27.1.2016

Lause keskiviikoksi



Keväällä jokin kosketti hellästi minua, hipaisi hiusteni latvoja, silitti otsaani ja kuiskaili hämärissä. Se oli tumma ja upottava, se oli kutsuva ja tyyni. Katsoin silmiini peilin kautta ja ikuisuus välkähti silmäkulmassani. Ihoni haaleni ja muuttui värittömämmäksi. Askeleeni painavimmiksi. Halusin vain olla silmät kiinni, mustuudessa.

Keväällä kaikki muu kukoisti, mutta tunsin liukuvani kauemmas. Mietin, että jos olisin ikuisuuden kynnyksellä olisinko viimeiseen asti ollut itselleni uskollinen vai olisinko toteuttanut jonkun muun haaveita.

En minä liuennut pois. Ihoni sai takaisin oikean sävynsä, uni oli taas muutakin kuin musta tyhjyys jonne pudota. Väärä hälytys, esinäytös, maistiainen siitä mikä joskus koittaa. Muistutus kaiken rajallisuudesta.

Aloin kyselemään itseltäni ja läheisiltäni, mikä on tässä elämässä tärkeää. Aika oli kypsä kysymykselle, elämänvaihe oli oikea. Aivan viimeiseen asti kokosin rohkeutta, kunnes eräänä päivänä totesin, ettei vanha tapa elää voi jatkua, jos haluan itselleni tärkeät asiat.

Nyt kokoan elämääni vastausteni ympärille. Edelleen epäröin, joskus vilkaisen pikkuisen suuntaan, josta tulin, mutta vielä minusta ei löydy katumusta. Valinnoissani on kyse minusta itsestäni, tavastani elää, arvoistani, laitan välillä Edit Piafin vakuuttamaan taustalle etten kadu mitään "non je ne regrette rien".

25.1.2016

Kauneutta luonnollisesti keittiön kautta

Työväenopistojen ohjelmien ilmestyttä hurahdin tällä kertaa yrtti-asioihin. Minulla tuntuu olevan tapana höpsähtää aina johonkin aiheeseen ja koettaa imuroida siitä kerralla paljon tietoa eri lähteistä.

Ensimmäinen yrtteihin liittyvä kurssi oli Helsingin Työväenopiston Kauneutta luonnollisesti keittiön kautta. Kurssin veti Taina Virtanen. Kurssi oli nimensä mukainen; opetuskeittiössä teimme ensin itsellemme jalkakylvyn ja sitten valmistimme erilaisia kasvovesiä, - öljyjä, jalkakypyaineksia sekä hunajaa ja jukurttia vaille olevan kikhernekuorinnan ja kaoliinisavinaamion.


Kurssilla emme varsinaisesti käyneet teoriaa laajemmin läpi. Teimme muutamia muistiinpanoja käyttämistämme eteerisistäöljyistä ja kirjasimme muutaman lisäohjeen muistiin. Meille myös kerrottiin, että luomua ja laatua kannattaa suosia raaka-aineissa, sillä iho on ihmisen suurin elin ja sen kautta imeytyy kehoomme niin hyviä kuin huonojakin asioita.

Ohessa kuitenkin muutama muistiinpanoni kurssilla puhutuista asioista.

- Kasvovesiä säilytetään jääkaapissa ja niiden säilytysaika on noin viikon. Tuotetta kannattaa aina tarkastella aistinvaraisesti ennen sen käyttöä.

- Kasvoöljyihin ei saa joutua vettä, sillä se heikentää säilyvyyttä. Kasvoöljy säilyy hyvinkin kauan ja sitä voi säilyttää huoneen lämmössä.

- Suola ulkoisesti käytettynä desinfioi, nopeuttaa aineenvaihduntaa/veren kiertoa ja pehmentää ihoa.

- Siankärsämö ja kamomilla saattavat aiheuttaa oireita pujolle allergisille henkilöille. Ja koska olen hitusen kiinnostunut allergioista, oli googlella kaivettava koko litania esille. Luonnollisestikin kaikki jollekin siitepölylle allergiset saattavat saada oireita hunajasta ja siitepölystä. Allergiaa aiheuttavan siitepölyn määrää ei kotikonstein saa tuotteesta selville, joten mehiläistuotteiden kanssa kannattaa noudattaa varovaisuutta.



- Jojobaöljy sopii valtaosalle ihmisistä, sen ei pitäisi allergisoida. Se on helposti imeytyvä perusöljy, joka sopii kaikille ihotyypeille, myös ongelma iholle. Lisäksi se on erinomainen hiustenhoidossa.

Saimme listan ekomerkeistä, joita opettajamme suosittelee

  • Farfalla
  • Flow
  • Lavera
  • Sante
  • Dr. Hauscka
  • Frantsila
  • Ole Hyvä
  • Mädara
  • Urtekram
Miltein kaikkien tuotteita olen käyttänyt ja tälläkin hetkellä minulla on muutama Frantsilan tuote käytössäni. 

Ostopaikoiksi opettaja suositteli Ruohonjuurta, Ekoloa, Farfallaa, Frantsilaa ja muita kotimaisia paikkoja. Netistä tilaamalla osan tuotteista voi saada hyvin edullisesti, mutta Suomesta ostamalla tukee kotimaisia työpaikkoja, saa maamme tiukat seulat läpäiseviä tuotteita sekä saa asiantuntevaa palvelua. Niin kaikkea muuta kuin kaoliinisavea hän suositteli ostettavan kyseisistä liikkeistä. Saven hän suositteli hankkimaan apteekista, jossa sen kilohinta on kukkaroystävällisempi.


Seuraavaksi aion ottaa oppini käyttöön ja valmistaa kasveista, öljyistä, suolasta ja savesta kauneuskeitoksia, jääkäähän kuulolle :)

23.1.2016

Ilmaista ruokaa


Meillä Suomessa olemme hyvin tottuneita jokamiehen oikeuksiimme ja emme aina osaa arvostaa niiden ainutlaatuisia mahdollisuuksia. 

Kävin eräänä syksynä Walesissa tytärtäni tapaamassa ja napsin kypsiä karhunvatukoita pitkin matkaa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei briteissä ole jokamiehen oikeuksia, vaan aidanteilla kasvavat karhunvatut ovat jonkun ihan ikiomia ja niitä ei ehkä tarvitsisi turistien syödä, ei vaikka ne kasvaisivat villeinä kaukana talosta.

Täällä Suomessa me saamme retkeillä jonkun muun metsässä ja haalia mukaamme niin paljon metsän kultaa, kuin löydämme. Jokainen poimurin kauhaisu säästää meille muutaman sentin, jokainen talteen saatu mustikka vähentää tarvettamme ostaa kaupasta vastaavaa tuotetta.

27.7.15 Saimaa

Me emme tämän saalis määrän eteen juuri raataneet. Paikka josta poimimme kantarellit on hyvin heikkoa kanttismaastoa, yleensä saalis on muutamia yksilöitä, jos on tuuria. Mustikka taas kasvaa sen verranhyvin, että voimme vapaasti valita paikan, josta poimimme. 

Pieni iltalenkki ja saimme mustikoita höystämään aterioitamme ja sen verran kanttiksia, että pikkuisen riitti pakkaseen talven varalle. Lisäksi saimme ulkoiltua ja oltua yhdessä, harrastettua liikuntaa ja oleiltua luonnossa. Ei yhtään hullumpi reissu.

Tässä vaiheeessa talvea alkaa varastot olla huvenneet, etenkin marjoja on mennyt tavanomaista enemmän. Kanttiksia on muualta kuin Saimaalta poimittuna vielä mukavat varastot, mutta kesällä voisi taas koettaa olla edellistä ahkerampi hamstraaja.

13.1.2016

Lause keskiviikoksi


Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulkomailla. Matkasimme Walesiin tapaamaan tytärtäni tämän sisäoppilaitokseen. Yövyimme linnassa, vaeltelimme rannoilla ja harjoittelimme yhdessä oloa. Paluumatkalla lentokoneessa viereemme istuutui nainen. Vaikka suomalaiset eivät puhu vieraille, teimme poikkeuksen. Nainen oli vakuuttunut, että hänen tehtävänsä oli kertoa meille aarrekartasta, että meidän tuli kuulla siitä ja tehdä sellainen. Hän kertoi sanojen voimasta, haaveiden sanoiksi pukemisen mahdista. Meidän tuli kuvata unelmamme ja valmistautua niiden toteutumiseen. Tähän tarinaan kuuluu myös punaviini, se ehkä kirvoitti kieliä ja sai mielet vastaanottavaksiksi, mutta silti tuolla lennolla oli taikaa.

Kului päiviä, viikkoja ja lopulta kuukausia. Joskus me puhuimme siitä, aarrekartasta, unelmista. Teimme jotain yritelmiä, tavoitteiden asetannaksi sitä taidetaan kutsua. Kuvasimme asioita hitusen yhdessä, mitä me yhdessä haluamme. Sen jälkeen mietin mitä itse itselleni haluaisin, mihin aikoisin pyrkiä. Yksi vastauksistani piti sisällään positiiviset ja voimauttavat ajatukset.

Yksi keinoistani saavuttaa tavoitteita, joita itselleni asetin, on laittaa ne silmieni eteen useasti. Etsiä ja keksiä kliseisiä lauseita ja muovata ne omassa päässäni merkityksellisiksi. Niinpä ajattelin ainakin nyt joitain kuukausia tarjoilla teillekin keskiviikkoisen kuvan lauseella. Lauseet ovat ilahduttaneet, koskettaneet, merkinneet minulle jotain ainakin tuokion.

Lumihiutaleet ovat talven perhosia, ei se ei sisällä suurta salaisuutta. Se kuulostaa kepeältä ja höttöiseltä, mutta samalla siinä on jotain kaunista ja muisto ajasta jolloin oli suurisilmäinen lapsi. Lumihiutaleet, talven perhoset, se pyytää meitä hiljentymään hetkeksi luonnon pienten ihmeiden äärelle, nauttimaan ohimenevästä kauneudesta.

11.1.2016

Tupa ennen remonttia


Alkaessamme remontoimaan tupaa päätimme napata muutaman kuvan. Kuvissa ei ole tupa siinä kunnossa, kuin sen ostimme, vaan olimme jo tyhjentäneet sitä ja kuvia varten siirsimme eri seinustoilla olevat sängyt vierekkäin. Sängyn ja seinän väliin jäi suurehko väli, sellainen josta mahtuu hyvin kulkemaan.

Toisella puolella sänky olikin aivan pienen pirttikaluston vieressä. Sänkyjen jalkopää ylettyi liki sementtilaatalle.


Oven vieressä olevalla pöydällä oli jääkaappi. Kaksi vanhaa nojatuolia vei oven toisen puolen. Kuvasta näkyy verannalle tehty kapea penkki ikkunan alla.


Kuvassa esiintyy keittiönurkkauksemme purettuna. Piippu lohkaisee tilasta suuren osan ja purkamamme keittiö oli koottu erilaisista kaapeista ja hyllyistä.


Parikymmentä neliötä on pieni tila, parisänky vie siitä hyvin ison alan. Kuva on otettu verannalta ja etualalla oleva valkoinen on oven suussa oleva pöytä, joka peittää sementtilattian näkyvistä.

Remontti pääsee alkamaan keväällä kunnolla. Viime kesänä jouduimme kurkkimaan lattian alle, vaihtamaan muutaman hirren osittain ja muuta sellaista. Nyt pitäisi kunnostaa lattialankut, purkaa piippu loppuun, edellinen asukas oli saanut sen purun puoleen väliin, eli loppu pitäisi purkaa ja kasata sitten uudelleen. Ikkunat kaipaavat kunnostusta, seinät puhdistamista ja keittiö uudelleen suunnittelua.

8.1.2016

Karviaispistiäinen


Karviaispistiäinen (Nematus ribesii)

Ystävättäreni näytti syötyjä karviaispensaitaan ja kyseli mikä mahtoi syödä karviais- ja punaherukkapensaat kaljuiksi. En ollut törmännyt tähän tuholaiseen aiemmin, joten asiaa piti kysyä internetistä. 

Tuholainen julistettiin karviaspistiäiseksi ja sille torjuntakeinoksi ehdotettiin keväistä tuhkapilveä. Keväällä ennen lumien sulamista kannattaa ottaa uuneista tai kiukaasta tuhkaa ja pölläyttää se pilvenä pensaan päälle. Tuhkakäsittelyn voi uusia kesällä.



Kesällä pistiäistä voi kuulemma torjua laimennetulla mäntysuopaliuoksella (joka ei tee hyvää maalle) ja syksyllä pensaiden alta kannattaa haravoida lehdet pois. Torjunta-aineeksi suositeltiin myös nokkoskäytettä eli nokkosia liotetaan vedessä viikon verran ja laimennettu neste sumutetaan öttiäisten päälle.

Pensaan juurella olevaa maata voi myös kääntää syksyllä tai keväällä, jolloin maahan pudonneet kotelot hautautuisivat syvemmälle multaan ja tuhoutuisivat.



Tuhka, jota käytetään syötävien kasvien hoitamiseen tulisi aina olla puhdasta puuntuhkaa, ei siis roskien ja käsitellyn puun (kestopuutahan ei saa polttaa) poltosta syntynyttä tuhkaa.


EDIT. 21.6.16

Leena Luoto suositteli luennollaan tiputtamaan kesäkuussa karviaispistiäisen ensimmäisen toukkopopulaation pensaista muurahaisten ruoaksi, tämä vähentää kantaa.

6.1.2016

Vanhat rakentamissuunnitelmat


Ennen kuin löysimme pienen punaisen tupamme harkitsimme rakentamista. Tutkimme kasoittain taloesitteitä, mittailimme sekä omia että ystäviemme koteja ja pähkäilimme. Kiersimme jopa Ikeaa mittanauha kädessä ihmetellen kuinka suuria esittelyhuoneet olivat ja miltä ne näyttivät sisustettuina.

En osaa piirtää joten jouduin leikkelemään taloesitteitä ja veivaamaan huoneita edestakaisin hahmottaakseni miltä talomme voisi näyttää. Loppujen lopuksi mies piirsi autocadillä suunnitelmamme puhtaiksi ja toimitti ne Finnlamellille jolta halusimme ensimmäisen tarjouksen. Meille ei koskaan selvinnyt paljonko unelmiemme talopaketti olisi tullut kustantamaan, sillä emme saaneet toimittajalta tarjousta heidän lupauksistaan huolimatta.

Kuluttajana tuo pikkuisen ärayttää, toimitimme niin valmiin tarjouspyynnön kuin maallikko voi ja emme saa minkäänlaista vastausta. Tarjousta odotellessa hylkäsimme muutaman tonttiehdokkaan ja törmäsimme lopulta pieneen pirttiimme joka sai meidät kääntämään kelkkamme täydellisesti.


Katsomamme tontit sijaitsivat nykyistä tupaamme heikompien yhteyksien päässä, joten halusimme kodin jonne vieraat mahtuvat majoittumaan. Tuskin me olisimme ensimmäisten haaveiden neliömäärää toteuttaneet, mutta silti olisimme päätyneet tilavampaan ratkaisuun kuin nykyinen.

Alkaessamme suunnittelemaan kokosimme ajatuksiamme paperille. Kirjoitimme sanoja, lyhenteitä, laajoja kokonaisuuksia ja pieniä yksityiskohtia.


Tuossa vaiheessa kaikki oli vielä mahdollista, mielikuvitus sai laukata ja missään ei vielä oikeasti tarvinnut huolehtia budjetista. Haave oli selkeä; perinteinen talo uusilla herkuilla. Meidän piti rakentaa loppuelämän koti. No me remontoimme nyt ilmeisesti loppuelämän tupaa.


Huomaatteko miten haaveissa toistuu samat asiat: tuli, ruoanlaitto, tilavuus, avaruus ja hiljaisuus. Nykyisin haaveilemme samasta, tosin tilavuus toteutuu nyt pihan puolella. Leivinuunia ei tupaamme mahdu, mutta jonkinlainen puuliesi sinne on tulossa mahdollistamaan ruoanlaittohaaveet ja tuomaan lämpöä.





Jossain määrin olen onnellinen, ettemme silloin alkaneet rakentamaan uutta sillä tämä nykyinen edullisen töllin kunnostus on kukkaroystävällisempä ja paljasti sen ettei minusta taida koskaan kuoriutua kunnon remppareettaa.

4.1.2016

Mökin ryytimaa


Sukumme mökki sijaitsee pienellä kallioisella saarella, saarella jonka sateet kiertävät. Hyvän viljelymaan puutteessa ja jatkuvan kuivuuden vuoksi olemme päätyneet kasvattamaan yrtit altakastelulaatikoissa.

Altakastelulaatikot antavat kasveille paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä niinä hetkinä, kun kukaan ei ole niitä mökillä kastelemassa. Poissaollessamme laatikot raahataan sivummalle paisteesta ja tuulesta, tosin samaa tehdään mökillä ollessakin. Myrskyllä laatikot siirretään mahdollisimman tuulensuojaan ja ennätyshelteiden aikaan niitä pyritään varjostamaan kaikkein pahimmalta paahteelta.

Multaa ja vettä täynnä olevien laatikoiden siirtely ei ole kovin vaivatonta ja niiden alle pitäisi jossain vaiheessa keksiä pyörillä oleva alusta.


 Joka vuosi nappaamme muutamia yrttipuskia ruokakaupasta mukaamme ja istutamme ne kesäksi laatikoihin. Välillä viljelyksemme pysyvät parempina kun taas toisinaan kovat tuulet, kaatosade, liiallinen kuivuus tai saareen eksynyt jänis tekevät niistä selvää jo alkumetreillä.



 Kesän aikana napsimme yrttilaatikoista lisämakua ruokiin. Tavallisimmin ryytimaassamme kasvaa minttua, ruohosipulia, sitruunamelissaa, timjamia, persiljaa ja muita tuttuja yrttejä.



Joskus kevät on sopivan kostea ja minttu ja ruohosipuli ovat onnistuneet talvehtimaan, mutta näin käy valitettavan harvoin.


Tuomalla omat taimet mukanamme emme myöskään ole riippuvaisia mökkipaikkamme kauppojen aika suppeasta yrttivalikoimasta, etenkin kun se laajenee täyteen kukoistukseensa vasta myöhemmin mökkikaudella.

Yrttimaa laajenee yleensä kesän mittaan. Kukin tuo mökille niitä yrttejä, joita aikoo kokkauksissaan käyttää ja istuttaa ruukun johonkin astiaan. Aikanaan ruukunjämästä kasvaa lisää syötävää. Toki kaupassa yrttejä valitessa on oltava tarkkana ja punnittava ruukkuja käsissään; keveät yrttiruukut ovat jo kuivaneet ja niiden mahdollisuudet herätä kukoistukseen ovat pienemmät, kuin tuoreemmilla ja painavammilla ruukuilla.



Basilika on viileän ja tuulen arkana ollut aina sellainen murheenkryyni. Se ei vain viihdy saaren oloissa. Joitain kesiä sitten hoksasimme Viherlandiassa myynnissä mukavan kokoisen kynttilälyhdyn ja ostimme sen nirsolle yrtille yksiöksi. Kunhan minimaalisen kokoista kasvihuonetta ei unohda ovi kiinni paisteeseen, niin basilika viihtyy siinä hyvin. Aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä tämä kasvihuone palvelee alkuperäistä käyttötarkoitustaan kynttilälyhtynä, joten sen käyttökausi on pitkä.



Mökillä kauppamatka on pitkä ja kaupassa pyritään käymään harvemmin kuin kaupungissa ollessa. Metsän ja järven antimet sekä kuivakaappien ainekset saavat yrttimaasta mukavaa piristystä, ei ole tarvetta lähteä minnekään, kun kaikki tarpeellinen löytyy omasta takaa.