8.3.2012

miina 2. el. miinaajien kasvien lehtiin kovertama ontelo, koverre. (sivistyssanakirja)

Supervitsikkäät metrosukkikset on kuvan pointti. En oikeasti uskaltanut liukua tuota kaidetta pitkin.


Olen Miina, äitini tytär (heh heh). Lupauduin toimimaan vierailevana kirjoittajana ja siksipä pienoinen esittely taitaa olla paikallaan.

Täytän ensi syksynä 16 vuotta (ikäkriisiä pukkaa). Yleensä olen kovin onnellinen, ja siksipä onkin hyvin todennäköistä nähdä minut hyvin muikea hymy kasvoillani. Vapaa-ajallani treenaan ja valmennan karatea, käyn erilaisilla kursseilla ranskan intensiivialkeista dancehalliin, toimin Amnesty Internationalin aktivistina ja palloilen ympäriinsä keikoilla ja kavereiden kanssa. Myös  Harry Potter-nörtteily ynnä muu enemmän tai vähemmän nolo on kivaa.

Kävin viime kesällä Prometheus-leirillä (suosittelen, kaikki Protulle!) ja olen siitä lähtien kantanut kaulassani ylpeästi protukorua ja hengaillut erinäisissä protuhäppenengeissä.Tälläkin hetkellä odotan viikonloppua innostuneen jännittyneenä, sillä ohjelmassa on Protun apuohjaajakoulutus.

Lempivärini on tumma liila, ja erityistaitoihini kuuluu kyky juoda litrakaupalla appelsiinimehua yhdessä illassa. Sukuni kesämökki on lempipaikkani, mutta armas kotini Helsinki ja superältsimakee Lontoo sijoittuvat listassani myös korkealle. Pidän kielistä ja lukemisesta, ja, oletettavasti äidiltä peritty, paha tapani on leikkiä materialistia aina kirjakaupoissa ja kirjastoissa (nimim. ostin eilen seitsemän kirjaa kirjaston poistohyllystä, vaikka tarkoituksenani oli lainata yksi).

Tunnollisena opiskelijana taidan nyt vastata ruotsin kirjan kutsuhuutoihin. Kuulemisiin!