihan päärynöistä. Päärynöillä on kuulemma huikean kaunis kukinta ja osa lajeista saattaisi menestyä hyvin kolmosvyöhykkeen pihallamme. Saimme nämä päärynät samalta ystävältä, jolta saimme omenapuusuunnitelmia 1 kirjoituksen omenat. Homma eteni tuttuun tapaan; ihmettelimme hedelmiä, maistelimme ja sitten pohdimme sopisiko hedelmä makunsa ja vaatimustensa puolesta meille. Ja toisin kuin tähänastisissa omenatastingeissä, tässä löytyi selkeä voittaja.
Americana oli valtaisan kokoinen ja sen ulkomuoto ei muistuttanut perinteistä päärynää. Tässä päärynässä oli maussa päärynää, mutta se ei vetänyt vertoja Pepille. Päärynä oli ihanan makea, mehevä ja siinä riitti syötävää. Americanaa suositellaan lähteestä riippuen vyöhykkeelle 2 tai 3 asti eli meillä se vaatisi erityisen suojaisan paikan ja onnea.


Lück näytti kauniilta; tiilenpunainen sävy kyljessään se oli kerrassaan herkullisen näköinen. Valitettavasti se ei ollut terve sisältä. Maistoimme sitä kaikesta huolimatta. Ensimaku päärynässä oli omenamainen, jälkimausta löytyi päärynää. Lück saattaisi menestyä suojaisassa kasvupaikassa myös meidän vyöhykkeellämme, mutta tämä oli kolmikon heikoin lenkki. Eniten meitä huoletti päärynään iskenyt tauti.

EDIT. 10.10.16 Päärynäpuun omistajalta tuli viesti: Tuo Lück menee joka syksy ajan mittaan mustaksi sisältä. Voi olla vika, ominaisuus tai hivenainepuutetta. Ne ovatkin parhaimmillaan vain muutaman päivän poimimisen jälkeen. sisko keittää ne saman tien soseeksi muksuille, mihin ne kuulemma käyvätkin loistavasti.


Ja tässä lähikuvaa Lückin sisältä.
Pepi, tämän kisan ehdoton voittaja. Tämä hyvin pieni virolainen päärynä hurmasi meidät täysin. Ensin ihmettelimme sen pientä kokoa, sitten mietimme onko tuo kovamaltoinen ja vihreä päärynä varmasti kypsä. Päärynän suutuntuma ei ollut liian kova, se oli juuri hyvä. Maku oli ihanan päärynämäinen ja siemeniä tässä päärynässä oli mukavan niukasti, joten pienestä koostaan huolimatta tässä oli syötävää. Puu tulee kuulemma varhain satoikään, seikka joka saa meiltä plussaa. Pepi viihtyisi paremmin vyöhykkeellä 2 kuin meillä, mutta suojaisassa paikassa se voisi meilläkin kasvaa ja kukoistaa. Tämä päärynä meni vakavaan harkintaan, kun sille löytyy sopivan suojainen paikka on se aika varmasti ostoslistallamme.


Meillä on jo yksi päärynäpuu; Hirvensalmen taimiston avustuksella valitsimme pihamme ensimmäiseksi päärynäpuuksi Tshizhovskajan. Tämän päärynän kerrotaan olevan kestävä niin kylmää kuin rupea vastaankin, sekä olevan maultaan erinomainen. Me joudumme odottamaan vielä jonkun aikaa, ennen kuin pääsemme arvioimaan makua, mutta toivomme puun ilahduttavan meitä upealla kukinnalla mahdollisimman pian. Hirvensalmen taimistolta saa myös tilattua puita, meidän puumme kävi noutamassa äitini, jolta sain sen syntymäpäivälahjaksi.

SaveSaveSaveSave