27.1.2014

kuivin suin sua jännitän

Kuokin juhlissa. Saavun paikalle aveccina tai muutoin vain epämääräisesti. Hymyilen juhlakaluille, kohotan maljoja, koetan aina ilmaantua paikalle lahjuksen kanssa, jos se vain on mahdollista. Saatan kuokkia samoissa juhlissa vuodesta toiseen, niin että ihmiset alkavat uskoa minun kuuluvan kalustoon ja lopulta laittavat minulle ihan oman kutsun.

Nyt olen muutamana vuonna kuokkinut juhlissa, joihin usea sukuillallisillamme käyvä saa kutsun. Juhlat ovat aina fiinit, tunnelma on mitä parhain ja ihmiset suloisia. Keskustelu, joka alkoi ensimmäisissä juhlissa jatkuu sujuvasti seuraavana vuonna. Ensimmäisenä vuonna löysin juhlista stuertin, nyt toisena vuonna päätin saattaa minun ja kollegan tuttavuuden uudelle tasolle. Sovimme siellä juhlissa kuohuviinilasien yli lounastreffit.


On niin helppoa koettaa olla viehättävänä hiukset kammattuina, naama maalattuna ja jokin soma lenska päällä. Silloin voi kihertää, small talkata ja olla päivätodellisuudesta poikkeava. On eri asia kohdata toinen keskellä työpäivää, kun hiukset törröttävät pystyssä, silmät pyörivät villisti ja päässä vain humisee kaikki sinne juuri kaadettu tieto. Tietenkin sen toisen olisi voinut kohdata ennen kuin aivot törkätään ylikierroksille, mutta sehän olisi ollut tylsää.

Sovin tapaamisen ja odotin tapaamista kämmenet hioten. Ennen ruokiksen alkua maailmankaikkeus osoitti draamantajunsa soittamalla radiosta selvästi päihtyneen.


"ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin sua jännitän

paljastuuko etten oo hauska tyhjästä vain länkytän"



Mistä kaksi toisilleen vierasta puhuvat, kaksi joilla on yhteisiä tuttuja, joista toinen ei edes tunne tutustumispaikan isäntäväkeä kunnolla? Kepeästi sitten keskustelimme osakkeista, asuntokaupasta, kananmuna hyökkäyksestä ja koetimme hahmottaa kuinka paljon samoja henkilöitä tiedämme. Uskon paljastuneeni; en ollut hauska, länkytin paljon tyhjää ja jännitin, mutta tiedätkö, sillä ei ollut väliä. Meillä oli upea ruokatauko ja päätimme kohdata uudelleenkin.

Pikkujouluissa kuokkimassa 

Skumppa vaihtuu siis kivutta gefilus piimään, hienot hepenet arkitamineisiin ja keskustelu polveilee vapautuneemmin kuin täpötäydessä juhlahuoneistossa. Tarinan opetus lienee se, että kuokkiminen kannattaa, tutustuminen kannattaa ja kannattaa ottaa riski. Mitä menetettävää on?

1.1.2014

yksi kuudestakymmenestä


Vuosi vaihtui saman kaltaisella ohjelmalla kuin viimeksikin. Oli etkot Haagassa kera tuoremakkaran ja kuohuvan, oli juhlat joihin menin Paulan matkassa kuokkimaan.

Laitoin sinulle sitten viestiä Kurvista, sen viestin jossa pyysin olemaan varovainen. Tiedäthän minut, hätäilen kaikesta, luotan sinuun, mutta en niihin kaikkiin muihin liikenteessä olijoihin.

Meidän piti tavata Paulan kanssa eri kohdassa, aavistuksen aiemmin, mutta sattumien kautta päätimme tavata muutamaa hetkeä myöhemmin Kurvin ärrän luona. Lähdimme kipskalta talsimaan kohden Flemaria ja juhlapaikkaa, kun törmäsimme piritorin nurkilla niin tuttuun näkyyn; maassa retkottavaan ihmiseen. Tällä kertaa näky poikkesi totutusta, henkilön ympärillä oli sekalainen seurakunta, joka koostui parikymppsistä tytöistä ja aikuisesta pariskunnasta.

Pysähdyin, kysyin mitä oli tapahtunut. Olettamus oli selkenä mielessä; liikaa juhlamieltä ja nukkumatti yllätti. Vastaus oli surullisempi, läsnäolijat olivat nähneet pahoinpitelyn, jonka uhri nyt makasi maassa. Tytöt olivat kuulemma soittamassa lanssia ja kyttiä.

Tarkastin nuorukaisen hengityksen, koetin herätellä häntä. Takin läpi koetin tavoitella rystysilläni rintalastaansa. Kurkkasin henkkareistaan nimensä, ja koetin vahvalla äänellä käskeä häntä heräämään. En uskaltanut koskea hänen päähänsä, en kun kuulin potkujen osuneen siihen.

Nuorten naisten lanssin soitto ei ilmeisesti ollut menestyksekäs. Ikuisenvapunaukiolle on haastavaa saada joskus apua, jos ei ole napakka ja vaativa. Häkestä on joskus liian hankalaa saada apua, vaikka soittaisi vähemmän rankasta paikasta ja  olisi täysin selvinpäin. Pariskunnan mies päätti soittaa häkeen uudelleen saadakseen apua paikalle.

Löysin uhrin puhelimen ja ajattelin soittaa vanhemmilleen. Minä haluaisin tietää jos sinulle käy jotain. Nuorukaisen puheaika oli lopussa. Koetin soittaa omasta puhelimestani, mutta varattu numero ei vastannut ja kukaan ei koskaan soittanut takaisin. Kuinka pelottavia vieraat numerot voivatkaan olla?

Poliiseja ennen paikalle saapui nainen, joka esittäytyi ensihoitajaksi. Hän läimäytteli uhria vahvasti poskille, ravisteli päätä, nipisteli ja sai uhrin tajuihinsa. Minä en uskaltaisi kajota päähän, nostaa päähän potkittua ylös, pelkäisin liikaa niskavammaa, mutta minä en olekaan hoitoalalla.

Keräsin nuorukaisen kamppeet kasaan. Laitoin ne viereensä. Osoitin poliiseille ne jotka sanoivat nähneensä tapauksen ja jatkoin matkaani Paulan kanssa juhliin.



Helsingin poliisilla vuodenvaihde on ollut erittäin kiireinen. Illan ja yön aikana hälytyksiä kirjattiin yhteensä 444. Eniten poliisia työllistivät pahoinpitelyt, päihtyneet henkilöt ja ilkivalta. Pahoinpitelyjä poliisin tietoon tuli yön aikana yli 60. IL

Kuvat: Brick Lane 2/2013


Muutama huomio.

Ole varovainen verikontaktin kanssa, et halua veriteitse tarttuvia tauteja.

Herätellessäsi tajutonta tai humalikkoa ole varovainen, hän saattaa herätessään satuttaa sinua. Pahoinpitelyn uhri ei ehkä tajuihinsa palatessa tajua sinun olevan auttamassa, vaan saattaa erehtyä luulemaan sinua tekijäksi.

Soittaessasi Häkeen koeta olla selkeä ja jos todella koet tarvitsevasi paikalle apua tee kaikkesi sen saadaksesi paikalle. Tuo selkeästi tarpeesi esiin "tajuton pahoinpitelyn uhri, sai potkuja päähänsä".

Auttaessasi uhria pidä huoli omista tavaroistasi, et halua kenenkään keikkaavan tarkoituksella tai vahingossa omaisuuttasi.

*

Muutoin vuosi vaihtui tavanomaisesti, juoksin Torkkelinmäellä maassa räjähtävää rakettia pakoon, se oli upea, mutta en halua ilotulitteita kärventämään farkkujeni lahkeita. Matkalla metrolle joku randommies koetti liittyä seuraani. Mies puhui ranskaa, samoin juhlissa väki oli puhunut ranskaa ja minä vain kirosin vajavaista kielitaitoani.