30.12.2015

Haapapenkki


Mökin alta löytyi sinne vuosikymmeniksi jäänyt puolikas haapa. Haapa oli aikoinaan halkaistu ja sen toinen puoli oli päässyt palvelemaan penkkinä, mutta tämä oli jäänyt odottamaan omaa vuoroaan.


Haapa oli kauniisti harmaantunut vuosien saatossa, mutta päätimme hioa sen pinnan ja suojata tämän viimeisen penkin kestämään vielä enemmän kuin kumppaninsa.


Aiemmat penkkimme olivat kiikkuneet kivien, pölkkyjen ja maan varassa, osa kiinnitettyinä osa vain paikalleen aseteltuina. Tälle penkille teimme mökin remontista ylijääneestä kestopuusta kuviosahaa hyödyntäen jalat.

Pölkyn paino lepää x:n liitoksen ja vaakatuen varassa. X:n muotoon sahattu yläosa vain tukee penkkiä, estäen osittain sen liikkumisen. Lopullisesti pölkky kiinnitettiin ristikkojalkojen välipuuhun esimerkiksi kulmaraudalla, joka estää pölkyn pyörähtämisen.


Viimeinen majavankaatama haapamme ei päässyt grillipaikalle, kuten tarkoitus oli vaan ihastuimme siihen kuisti-istuimena kun se tuokion nökötti siinä katoksen alla kuivumassa. Nyt mietimme millaisella penkillä korvaamme grillipaikan heikommin aikaa kestäneen haapapenkin.

28.12.2015

Permakulttuuritila kylmän ilmaston olosuhteissa -kurssi

Kaikki alkoi Facebookista, kuten nykyisin on usein asian laita. Jossain ryhmässä silmiini osui seuraava ilmoitus:




Miten suunnitellaan ja toteutetaan permakulttuuritila kylmän ilmaston olosuhteissa?

Richard Perkins Ridgedale Permaculturesta (http://www.ridgedalepermaculture.com/) Ruotsista kertoo tuottavan permakulttuuritilan suunnittelun tekniikoista, strategioista ja lähestymistavoista kylmän ilmaston olosuhteissa.

Aiheita mm. Holistic Management, Keyline-suunnittelu, maanmuodot ja kartoitus, vesijärjestelmät ja vesitalous, peltometsäviljely, rakennukset ja infrastruktuuri, eläintenpito ja biomimiikka, maaperäbiologia ja "biofertilizerit", lähiruoka ja regeneratiivinen yritystoiminta.

Päivän anti sopii erityisesti maanviljelyn parissa toimiville, kotitarveviljelijöille, permakulttuuriprojektia aloitteleville tai sellaista jo pyörittäville, maisemasuunnittelun toimijoille sekä kaikille muille aiheesta kiinnostuneille.

Kurssipäivän hinta on 40e + halukkaille keittolounas 5e.
Kurssikieli on englanti.

Ilmoittautumiset allaolevalla lomakkeella 30.11. mennessä.



Ilmoittautumislomakkeella voit myös kertoa tarvitsetko tai voitko tarjota paikalle kimppakyytiä. Ilmoittautuneille lähetetään tarkemmat tiedot kurssipaikasta ja päivänohjelmasta joulukuun alussa.




Houkuttelin ystävättäreni mukaan ja hänen autoonsa pakkautui lisäksemme muitakin kurssille menijöitä.  Kursseissa parasta on juuri muiden aiheesta kiinnostuneiden seura. Kerrankin saa keskustella ihmisten kanssa jotka jakavat mielenkiintosi mukulapähkämöihin, mehiläisiin, maaperään ja uskovat että valinnoillamme voimme muuttaa asioita.


Kurssi järjestettiin Livonsaaren yhteisökylässä vanhassa koulussa, jossa nykyisin sijaitsee kylän leipomo ja muutama asunto. Suureen luokkahuoneeseen oli kannettu erilaisia tuoleja, patjoja ja penkkejä, joista sai valita mieluisimman. Ohjelma eteni koulusta tuttuun tapaan; luennoitsija puhui, esitettiin muutamia kysymyksiä ja taas jatkettiin. Päivän päätteeksi päässä vain kihisi, kun sinne oli tungettu joukoittain inspiroivia ajatuksia.



Permakulttuuri on kehittynyt aivan eri ilmastoissa ja valon määrässä, kuin mitä tämä meidän pohjoinen kolkkamme tarjoaa ja siksi oli mahtavaa kuulla kokemuksia naapurimaastamme. Suomella ja Ruotsilla ei ole tarvetta samanlaiseen veden keräämiseen kuin Australiassa, joten Richardin mukaan swale "notkelmat" joihin kerätään vettä eivät ehkä ole se asia, johon täällä kannattaa kiinnittää huomionsa. Meitä täällä kiinnostaa kasvukauden pidentäminen, vuodenaikojen vaihtelun vaikutus viljelyyn ja keinot, joilla voidaan luoda kasveille parhaat edellytykset kukoistaa ja tuottaa satoa.

Livonsaaren yhteisökylän kartta
Kouluttajamme kertoi ruohon olevan jäävuorten kaltaista, siitäkin pinnalla näkyy vain 10 %. Ruoho on suunniteltu syötäväksi, mutta sille on tärkeää päästä tointumaan rauhassa. Keskustelimme siis aavikoitumisesta, siitä miten ruoho elää ja voiko permakulttuurista kestävää tilaa pyörittää ilman eläimiä.

Aloitetaan siis siitä ruohosta. Ensin ruoho kasvaa ja kukoistaa varastoiden samalla energiaa juuristoonsa, siihen 90 % joka on piilossa maan alla. Sitten eläin tulee ja syö sen tahi joku leikkaa sen. Ruoho ottaa tällöin juuristaan energiaa ja kasvattaa uuden maanpäällisen osan. Se uusi osa on makeaa ja ihanaa ja tulee laitumilla helpoimmin syödyksi. Tällöin tuo kasviparka nappaa taas juuristaan energiaa ja kasvattaa uuden maan päällisen osan, menettäen taas osan juuristostaan ja sen energiasta. Jos taas leikkaamme nurmen tai annamme jonkun popsia ruohon napaansa, joutuu kasviparka taas ponnistelemaan ja menettämään osan juuristostaan ja energiastaan. Tätä kun jatketaan tarpeeksi kauan saadaan koko kasvi tapettua.


Mikäli ruoho saa rauhassa tointua ja uusi kasvusto pääsee yhteyttämään ja vahvistamaan juuristonsa kuntoon, on laitumella taas vahva kasvusto odottamassa eläimiä tai leikkuria vierailulle. Vahvajuurinen ruoho sitoo maaperää, estää eroosiota ja tekee maaperälle hurjan joukon positiivisia asioita. Tämän vuoksi Richard suosittelee vahvasti laidunkiertoa, jotta kasvit saavat välissä palautua.

Kasvit kaipaavat ravintoa ja maaperä tietynlaista myöhintää, sellaista kevyttä jota eläinten jalat ja kanan pöllyttämiset sille tarjoavat. Laiduntaminen takaa molemmat; lannoituksen ja möyhinnän.

Kanatarha
Richard kumppaneineen pyörittää Ruotsissa permakulttuuritilaa, jonka yhtenä päätavoitteena ekologisuuden lisäksi on olla taloudellisesti elinvoimainen. Niinpä hän kertoi meille miten on saavuttanut lihakanoillaan taloudellisen vakauden ja kertoi miten he markkinoivat tuotteitaan. Hän kertoi pitämistään Excel-dokumenteista, joilla suunnittelee milloin mitäkin on tehtävä ja miten niiden avulla voi jaksottaa töitä ja saa selville koska mikin kasvi on valmis korjattavaksi. Jaksottamalla esimerkiksi kylvöjä, voi satokautta pidentää ja jakaa, niin ettei koko sato ole samaan aikaan valmis.

Livonsaaren koulu

Kurssilta jäi liuta asioita joihin täytyy tutustua paremmin, näihin kuuluu holistinen johtaminen, joukko hyviksi kehuttuja permakulttuuria käsitteleiä kirjoja ja Excelin ja karttojen hyödyntäminen omissa suunnitelmissa.

Richard Perkins

Ohessa kurssilla esitetty kaavio asioista jotka kannattaa huomioida tilaa hankkiessa tai nykyisellä tilalla. Osa asioista on pysyvämpiä, kuin osa. 

Pysyvimpiä ovat luonnollisesti ilmasto, maaston muodot, vesi ja niin edelleen.


Keskustelimme kurssilla Keyline desingistä, aiheesta joka vaatii itseltäni vielä rutkasti sulattelua. Suomeksi aiheesta on tehty video, jota katsomalla nuo korkeuskäyrät, vesien valuma-alueet ja muut selkenevät paremmin, kuin minun niitä selostaessa.



23.12.2015

Joulukoristeita pihalle


Meillä ei ole koskaan ollut joulukuusta sisällä. Siis joulupuu ei ole koskaan koristanut minun ja lapseni olohuonetta, lapsuudenkodissani sellainen oli ja vanhempani hankkivat sellaisen edelleen joka joulu tahoillaan. Meille ei alunperin tullut joulukuusta siksi, että se oli kallis. Se on se perimmäinen syy. Joulukuusi maksaa rahaa ja samoin tekevät sen koristeet.

Vietämme joulun aina muualla ja panostamme juhlaan siellä muualla. Kaikkina näinä vuosina olemme viettäneet yhden joulun meillä kotona, sen joulun josta kellekään ei ole jäänyt mielikuvaa. Ainoa vahva kuva tuosta joulusta on nappaamani kuva kaupanleivästä, jonka päällä oli joku jouluinen koristus. Niin, meillä oli joitain hyvin raskaita ja surullisia jouluja jotka osaltaan vaikuttavat edelleen tapaamme viettää joulua.


Aika myöden saimme joulurekvisiittaa, lapsi askarteli, saimme lahjoiksi ja äitini osti Ikean alennusmyynnistä kasan joulukoristeita meille. Yksi asia oli ja pysyi, ainoa joulupuumme oli lapsen tarhaikäisenä saama muovinen adventtikuusi.



Saamiamme joulupalloja ripustelimme verhonipsuista roikkumaan ikkunan eteen, sulloimme niitä valojen kanssa lasiastioihin ja lopulta siirsimme katsemme ulos.

Rivitaloassa asuessamme etupihallamme, katoksen alla, kasvoi ruukussa pensas. Siinä oven vieressä nököttäessään se oli aina silmissä ja esillä. Päätimme koristaa pensaan ja koska se omaan silmäämme oli soma jatkoimme tapaa. Kirkkaat ja mattaiset kultapallot ja latvaan sydän muistuttamaan mikä tässä maailmassa on tärkeää.


Tänä jouluna emme koristaneet pihaa. Pensas on siirretty jo torpan pihalle ja kotimme on muuton mylläämä. Ehkä ensi vuonna taas koristamme jossain piaa jouluksi.

4.11.2015

Kaalimaa Kekrinä



 Melko kokemattomana viljelijänä kirjaan tähän nyt ylös etteivät lokakuun alun pakkasen vieneet kaalejamme, vaan ne kukoistavat edelleen. Satoa on edelleen niin paljon, ettei se hupene omalla kulutuksella ja olemmekin kannustaneet läheisiämme hakemaan aina ohi mennessään itselleen tuoretta kaalia.

Alkukesästä kaalin lehdet tuntuivat liian pehmeiltä, herkiltä. Näin loppukaudesta tämäkin kaali jämäköityi ja muuttui "kaupankaalin" kaltaiseksi.

 

 Marraskuun ensimmäisenä kaalimaalla näytti siis tältä. Valokuvien todellisuus on ankeampi kuin luonnossa. Halloween viikonloppu oli meillä päin pilvinen ja olimme iltapäivästä liikkeellä. Värien kirjo oli latistunut, värikäs syksy tuntui muuntuneen harmaaksi ja kuolleeksi. Iltapäivän harmaat tunnit kuluivat liian nopeaan. Mutta pimeän koitettua meillä oli mustuus ja pimeydessä loistavat kipinät ja silloin kaikki kiire kaikkosi ja oli aikaa olla, tuijottaa tuleen ja antaa mielen levätä.


Lehtikaali Westland Autumn ja mustakaali Cavolo Nero Palmizio di Toscanan (Blumen) ja suunnitelmissa on laittaa ensi vuodeksikin kaalimaa, mutta lisätä kirjoa ainakin punaisella lehtikaalilla.

1.11.2015

Kekri




 Me juhlistimme Halloweenia aikaa sitten kokatessamme Tsajuihin hirmuisia herkkuja. Me juhlistimme Halloweenia liian aikaisin ja puolitekoisesti. Olimme kaksin ja hulluttelimme luomalla pöhköjä ruokia. Itse juhlan koitettua pakenimme torpalle. Syystöiden, remontin ja vintin tonkimisen lomassa grillasimme makkaraa ja kyyhkyä.

Kun ei ole pieniä lapsia tai bilehileluontoa on Halloweenissa ominta vain kurpitsan kaiverrus, hupsuja ruokia kokkaamme muulloinkin. Ominta on kekri, sadonkorjuun juhla. Meidän kekrimme ei ollut juhlava, se oli pikemminkin harras. Istuimme kahtena iltana grillin luona, katsoimme tuleen, lähetimme kipinäryöpyt mustuuteen.



Ja Pyhäinmiesten päivä, en osaa juhlia sitä. En osaa istua alas ja ajatella vainajia. Kerran vuoteen on liian vähän. Rakkaat kulkevat arjessa mukana, olivat he täällä tai tuonpuollimmaisessa.

Siinä me siis istuimme, tuleen tuijottaen. Puhuimme menneistä ja tulevista, mutta lähinnä tulevista. Kekrinä vaihtuu vuosi. Tähän tämä viljelykausi periaatteessa päättyi, vaikka vielä on lehtikaalia ja mustakaalia pelto pullollaan. Pian on aika suunnata tulevaan, laatia uudet suunnitelmat tulevalle vuodelle. Tämä oli kolmas muutosten syksy ja minulla on tunne, ettei tämä vielä tähän loppunut.



Ennen kuin uusi vuosi todenteolla alkaa, rauhoitun tuokion. Istahdan alas ja hetken aikaa nautin siitä tunteeesta, kun kaikki on vielä edessä.

28.10.2015

Halloween kurpitsa

halloween pumpkin

Nappasin ruokablogin puolelta muutaman kuvan viime syksyn Halloweenkurpitsastamme. Saimme taimen mieheni äidiltä, joka oli sen itse siemenestä kasvattanut. Lajike jäi meille epäselväksi. Perustimme kasvimaan jonne tuo taimi istutettiin. Kurpitsan taimi koki kovia raekuurossa ja juhannusta edeltävässä kylmyydessä, mutta kasvoi kuitenkin koettelemuksista huolimatta.

halloween pumpkin

Halloweenin lähestyessä mies nappasi kurpitsan, pienen teräväkärkisen juuresveitsen ja kynän ja ryhtyi luomaan. Ensiksi kurpitsa kaiverrettiin ontoksi ja kaikki syötäväksi kelpaava otettiin huolellisesti talteen. Sitten seurasi hetki, jolloin mies tuijotti kurpitsaa ja kurpitsa miestä.

halloween pumpkin

Tässä vaiheessa minut häädettiin keittiöstä ja mies vietti tuokion kynän ja veitsen kanssa ja sitten pääsinkin ihailemaan lopputulosta. Osa kurpitsasta on kaiverrettu läpi ja osasta kohtaa vain kurpitsan kuori on poistettu. Kuvia varten valaisimme kurpitsaa tuikuilla, taskulampulla ja kännykällä jossa oli taskulamppu appsi päällä. Juhlissa kurpitsaan ei kannata missään tapauksessa laittaa kynttilöitä, sillä kurpitsan lakki eli päälaki ei tykkää kynttiliden kuumuudesta ja ne muodostavat paloriskin. Toisekseen kynttilät eivät valaise kovin hyvin happiköyhää päätä, polla ei vaan säteile.

Halloween pumpkin

Yllä olevasta kuvasta selviää Ottomme valtaisa koko, sen alla on ihan mukavan kokoinen sikaripöytä. Valitettavasti emme hoksanneet mitata ja punnita Ottoa.

Kuvausten jälkeen luovutimme kurpitsalyhdyn lapsiperheeseen, joiden Halloween kemuissa se sai vielä nauttia huomiosta.

Kurpitsan taimi tuotti muitakin hedelmiä, yksi pääsi tarjoiluastiaksi sadonkorjuukeittoon

kurpitsakulho

Tämän vuoden kurpitsamme oli erilainen ja sen teosta on muutama sananen mainittu Tsajuissa.


21.10.2015

Perinnöksi


Facebookin uutisvirrassa oli tänään päivitys joka sai muistamaan miten me kaikki voisimme vielä viimeisenä tekonamme tehdä jotain sellaisen huomisen hyväksi, jota me toivomme jälkipolville. Voimme tuonpuoleisesta kurottaa kätemme ja tehdä vielä viimeisen teon hyviksi kokemiemme asioiden puolesta.

Perintö- ja lahjaverolaki, kertoo yhdistyksille testamentatun omaisuuden päätyvän puhtaana yhdistyksen tilille. Mikäli sydäntäsi lähellä on jokin asia; luonnonsuojelu, lapsi- ja vanhustyö tai jokin muu, voit muistaa sopivaa yhdistystä viimeisessä tahdossasi. Pienikin summa voi oikeissa käsissä saada suuria aikaan.



Muistelen jostain lukeneeni, että Suomen Kulttuurirahastoa muistetaan usein testamenteissa ja omien kokemusteni perusteella kyseisestä tahosta uskallan suositella sitä lahjoitusten saajaksi. Suomen Kulttuurirahasto rahoittaa monenlaisia projekteja, koulutuksia ja hankkeita. Lisäksi Suomen Kulttuurirahastolla on osaamista saatujen varojen käytöstä. 






18.10.2015

Aita haaveita

riukuaita

Kävin koneelta vanhoja kuvia läpi ja hoksasin nämä vuosia sitten napatut kuvat. Kuvan aita on saanut minut pysähtymään ja ihailemaan joka kerran kun olen sen ohittanut.

Harmaassa, patinoituneessa puussa on taikaa. Jos olisin tohtinut mennä lähemmäs nappaaman kuvan voisitte paremmin nähdä miten harmaa jäkälä valtaa aitaa pikkuhiljaa saaden sen entistä paremmin sointumaan ympäröivään luontoon.

harmaa aita

Olen aina haaveillut suuresta pihasta, paitsi niinä hetkinä kun koetan haaveilla aidoista realistisesti. Suuren pihapiirin aitaaminen tähän tapaan on liian työlästä ja arvokasta, mutta haluaisin aidata jotain tällaisella aidalla.

Surullista kyllä, tämä on vain yksi haaveideni aidoista. Mikäli saisin kaikki unelmieni haaveaidat, olisi tonttimme aidattu jokaikiseltä metriltä eritavalla :D

aidan rakenne

16.10.2015

Rantakäärme

rantakäärme
Natrix natrix - Rantakäärme

 Rantakäärmeen nähdessä on aina sama juttu, sitä odottaa kapoisen käärmeen pian loppuvan, mutta sitä näyttää tulevan aina vain lisää. Kyyhyn verrattuna nämä sulottaret ovat somia, ruoskamaisen ohuita. Tai kuten armas siippani ilmaisi, osa sukumme mökkisaaren käärmeistä on kuin sähköjohtoja, osa kuin kaapelijohtoja. Rantakäärmeiden liikehdintä on sulokkaampaa ja nopeampaa kuin punkeromman kyyn.


Rantakäärme

Saarellamme asuu käärmeitä, tällä hetkellä ainakin kaksi eri käärmettä jotka erotamme toisistan paksuudesta. Veikkaamme, että kanta on suurempi. Emme toivo asuinrakennuksiimme sisälle hiiriä, joten tämä luonnonmukainen hiirikannan harventaja sopii meille hyvin.

Vieraita varoitamme visusti säikyttämästä käärmeitä ja korostamme, ettei niitä saa häiritä. Pyydämme myös käärmeen kohdatessa pysähtymään hetkeksi ja silmäisemään, onko kyseessä todellakin rantakäärme. Emme me kyyllekään mitään tekisi, mutta osaisimme huomioida asian paljainvarpain polulla hypellessämme.

 Rantakäärme

Rantakäärme kaipaisi munintapaikakseen rannan lähelle lehtikompostia, lantakompostia tai vastaavaa lämmintä paikkaa. Naaraat munivat vain joka toinen vuosi, joten olisi mahtavaa jos muninta olisi onnistunut ja käärmekanta pysyisi vahvana.

Syyskesällä Helsingin palsta-alueella käydessämme hoksasimme erään kompostikasan päällä makoilemassa ainakin kolme somaa rantakäärmettä. Valitettavasti ne olivat arkoja ja aika ei riittänyt niiden odotteluun kameran kanssa.

Rantakäärme

Tarkoitus oli käydä mökillä talkoilemassa ja koota kasa lehtiä ihan käärmeiden pesäksi kevättä silmällä pitäen, mutta talkoot siirtyivät kevääseen. Nyt on koko pitkä talvi aikaa miettiä, minne voisin alkaa koota muninta kasaa. Niin ja suosututella muu porukka tämän hankkeen totettamiseen.

Rantakäärme

Rantakäärme on hyvä uimari ja syö hiirien ja myyrien lisäksi myös pikkukaloja ja muita vesistön eläimiä.

Kaikissa kuvissa esiintyy sama yksilö, kuvat on otettu kaukaa ja leikattu pienemmiksi. Aran käärmeen kuvaaminen oli haastavaa ja aikaa vievää.

Rantakäärme
Rantakäärmeet on rauhoitettu, niiden kanssa ei saa hieroa lähempää tuttavuutta.

14.10.2015

Permakulttuurista



Ihminen on mitä hän syö, älkäämme siis olko höttöjä, halpoja tai roskaa.

Tehotuotettu ruoka tuotetaan tehostetusti, siinä harvoin on sijaa ajatuksille luonnon monimuotoisuuden tukemisesta tai maan elinvoimaisena luonnollisesti säilyttämiselle. Pienemmällä mittakaavalla puuhastellessa noille seikoille voi taas antaa suuren arvon. Kun käytössä ei ole suuren mittakaavan välineitä, tilaa ja budjettia kannattaa asiaa tarkastella toisella tapaa.

Jos kaikki työ tehdään käsivoimin tulee viljelijälle hyvinkin äkkiä mieleen, miten asiat saisi hoidettua helpommin. Itse löysin muunmuassa tähän kysymykseen permakulttuurin. Kopioidessamme luonnon omia toimia, emme koeta toimia sitä vastaan vaan koetamme käyttää sen voimaa omiin tarkoitusperiimme luontoa vaurioittamatta.

Pääsiäinen 2015 Brick Lane, Lontoo
Parhaimmillaan permakulttuurisista ponnistuksistamme hyötyvät molemmat; luonto ja viljelijä. Voimme auttaa luontoa kukoistamaan monimuotoisena, tarjota lukuisille kasvi- ja eläinlajeille paikka kukoistaa. Yltäkylläisyyden on tarkoitus yltää satoon asti. Permakulttuuriseen puutarhaan kuuluu laaja lajien kirjo, joten yhden ollessa runsassatoinen ei haittaa vaikka toisesta sato jäisi saamatta. Vanha kansa jo tiesi tämän viisaaksi keinoksi; koskaan ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Aloitus tässä touhussa on se haastavin osuus. Pitäisi ottaa aikaa, istua alas ja huomioida. Huomioimisen jälkeen funtsitaan havaittuja asioita ja sitten taas palataan huomioimaan. Tätä jatketaan mieluusti vuoden ympäri, niin että jokainen vuodenaika tulee tarkasteltua. Huomioimisen ja funtsailun jälkeen vuoroon tulee suunnittelu; mitä halutaan ja mille aiottu alue on sovelias.

Toimeenpanovaihe muistuttaakin tavanomaista puutarhassa hääräämistä, touhotetaan aamusta iltaan, syödään miten sattuu, saadaan kaikki paikat multaan ja lopulta ollaan niin väsyneitä, että kaivataan apuvoimia saattamaan väsynyt viljelijä saunaan.

Jossain vaiheessa, joka odottaa meitä tulevaisuudessa, homma kuulemma muuttuu leppoisammaksi ja kiireet ajoittuvat lähinnä sadonkorjuu aikaan. Emme kuitenkaan ole vielä aikoihin siellä, vaan vasta alkumatkassa joten lupaan naputella lisää kun tässä matkan varrella viisastun.


Itse ruokansa kasvattamalla voi vaikuttaa siihen, mitä tarjoaa kehonsa polttoaineeksi. Itse kasvatettu ei aina ole edullista tai helppoa, mutta se on palkitsevaa. Ruoalla voi rakastaa.

6.10.2015

Alakulo


Luulin, että tämä hetki olisi ollut sopiva aloittaa blogi uudelleen. Näin itseni sieluni silmin istumassa sohvalla villasukat jalassa ja hörppimässä teetä samalla kun naputan konetta. Ajattelin, että tällä kertaa olen vahvempi ja reippaampi. Onhan tämä jo kolmas kerta kun lapsi lähtee talveksi ulkomaille. Ja tällä kertaa hän menee sivistyksen pariin, seudulle jossa kännykät ja netti toimivat.

Mutta ei, ei se ollut tälläkään kertaa helppoa. 
Erilaista kun aiemmilla kerroilla, mutta silti riipaisevan haikeaa.
Istun sohvalla, uhmakkaasti ilman villasukkia, kolpakko täynnä haaleaa vettä ja koetan naputtaa.
Minulla ei ole nyt yhtään sanaa kukille, sipuleille, rakkaista perunoista puhumattakaan.
Minulla on monta sanaa ikävälle.


Halusin antaa lapselleni juuret ja siivet.
Lapseni sai ainakin siivet.

Kanaemona mietin, miten siivet kantavat, miten ilmavirtaukset kohtelevat.


Olen onnellinen lapseni puolesta, se ei estä olemasta hitusen onneton ikävän vuoksi.
Alakulo, haikeus ja muuttavien lintujen huudot kirpeässä syysilmassa.
Tätä on syksy.