23.9.2017

Syyslukemista lapselle

syksy kirjoja lapsille

Lapselle lukeminen kannattaa aina, siitä on tutkitusti paljon hyviä vaikutuksia. Lisäksi kirjoista voi löytää samankaltaista elämää, kuin mitä itse elää. Vertaiskokemukset omankaltaisesta elämästä saattavat olla tarpeen, jos lapsen elämä poikkeaa jollain tavoin siitä, miten hänen ympärillään eletään.

Ahkeran puutarhurin tai luonnossaliikkujan lapsi voi nauttia suunnattomasti havaitessaan, että juuri oman perheen kaltaisesta elämästä on kirjoitettu kirjoja. Kirjoja joissa juuri se oma arki on nostettu valokeilaan.

lastentietokirja
Miljan syksy

Löysin kolme syksyistä lastenkirjaa kirjastosta ja sain Johannalta lainaan yhden runokirjan. Ja voi että miten nautin. Eihän tuo pikkuinen vielä kaipaisi tämän kaltaisia kirjoja, vaatimattomammatkin kävisivät. Mutta tämä äiti kaipasi.

Väsyneille äitiaivoille lyhyet ja onnellisia tapahtumia sisältävät kirjat olivat juuri se, mitä kaipasin. Mieli lepäsi ja virkistyi näiden kirjojen parissa. Suosittelen kokeilemaan, nämä lastenkirjat ovat laadukkaita ja kestävät useamman lukukerran, kuin jotkut höttöiset aikuistenkirjat.

Ja mikä parasta, minulla oli jotain mistä jutella pihan vanhempien lasten kanssa heidän nähtyään minut kirjakasan kanssa.

taiteellinen lastenkirja
Kaikessa on itua siilin puutarhassa

Kaikessa on itua siilin puutarhassa, Marjo Nygård

Siilin puutarhasta kertova kirja on tämän vuoden julkaisu johon jokainen puutarhuri voi samaistua. Tarina alkaa kevätauringon myötä alkavalla taimikasvatuksella ja päättyy sadonkorjuujuhlaan. Suloinen kuvitus saa ansaitsemansa tilan ja tarina etenee reipasta vauhtia. Aukeamalla annetaan suurin tila mielenkiintoisia yksityiskohtia sisältäville kuville ja luettavaa per aukeama on melko vähän.

Siili käyttää oikeita puutarhanhoitoon liittyviä termejä, jotka avataan pienissä infolaatikoissa. Näin multapeukalotonkin lukija osaa kertoa kuulijalle mitä termit tarkoittavat.

Siilin puutarha on sympaattinen ja kaunis kirja, siitä jää hykerryttävän hyvä mieli.

luontoaiheinen lastenkirja
Närhen syksy

Närhen syksy, Kirsi Hutri, Tom Björklund

Närhen syksyssä tapahtumia havainnoidaan närhen kautta. Tämän kirjan kautta pääsee tunnelmoimaan sitä, millaista olisi olla lintu ja elää linnun elämää. Tietoruudut antavat runsaasti tietoja eri puista, linnuista ja eläimistä. Kirjan kuvistus on realistinen ja hyvin kaunis.

syksyinen lastenkirja
Miljan syksy

Miljan syksy, Reetta Niemelä, Leena Lumme

Miljan syksy on osa Miljan elämästä eri vuodenaikoina kertovaa sarjaa.  Tässäkin kirjassa Milja matkaa ukkinsa kanssa maalle. Leppoisa kerronta kuvaa lempeästi heidän touhuaan maalla. Kirjan tapahtumat ovat arkisia, mutta ne kuvataan tarkasti ja mielenkiintoisesti.

Milja-kirjat pullistelevat tietoa, ideoita, askarteluvinkkejä, niksejä ja reseptejä. Kirja onkin saanut Alfred Kordellin säätiöltä ja Suomen Tietokirjailijat ry:ltä apurahan. Kirjan kuvittaja puolestaan on saanut apurahan kuvitukseen Suomen Kulttuurirahastolta.

Miljan syksy on oikea kirja kaikille, jotka rakastavat arkea ja näkevät siinä seikkailuja ja suuria kokemuksia. Lisäksi kirja onnistuu antamaan äärettömän paljon tietoa omatoimisesta elämisestä. Meillä on omasta takaa sarjan muut osat ja suosittelen sarjaa lämpimästi kaikkien omatoimista elämää elävien lasten hyllyyn.

runokirja lapsille
Neulaspolku

Neulaspolku meidän lasten runot, eri kirjoittajia

Neulaspolku on julkaistu 2001 eli kyseessä ei ole tuore runokokoelma. Kirja sisältää miltein sata luontoaiheista runoa eri aikakausilta.  Kirjassa on runoja mm Kirsi Kunnakselta, Eino Leinolta, Aale Tynniltä, Juhani AholtaMarjatta Kurenniemeltä sekä ulkomaisilta runoilijoilta.

vesipuolukoiden ohje
Miljan syksy

Miksi lukea lapselle?


Tutkimusten mukaan 1-6 vuotiaille lapsille lukeminen kannattaa: jo 6 minuutin lukeminen vaikuttaa sykettä alentavasti ja lihasjännitystä vähentävästi. Lisäksi iltasatu lisää lapsen unta noin puolella tunnilla. Tämän lisäksi lukeminen kehittää lapsen empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Myös viestintä- ja keskittymiskyky paranee lukemalla. (lukukeskus)

Lukemalla lapselle ja tukemalla häntä lukuharrastuksen pariin, voi lapsesta samalla kasvattaa aktiivisemman ja tiedon janoisemman.

lastenrunokirja
Neulaspolku

Luin Miinalle, esikoiselle, erilaisia kirjoja. Hänen opittua itse lukemaan luimme samoja kirjoja. Ja kokoajan keskustelimme kirjoista, niiden tapahtumista ja ajatuksista joita ne meissä herättivät. Vaikka Miina on jo aikuinen käymme edelleen samanlaisia keskusteluja. Emme välttämättä lue samoja kirjoja, mutta keskustelemme edelleen kirjojen nostattamista ajatuksista.

Yhteisen lukuharrastuksen kautta olemme voineet paitsi käsitellä monia erilaisia asioita, myös nauttia hyvästä viihteestä. Keskustelujen lisäksi aivan parasta on ollut lukea kylki kyljessä, kumpikin omaa kirjaa. Kirjat ovat lähentäneet meitä monella eri tavalla.

Yhteisen mukavan harrastuksen lisäksi uskon Miinan hyötyneen lukuharrastuksestaan opiskeluissa. Hänestä kehittyi jo nuorena nopea lukija, joka kykeni omaksumaan kirjoitettua tietoa. Erilaisten tekstien lukeminen auttoi häntä oppimaan kielioppia, joka puolestaan auttoi häntä hänen opetellessa vieraita kieliä. Lisäksi uskon lukemisen kasvattavan kielentajua, josta puolestaan on hyötyä kun joutuu tuottamaan omaa tekstiä.


lastenkirja puutarhanhoito
Kaikessa on itua siilin puutarhassa


Mistä itse pidin näissä kirjoissa?

Minuun vetosi kirjojen esteettisyys. Aikuisten kirjojen jälkeen lastenkirjojen värikylläinen maailma hivelee silmiä. Jokainen näistä neljästä kirjasta oli kuvitettu omalla, kauniilla tavallaan. Siilin puutarhan rehevät värit ja Närhen syksyn realistiset kuvat olivat kumpikin mieleeni.

Kaikki kolme kertomuksen sisältävää kirjaa olivat tietokirjoja. Niissä tieto oli tuotu eri tavalla esille. Närhen syksyssä ja Siilin puutarhassa oli erillisiä tietolaatikoita, kun taas Miljan syksyssä tieto oli ujutettu itse tarinaan. 

Neulaspolun runoista oli mahdotonta olla pitämättä, niin moni mieleiseni ruonoilijan tuotoksia on koottu kirjaan. Ja ystävättäreni minulle lukema Puutarhurin laulu kuvaa niin osuvasti puutarhurin elämää, että sitä kuuntelee hymy huulilla.



lastenkirja syksy
Neulaspolku
Tämä kirjoitus on osa Blogisisarten #tervetuloasyksy postauksia. Eilen Minttu kertoi omassa #tervetuloasyksy postauksessaan mitä hänen syksyn ämpärilistassaan on ja huomenna Kati jakaa jonkun käsityöaiheisen kirjoituksen.

16.9.2017

Kivikiilojen käyttö

kiven halkaisu kivikiiloilla

Pääsimme testaamaan kivikiiloja, kun meitä pyydettiin halkaisemaan hankalassa paikassa oleva kivi.

Kivikiilojen käyttö lyhyesti

  • Kaiva kivi reunoja myöten esille
  • Poraa kiveen reiät poravasaralla
  • Aseta kiilat reikiin
  • Kiristä kiiloja vasaralla, kunnes kivi halkeaa

Hanki 16 milliset kivikiilat ja kiviporavasaranterät. Kaiva kivi reunoja myöten esille, muuten maa estää kiveä halkeamasta. Poraa poravasaralla n. 10 cm välein 10-15 cm syviä reikiä, siihen suuntaan kuin haluat kiven halkeavan. Aseta sen jälkeen kiilat reikiin. Kiristä kiilat vasaralla eli vasaroi kiiloja vuorotellen syvemmälle. Kiven halkeamisen kuulee ennen varsinaista halkeamista, kun vasaran lyönneistä alkaa kuulua kimakampi ääni. Äänen muututtua tarvitaan enää muutama lyönti, jonka jälkeen vasaroinnin voi lopettaa ja odottaa kiven halkeamista.


Huomioita kiilojen käyttöön


Nurmikosta pilkottavat kivet yms luonnon kivet vaikea saada halkeamaan haluttuun suuntaan, koska niissä on usein valmiiksi halkeamia.

Kivikiiloilla voi koettaa napata nurmikosta pilkottavasta kivestä osa pois. Tällöin ei tarvita etanadynamiittia tai räjäyttäjää, vaan homma hoituu omin avuin.

kivikiiloilla kiven halkaisu

Kuvissa oleva kivi halkaistiin ja palat siirrettiin riihen seinustalle. Nykyisin kivenmurikat palvelevat penkin jalkoina. Poravasaran saimme lainattua tutuilta ja pian saatamme joutua lainaamaan sen uudelleen ja kaivamaan kivikiilat esille.

9.9.2017

Kokemus tolppakengistä


Tontillamme kasvoi puu, joka oli vuosia aiemmin kuollut pystyyn ja uhmannut siitä lähtien myrskyjä. Syksyisen Kiira-myrskyn kaadettua seudullamme puita päätimme kaataa puuvanhuksen. Tämä puu olisi kaatuessaan uhannut rakennuksia, sähkölankoja ja ohikulkijoita joten emme voineet ottaa riskiä sen kaatumisesta.

Odotimme kaatohankkeen kanssa Miinan kesätöiden päättymistä ulkomailla ja hänen Suomenlomaansa. Halusimme tarjota hänelle ja hänen brittivieraalleen elämyksen. Miina oli aiemmin kesällä käynyt vieraan kanssa aikuisten kiipeilypuistossa, jossa ihmiset kiipeilevät erilaisia puihin rakennettuja ratoja pitkin. Tämä jatkoi samaa teemaa, vaikeusaste vain koveni.

Kaj sai kaveriltaan lainattua tolppakengät, joiden avulla kipuaminen kuuseen kävi joutuin. Tai siis niin ajattelin kaikkien Kajn kertomien tarinoiden perusteella. Hän on kivunnut tolppakengillä puuhun jos toiseen ja vyöllä on välillä roikkunut käynnissä oleva moottorisaha tuomassa lisähaastetta.



 Nopeasti kävi ilmi, ettei tolppakengillä kavuta puuhun nopsaan. Ensinnäkin kuuset ovat hyvin oksaisia ja turvallisin tapa kiivetä puuhun on olla irrottamatta turvaköyttä. Tämä puolestaan vaati oksien pois sahaamista. Tällä kertaa homma tehtiin perinteisesti käsisahalla.


Tässä vaiheessa katsojat katsoivat touhua ymmärtämättä miten rankkaa pelkästää tolppakenkillä seisominen on. Homma näytti helpolta ja kevyeltä. Aikanaan Kaj pääsi tarpeeksi korkealle sitoakseen puuhun kaatoköyden ja laskeutui alas.

Seuraavaksi puimme nuoret vuoronperään työhaalareihin ja vyötimme heille turvavyön vyötäisille ja tolppakengät jalkoihin. Kumpikin sai vuorollaan todeta, että kovaksi kuivunut puu on kovaa. Tolppakenkien piikit eivät todellakaan uponneet puuhun helpolla. Pelkästään tolppakengillä puussa seisominen vaati koko kropalta työtä.

Nuoret selviytyivät kiipeämisestä hyvin, mutta molemmille valkeni, ettei kyseessä ole helppo ja mukava tapa päästä korkeammalle. Tolppakengät ovat tottumattomalle haastavat käyttää ja turvaköysi paljon turvattomampi, kuin kiipeilypuistossa.



Loppu puunkaato meni simppelisti; vedimme Miinan kanssa samaa köyttä kirjaimellisesti Kajn sahatessa puun katki. Puu kaatui sinne minne piti ja siitä tehtiin pitkiä tukkeja tulevia rakennushankkeita varten. Vieras auttoi Kajta raahaamaan pitkät tukit tukkisaksien kanssa pinoon. Miina kantoi ne lyhyemmät, paksut ja painavat tyvipään palat pinoon.


Ihana rakas jääräpää tyttäreni oli viettänyt töiden vuoksi aiemmat kaksi kuukautta tekemättä mitään liikunnallista. Likka sitten luuli tukkien painavuuden syyn olevan huonokunto, eikä edes harkinnut niiden olevan oikeasti raskaita. Onneksi tekniikka, sisu ja peräänantamattomuus sekä hyvä tuuri estivät mitään vahinkoja tapahtumasta.

Loppujen lopuksi urakka oli nopea porukalla. Harmi, että nuoret asuvat niin kaukana, sillä tuolla nuoruuden innolla ja voimalla remonttimme etenisi aivan eri vauhdilla.


Ja viimeisenä vinkkinä, köyttä on mukavampi vetää, jos siinä on kapula, josta pitää kiinni. Tämä rikki mennyt talouspaperirullateline oli mainio apuväline aiemmassa kaatourakassa.

6.9.2017

Syysvaatteita kirpputorilta


Tavaroiden vieminen kierrätykseen on vain yksi osa kierrättämistä. Toinen osa on tavaroiden hankkiminen kierrätettyinä. Olemme saaneet tai ostaneet käytettyinä kaikki vauvan vaatteet. Tai jos ollaan rehellisiä, niin muutama poikkeus on: Yksi body, kahdet kestovaippojen kanssa käytettävät villahousut, lahjakortin lunastus ja olikohan vielä muuta?

Me hankimme vauvalle kaiken mahdollisen kierrätettynä, vaunuista syöttötuoliin. Ja tämä on ollut helppoa, sillä lähipiirissä on ollut sopivan ikäisiä lapsia, joilta on jäänyt vaatteita yli. Meiltä vaatteet ovat jatkaneet matkaansa seuraaviin koteihin tai palautuneet takaisin alkuperäisiin koteihinsa.

Vaatteita ja tavaroita on tähän asti tarjottu meille ja olemme päässeet niiden suhteen helpolla. Nyt ensimmäistä kertaa kerkesin kaipaamaan asioita, joita meillä ei ollut. Viileä loppukesä vai pitäisikö tätä kutsua jo alkusyksyksi, on pakottanut miettimään pikkuisen vaatevarastoa uudella tavalla.

Pikainen pyörähdys Marskin muksujen kirpputorilla ei juurikaan keventänyt kukkaroa, mutta saimme ensi hätään syysvarusteita. Rukkaset kahdessa eri paksuudessa, töppöset (eri kuin kuvassa), tarranauhalla varustetun kaulurin, villaneuleen ja pehmokirjan. Kaikki tulivat tarpeeseen.


Pikkuinen ei enää ole niin pikkuinen, vaan hän haluaa touhuta. Tällä hetkellä suurta huvia on istua omalla istuinalustalla ja repiä nurmikkoa tai kaivella hiekkaa. Samalla saatetaan ohimennen maistella omat varpaat, niin että sukat kastuvat. Tai sitten ne sukat kiskotaan irti. Iltaisin alkaa olla jo viileää, joten tarvitsimme hänelle jalkoihin töppöset ja pian on tumppujen aika.


Silloin kun pieni ei touhua maassa tai tyydy leikkimään rattaissa on hän tiiviisti menossa mukana. Kantorepussa on lämmin, kun kantajan keho lämmittää. Mutta repussa ei enää voi olla kesäisen kevein vaattein, vaan jalat, kädet ja pää pitää jo vaatettaa syystuulia vastaan.


Vaikka joudumme hankkimaan osan syys- ja talvivaatteista itse, niin olen äärimmäisen tyytyväinen saatuamme ystävältä seuraavan koon ihanasta merinovillahaalarista, jota rakastin viime kevään. Ruskovillan ihanuus suojaa pikkuista tänäkin talvena.


Tämä on oikeastaan jännittävää. Nyt kun pian emme saa vaatekasseja tutuilta, niin alamme itse valitsemaan pienelle vaatteita. Pian hän pukeutuu meidän makumme mukaan. Paljonkohan hänen tyylinsä tulee muuttumaan? Onneksi pian koittaa aika, jolloin hän itse osaa kertoa mitä haluaa päälleen pukea ja pääsemme taas valinnan vaikeudesta ;)

Nyt vastaanotan mieluusti tiedot Helsingin parhaista lastenvaatekirppareista. Emme kaipaa välttämättä merkkivaatteita, myöskään epämääräiset postimyyntivaatteet tai keinomateriaalit eivät ole juttumme. Mistä löytäisimme etsimämme?