31.8.2014

The Welsh Valleys



Monelle mielikuvaan Walesista sekoittuu lampaiden ja hassun aksentin lisäksi paljon negatiivisia tunteita, oli kyse sitten englantilaisten (varmaan geeneissä kulkevan) lievä ylemmyydentunne naapuria kohtaan tai kauhistunut assosiaatio paikalliseen Jersey Shoreen. Mulle Atlantic College oli alusta alkaen ihan ykkösvaihtoehto, ja alussa juuri sijaintinsa takia. Rehellisesti sanottuna ei mulla koskaan aikasemmin ollut käynyt mielessäkään, että viettäisin joskus Walesissa pikavisiittiä pidempää aikaa, vaikka jo pienenä suunnittelin muuttoa Englantiin tai Skotlantiin. Nyt vuoden täällä vietettyäni oon kuitenkin täysin sitä mieltä, että tämä vihreä Englannin kyljessä roikkuva uloke on aivan ehdottoman aliarvostettu.

Yksi itäisimmistä laaksoista, Blaenavon.

Rikkaan kulttuurinsa ja luontonsa lisäksi Walesista löytyy kuitenkin myös köyhyyttä. Tilastojen valossa Wales laahaa häntäpäässä muuhun Britanniaan verrattuna melkein joka asiassa, oli kyse sitten työllistymisestä ja aurinkoisten päivien määrästä, ja tämä herättikin Social Justice -vapaaehtoistiedekunnan huomion tänä vuonna. Joka vuosi ykköset osallistuvat niin kutsuttuun Social Justice -konferenssiin, ja tänä vuonna aiheeksi on valittu köyhyys ja epätasa-arvo. Sen sijaan, että esimerkkejä kaivettaisiin kehistysmaista jostain kaukaa ja ulottumattomista, päätettiin tänä vuonna keskittyä siihen mitä nähdään täällä meidän ympärillä. Etelä-Walesissa on puolen tunnin matkan päässä toisistaan Cowbridge älyttömine rikkauksineen ja Barry, jossa on eniten teiniäitejä Euroopassa. Tämän lisäksi tunnin ajomatkan päässä ovat "the valleys", eli laaksot, joissa asuu eniten köyhiä koko Euroopassa. Tähän alueeseen ykköset pääsevät tutustumaan tämän vuoden konferenssin aikana, ja me kakkoset käytin pienellä porukalla kurkkaamassa mistä on kyse.

Mitäs me kaivostyöäiset.
Mira (Syyria), Marion (Kanada), Maria (Costa Rica), Helen (Kiina), Miryam (Venäjä), Reem (Libya/Italia), Kristine (Norja), Lilian (Hongkong). Kunnon UWC-porukka siis!
Vierailtiin kahden päivän aikana kahdessa eri laaksossa, joissa molemmissa tutustuttiin entiseen kaivoselämään. Kaivostyöläisyys nimittäin kukoisti näissä laaksoissa 1800-luvulta aina 1980-luvulle, ja tänä aikana nykyään niin moderni ja kotoisa Cardiff oli vain pieni ja suht merkityksetön satamakaupunki. Laaksot olivat valtavista tuloeroista huolimatta vaurasta aluetta, ja vaaralliset työolosuhteet eivät haitanneet lukuisia maahanmuuttajia, jotka saapuivat työn perässä. Tutustuimme ensimmäisiin työoloja ja työntekijöitä koskeviin lakeihin, ja seurasimme historiaa aina 80-luvun alkuun saakka. Tällöin Margaret Thatcherin hallitus päätti lakkauttaa kaivostoiminnan, ja edelleen väitellään, oliko kyse politiikasta vai taloudesta. Yksinkertaistettuna köyhyys Walesin laaksoissa juontaa siis juurensa kaivostoiminnan lakkauttamiseen, sillä vastaavaa yhtä tuottoisaa ja työllistävää elinkeinoa ei löydetty.



Oli todella mielenkiintoista päästä vähän matkustamaan Walesissa, ja jos joku sattuu täällä käymään, suosittelen tutustumaan ennakkoluulottomasti The Valleyseihin. Oppaina oli molemmissa museoiduissa kaivoksissa entinen kaivostyöläinen, joiden aksenteissa oli todellista paikallista fiilistä ja kokemuksissa mielenkiintoista ristiriitaisia tunteita.

"When they announced the closure, I nearly broke my heart."
"I don't miss the muck and filth, but I do miss the men."
"The sorriest thing that ever happened to me."
Lainauksia entisiltä kaivostyöläisiltä kaivosten sulkemiseen liittyen.

29.8.2014

Pembrokeshire: First Year Camp

Lupasin kuvia Pembrokeshiresta ykkösten leiriltä, eli täältä pesee. Tänä vuonna olin siis leirillä vetäjänä, eli viime vuotisen surffaamisen ja melomisen sijaan keskityin tanssimaan pöydillä, tiskaamaan ja nauttimaan suihkuista, jotka olivat ainakin 289174 kertaa meidän koulun suihkuja paremmat. Hauskaa oli, mutta tällaiselle jurolle suomalaiselle neljän päivän armoton small talk otti kyllä koville (miksi otinkin monen tunnin päikkäreitä, koska suihkujen lisäksi myös sängyt olivat hulppeat). Tutustuin kuitenkin moneen uuteen ihanaan, ja ykkösten lisäksi lähennyin myös monen kakkosvuotisen kanssa. Erittäin hyvä kokemus siis!

Matkalla Länsi-Walesiin. Lähdettiin AC:sta aamuseitsemältä, eli otin tämän varmaan juuri ennen kuin nukahdin. 
Muutaman tunnin matkan jälkeen oli aika syödä lounasta. Brittiläiseen tyyliin oletettiin, että voileipä, sipsipussi, omena, pillimehu ja keksipaketti takaavat runsaan ja tasapuolisen lounaan (voi apua), mutta onneksi päästiin sentään nauttimaan näistä herkuista Whitesands-rannalle. Tuulesta huolimatta ranta oli ihana, ja päätettiinkin ottaa ruokaperäset tuossa lämpimällä hiekalla. Ihan hyvä idea muuten, mutta löydän tuota hiekkaa edelleen joka paikasta...
Sitten itse leiripaikka. Oltiin siis tietynlaisella maatilalla, jota käytetään leirimajoituksena niin ryhmille kuin itsenäisille matkaajillekin. Meidän vetäjien vastuuna oli leikittää ykkösiä, eli Ninja, Hua!, Zipzapboing, Bang ja monta muuta tulivat osaksi sanavarastoamme.
Leiripaikka ei kenties ollut kaikkein kodikkain, mutta maisema ainakin oli komea. Oli muuten tosi kummallista nähdä pitkästä aikaa vettä ilman mitään rantaa horisontissa!
Me vetäjät saatiin kiertää aluetta ykkösten ollessa järjestetyissä aktiviteeteissa. Peltoa riitti!
Tää oli "the beach". Ei ehkä hiekkarantaa, mutta muutama uskaltautui uimaan kuitenkin!
Osa leirillä olleista kakkosista. Ihan huippuporukkaa.
Keskiviikkoillan ihan huikea leirinuotio. UWC-hengen mukaisesti perinteisten leirilaulujen sijaan tällä nuotiolla kuultiin kansallislauluja Armeniasta Zambiaan, ja tulihan sitä itsekin kidutettua kanssaleiriläisiä mun loistokkaalla lauluäänellä. Oi Maamme...
Suosittelen muuten tuota Pembrokeshiren aluetta Walesin-matkaajille. Peltojen, lampaiden, suolaveden ja sadepilvien ympäröimänä puhelinverkon ulottumattomissa saa todellisen Cymru-kokemuksen. Eikä ole walesilaisen aksentin voittanutta...

27.8.2014

Puoliksi tyhjä vai täynnä?

No, nyt se on täydempi kuin koskaan. Meidän kampus siis. Ykköset tulivat oikeesti jo puolitoista viikkoa sitten, ja tänä vuonna myös ensimmäistä pre-ib-oppilaat kurvasivat Main Gaten sisäpuolelle. En vieläkään osaa melkein kenenkään nimiä, ja törmään uusiin naamoihin monta kertaa päivässä, mutta onhan tässä vuosi aikaa.

Mainitsin aikasemmin, että asenteet ykkösiä kohtaan olivat aika ristiriitaisia, mutta mitä pidemmälle päästään, sitä ihanampia ja sulosempia ne on. Ollaan juteltu tästä aika paljon mun co-yearien kanssa, ja vaikka aina välillä haluttaisiin edelleen lähettää nää tulokkaat takaisin koteihinsa ja tuoda meidän omat kakkosvuotiset takaisin, on tähän vain totuttava. Muistan joskus jo ennen omaa UWC-hakuani lukeneeni jostain UWC-blogista, että aika täällä kuluu sykleissä, ja taidan vihdoin ymmärtää sen todellisen merkityksen. Yksi aikakausi on ohi, uusi alkoi, ja ainoa suunta on eteenpäin.

Tässä muutamia kuvia tuolta aurinkoiselta sunnuntailta, kun lähes 200 uutta AC:laista saapui tänne St Donat'sin linnaan.
POWYS UNITED WILL NEVER BE DEFEATED!
(Joo mulla on kattila ja lasta kädessä. Pidin kovaa ääntä.)
Entinen numero yksitoista, nykyään entistäkin mahtavampi Dorm 8.
Natasha (Libanon), minää, Sabina (Kiina), Hellie (Englanti/Thaimaa)
Lisää Powys-fiilistelyä. Lievää patrioottisuutta omaa taloa kohtaa ilmassa?
Minä, Tara (Wales/Ranska/USA), Giulia (Italia), Natasha, Hellie
Viime viikolla olin tiistaista perjantaihin leirinohjaajana Länsi-Walesisssa Pembrokeshiressa, mutta laittelen sieltä kuvia hieman myöhemmin. Sen jälkeen olen totta puhuen ollut tosi laiska, mutta koittanut  tehdä koulutöitä sekä järjestellä erinäisiä yliopistohakujuttuja (miten ironista; yhdistän yliopiston edelleen todella vahvasti aikuistumiseen, ja meidän koulun asettama eräpäivä mun UCAS-haulle on mun 18-vuotissyntymäpäivä...). Kiireisiä aikoja, ja uusi lukujärjestys ja pari uutta opettajaa vaativat totuttelemista. Palailen kuitenkin pian taas uusien kuvien kanssa!

13.8.2014

August Period

Uusi lukuvuosi alkoi tämän viikon alussa Helsingissä, ja mulla on vähän kummallinen olo. Oon nyt jo taas tottunut tähän Walesin-elämään, ja oikeasti nauttinut tästä August Periodin alusta. August Periodiksi kutsutaan meillä tätä aikaa, kun koululla on vaan kakkosvuotisia ja oppituntien sijaan tehdään vapaaehtoistöitä ja koulujuttuja. Hirveän kiireistä aikaa, mutta tänään käytiin ekaa kertaa vankilassa, ja voi jösses oli mielenkiintoista! Huomenna on koulutuksen toinen päivä, joten kertonen siitä lisää myöhemmin. 

Tässä muutamia kuvia sateisesta Walesista.

Mainitsin aikasemmin, että meidän huone vaihtui, ja että saatiin mukavampi näkymä ikkunasta. Tässä se nyt on! On vihreetä, kun sataa koko ajan. Ja noi kengät ostin neljällä punnalla Punaiselta ristiltä. Tykkään, mutta näissä keleissä mä jäätyisin noissa... Kesä lienee jo takana siis.
 
Ollaan ihan landella. Tää on pubimatkalta, eikä siellä oo puhelinverkkoa ollenkaan. Vain lampaita (joita on Walesissa melkein neljä kertaa sen verran kuin ihmisiä) ja peltoja.
Hengailua vanhassa tutussa Marcrossissa. Walesisahan on tää pubikulttuuri aika voimakas, ja mekin usein kävellään parin kilometrin päähän AC:n oppilaiden vakkaripubiin. Kyse ei siis ole armottomasta ryyppäämisestä, vaan hengailusta hyvässä seurassa. Ja Marcrossista saa myös maailan parasta sticky toffee puddingia!
Ihana Josephine ja elokuu. Siis äh. Olin jo niin tottunut aurinkoon, ja vaikkei täällä sada kovinkaan suuria määriä, täällä sataa usein. Minnekään ei kannata lähteä ilman sadetakkia.
Me eletään jännittäviä aikoja. Sunnuntaina ykkösvuotiset saapuvat ja kampus täyttyy taas. Meitä suomalaisia on tänä vuonna enemmän kuin vuosiin, koska mun ja yhden uuden suomalaisen opettajan lisäksi tänne tulee kaksi ykkösvuotista! Ihan huikeeta. Meidän taloon tulee myös tosi eksoottisia kansallisuuksia, eli odotan innolla näiden pikkusten (heh) tapaamista. Tästä yleisesti kasvavasta innosta huolimatta kampuksella on myös aika paljon ristiriitaisia tunteita. Moni kaipaa kakkosia, ja jopa vähän kammoksuu ajatusta siitä, miten paljon 180 uuden oppilaan saapuminen aiheuttaa. Kuulemma kaikki nämä sekaiset fiilikset ovat ihan tavallisia, ja menevät pian ohi, kunhan ykköset ehtivät saapua. Sitä odotellessa siis!

Olen tällä viikolla saanut vähän matkustella Walesissa, ja laittelen kuvia the Valleysista kunhan saan ne kännykästä! Kameraa en oikeestaan ole kantanut mukana, koska ollaan virallisesti oltu tekemässä koulujuttuja. Kuulemisiin!

8.8.2014

AC year two

Täällä sitä ollaan taas. Kampus on täynnä vehreää luontoa, lampaita ja karhunvatukoita, sekä tyhjyyttä. Me kakkosvuotiset tultiin tänne jo tällä viikolla, ja nyt odottelemme vaihtelevissa tunnelmissa ykkösvuotisia saapuvaksi ensi viikon sunnuntaina. Koulu on siis puoliksi tyhjä, ja jokaisen omien vapaaehtoistyö- ja koulukiireiden takia tavallista monta kertaa hiljaisempi.


Tulin Walesiin tiistaina. Lähtemiseen ei varmaan ikinä totu, tähän kummalliseen oloon, kun on kaksi kotia, ja aina on joku jota ikävöi. Kirjoitin matkustusfiiliksistä odotellessani vaihtolentoa Tukholmassa.

”Tukholma, Arlandan lentokenttä.

Tiistai 5.8.2014, kello 9.50 paikallista aikaa.

Niin sitä ollaan taas menossa. Sain halvat lennot SASilta, mutta valitettavasti tämä tarkoitti kolmen ja puolen tunnin vaihtoa Tukholmassa. Sinällään ei uskoisi, että Lontoo on niin lähellä, kun matkustan yli seitsemän tuntia yhteen suuntaan… ja sen jälkeen vielä muutaman tunnin bussissa Walesiin.

Olotila on tavattoman väsynyt (aamuviiden herätykset ei vaan oo mun juttu), tympääntynyt (käytin just kaiken Arlandan ilman wifin, kun luin ohjeet väärin), nälkäinen (kaikki maksaa niin paljon, etten ole vielä raaskinut ostaa ruokaa), mutta kuitenkin ihan hyväntuulinen. Suretti kovasti, kun kone nousi Helsinki-Vantaalta, mutta nyt olen tässä matkustamisesta johtuvassa limbossa, ei-missään, kahden maailman välissä. Oikeestaan pidän matkustamisesta, myös yksin, koska silloin saan ajatukset jotenkin paremmin kerättyä ja vältyn henkiseltä jetlagilta.Tänäänkin pyörin kaupoissa melkein tunnin (ei niitä kovin montaa ole, mutta kiersin ne moneen kertaan), puhuin ruotsia pitkästä aikaa ja nauroin ruotsalaisen passintarkastajan suomiaksentille. Tykkään lentokenttien rauhallisuudesta. Yritänkin nyt nauttia tästä, koska mulla on ihan hullu vuosi edessä. On niin akateemisia kuin sosiaalisiakin paineita, mutten jaksa keskittyä niihin nyt. Nyt on kurniva vatsa, ja pian hieman kevyempi lompakko, kun olen saanut ostettua jotain purtavaa.”


Tässä mä Stokiksessa. Oli tyhjää ja mukavaa. 
Miljoonien halien ja howareyouhowwasyoursummereiden jälkeen AC alkaa tuntua taas kodilta. Vaihdettiin huonetta käytävän toiselle puolelle, eli meillä on nyt nätimpi maisema. Jouduin myös luopumaan ikkunapaikasta, ja tässä kuvassa olen tuossa vasemmanpuoleisessa punkassa. Nää koulun lakanat on ihan karseat, mutta en ole vielä ehtinyt pestä mun sängynpäällistä, jolla istuin joskus nurtsilla, joten saanee nyt kelvata.



Tuo TARDIS on siis vaatekaappini ovessa. Ovi aukeaa niin, että heti astuessaan meidän huoneeseen näkee suoraan mun sänkyyn, ja koska me vietetään suurin osa siitä ajasta, joka ollaan omassa huoneessa, omilla sängyillä, kaipaan vähän lisää yksityisyyttä. Siksi aionkin pitää tuota vaatekaapin ovea vähän auki. Ainakin nyt on motivaatiota pitää vaatekaappi siistinä...


Täällä on yhtä kaunista kuin aina ennenkin. Kaikki tuntuu niin kummalliselta, koska tähän AC:n arkeen solahtaa takaisin niin nopeasti, ettei pää meinaa pysyä mukana. Pieniä muutoksia toki on, kuten esimerkiksi jälleen kerran uusi firma, joka vastaa koulun ruoista. Kouluruoka ei ole koskaan ollut näin hyvää: kaikki leivät leivotaan itse, hedelmiä on paljon enemmän, löytyy oliiveja ja siemeniä ja enemmän vaihtoehtoja. Positiivinen muutos siis. Tämän lisäksi nyt kun me ollaan kakkosvuotisia, saatiin me niin kutsutut "carrel units", eli opiskelutilat. Nyt mulla on ihana oma opiskelunurkka linnassa, ja totta puhuen tällä vauhdilla joudun varmaan muuttamaan sinne jo ennen syyslomaa... 

Koulujuttuja siis riittää, mutta niin riittää kaikenlaista muutakin. Tänään mulla on koko päivän valmennusta "safe guardingista" eli vapaaehtoistyöhön liittyvistä laiesta ja velvollisuuksista, sekä siitä, miten käyttäytyä ongelmatilanteessa. Sunnuntaina mennään paikallisiin "paralympialaisiin" avustajiksi (jes, viikonlopuksi on luvattu hurrikaani!), maanantai ja tiistai sujuvat kiertäen Walesia suunnitellen ykkösten syyskuista Social Justice Conferencea, ja keskiviikkona ja torstaina pääsen vankilaan. Heh, siis tosiaan pääsen vankilaan, koska siellä vietän tämän vuoden tehden vapaaehtoistöitä vankien lasten ja perheiden kanssa. Odotan ensi viikon koulutusta ihan innoissani!

Nyt onkin jo aika juosta takaisin linnaan ja palata tämänpäiväisen koulutuksen pariin. Ciao!

PS: Katsokaa mun vanhaa nurkkaa :( Niin surkean näköinen ihan tyhjänä.