24.2.2018

Muistoissa etupihan tomaattitarha


Tervetuloa kurkistamaan muistojeni tomaattikesiin, aikaan jolloin tomaatit kasvoivat heti keittiön ikkunan takana. Siihen aikakauteen jolloin pensaat notkuivat tomaattien painon alla. Tule seuraamaan, kaihoisia muisteluita maailman parhaasta paikkasta kasvattaa tomaatteja, paikasta joka ei enää ole käytössäni.


Asuin aiemmin rivitalossa, jonka etupihalla sain kasvatettua mukavan määrän ruokaa. Etupiha oli pieni, muutamia laattoja ja sitten olikin taloyhtiön norjanangervo. Tila oli kuitenkin tarpeeksi suuri pienelle viljelmälle.

Etupihan yksi parhaita puolia oli sen suunta aamuaurinkoon, tomaatit saivat nauttia heti aamusta auringon lämmöstä. Pihan toinen loistava puoli oli se, että se sijaitsi itseasiassa asunnon yläkerran alapuolella. Vaikka kyseinen ratkaisu teki alakerrasta hämyisän, oli se tomaattien mieleen. Tomaatit kasvoivat laatikossaan katon alla ja nurkassa. Paikkaan ei päässyt tuulet puhaltelemaan ja nurkkaus oli lämmin.


Monesti seisoin keittiössä aamukahvimuki kourassani ja silmäilin ulos etsien samalla kypsiä tomaatteja. Voin sanoa, ettei mikään vedä vertoja yön jäljiltä hitusen viileiden, mutta pinnalta aamuauringon lämmittämille tomaateille. Rohmusin taskut täyteen tomaatteja ja lähdin onnellisena töihin. Päivä ei voi alkaa huonosti, jos se alkaa muutamalla kourallisella makeita tomaatteja.


Alkuun me emme juurikaan olleet käyttäneet etupihaa, sama tilanne oli monella naapurilla. Etupihan pienuuden vuoksi se ei oikein houkutellut oleskelemaan. Asia muuttui, kun sinne laittoi kasveja. Silloin oli hyvä syy oleskella etupihalla, vaihtaa naapureiden kanssa kuulumisia. Istua rappusilla ja siemailla teetä samalla kun kilpikonna laidunsi minimaalisen pientä nurmilänttiä.

Vaikka naapureilla oli etupihallaan tavanomaisempia koristekasveja ja koriste-esineitä, emme koskaan saaneet osaksemme negatiivista huomiota. Päinvastoin, naapurit olivat ihanan kannustavia ja uteliaita pienen kaupunkiviljelmämme suhteen. Moni pysähtyi seuraksi juttelemaan.

Oman kokemuksen kautta uskon erilaisten viljelmien luovan helposti yhteisöllisyyttä. Ruoasta ja säästä löytyy helposti sananen sanottavaksi ja aihe kepeään keskusteluun. Ja kun naapurit tulevat tutuiksi, niin sitten on paljon helpompi pyytää heitä viemään pois osa oman luumupuun ylituotannosta tai auttamaan lumitöissä.



Vaikka näistä ajoista ei ole mitenkään tavattoman kauan, näyttäytyvät ne muistoissani lapsuuden kesien kaltaisina; aurinko paistoi aina ja kaikki sujui leikiten. Oikeasti en hörppinyt kovinkaan montaa kupillista teetä tai kahvia etupihalla. Silti nuo kerrat tuntuvat syöpyneen mieleen ikimuistoisina.

Muistoissani tomaattien sato oli yltäkylläinen ja näin se vaikuttaa olevan kuvienkin mukaan. Toinen toistaan herkullisempia lajikkeita tuottamassa satoa koko pitkän kasvukauden ajan. 

Nämä tomaattikesät olivat kesiä jolloin olimme esikoisen, Miinan, kanssa kaksin. Ne olivat kesiä ennen kuin hän muutti pois kotoa Walesiin. Ne olivat kesiä, jolloin elämän pahimmat kuohut olivat jääneet taakse ja olimme suvantovaiheessa. Olimme uupuneita elämän kurimuksen höykytettyä meitä ja olimme oppineet pysähtymään arkisiin hetkiin olemaan onnellisia.

Rakastan nykyisyyttä, Miina on Englannissa, kilpikonna uudessa kodissaan. Minulla on mies, vauva ja tupa. En vaihtaisi nykyisyyttä pois. Mutta joskus on hyvä pysähtyä muistoissa hetkiin, jolloin meitä oli vain minä, tytär, kilpikonna ja tertuittain tomaatteja.

Muisti on kumma. Katseltuani näitä kuvia tätä kirjoitusta tehdessäni näyttäytyvät nuo vuodet idyllisinä, onnellisina ja seesteisinä. Tiedän, ettei se ihan niin mennyt. Mutta katselen kuvia kauemmin, työnnän muita muistoja kauemmas, kunnes ne hiipuvat ja haalistuvat. Näin haluan muistaa nuo vuodet, onnellisina, satoisina ja lempeinä. Olen onnellinen, että kuvasin tomaatteja näin paljon, ne auttavat minua vahvistamaan kaikkia niitä lukuisia ihania muistoja.



Tiedättekö, miten kamalasti kaipaan näitä aikoja, kun tomaattien kasvatus sujui kuin itsestään? Joskus aprikoin käytinkö kaiken tomaattionneni tuolloin. Luen haikeudella silloisia kirjoituksiani.


Tältä se silloin näytti; oven vieressä tontun luona kasvoi mustassa ruukussa koristepensas, sen vieressä valkoisessa altakasteluruukussa kiemursi papu itse tehdyn tuen varassa. Penkillä oli ruukuissa yrttejä, maassa yhdessä ruukussa taisi olla mansikkaa. Sinisessä ämpärissä kasvoi perunaa ja valkoisessa istutuslaatikossa kukoista tomaattit ja basilika. Oikealla, miltein angervon alle jääneenä, näkyy kesäkurpitsa.



Mikäli etsit tietoa tomaattien kasvattamisesta, suosittelen kurkistamaan kirjoitukseni Sonja Lumpeen luennolta, siitä saa hyvät vinkit miten toimia tomaattien kanssa. Jos kaipaan enemmän tietoa, suosittelen hänen kirjaansa aiheesta.

21.2.2018

Kuivausteline patteriin


Patteriin kiinnitettävä kuivausteline toimii paitsi alkuperäisessä tarkoituksessaan vaippojen kuivauksessa, mutta se osoittautui myös loistavaksi kuivaustelineeksi lasten ulkokamppeille.



Kuivaustelineen piikkeihin saa hanskat, pipot, sukat ja kaikki muut pienet vaatteet hyvin kuivumaan. Ja onneksi patteri on näillä keleillä kokoajan lämmin. Vaatteet kuivuvat nopsaan ja seuraavaa ulkoilua ei tarvitse lykätä kauemmas märkien varusteiden vuoksi.


Kuivaustelineen mitat ja tarkemmat kuvat löytyvät alkuperäisestä kirjoituksesta.




17.2.2018

Aktivointiseinä vauvalle



Pikkuinen sai joululahjaksi Kaj:n tekemän aktivointiseinän eli seinään kiinnitettävän lelun. Vanhaan työpöydän kansilevyyn on ruuvattu erilaisia vetimiä, salpoja ja hakoja pienen riemuksi. Ja koko komeuden kruunaa oikea ruori.

Ruori vaati enemmän työtä, sille tehtiin akseli sorvin avulla.

Aktivointiseinän tarvikkeet


  • leveä ja tukeva puulevy
  • ruori
  • erilaisia laatikon vetimiä
  • rengaslevy lenkillä (veneilytarvike)
  • salpa
  • haka
  • turvaketju
  • peili
  • magneetti laatikko
  • metallilevy, johon magneetti kiinnittyy
Koko komeus kiinnitettiin eteisen seinään proppaamalla se tukevasti kiinni.

Tämä lelu on koottu tarvikkeista, joita ei ole tarkoitettu vauvoille. Tässä lelussa on siis riskinsä, tähän voi mahdollisesti jäädä kiinni, ruori voi pyöriä liian vinhasti ja peili on pelkällä teipillä kiinni. Tämän vuoksi valvomme leikkihetkiä.

Ehkä juuri lelun mahdollisen vaarallisuuden vuoksi lapsi rakastaa sitä. Tämä ei ole söpö ja muovinen, vaan tässä on vinkeitä osia jotka tulevat myöhemmin muualle ihan oikeaan käyttöön. Vauva menee lelulle ensimmäisenä aamulla ja piipahtaa leikkimässä sen kanssa lukuisia kertoja päivän mittaan. Ja suosio pysyi kovana ensimmäiset kuukaudet, mutta näin yli vuoden ikäiselle seinää täytyy pian tuunata haastavammaksi.

Aktivointiseinä ja sillä leikkivä vauva näkyvät tällä alle minuutin mittaisella videolla, suosittelen kurkkaamaan :)


11.2.2018

112- Päivä


Helmikuun yhdestoista päivä vietetään 112-päivää, jonka tarkoituksena on parantaa tapaturmien ja vahinkojen ehkäisyä. Tänä nimenomaisena päivänä on hyvä vaihtaa palovaroittimeen patterit ja pyyhkiä siitä pölyt.

Pöly saattaa haitata palovaroittimen toimintaa. Palovaroitin, joka on yli 7 vuotta vanha, tulisi suositusten mukaan uusia.

Vain toimiva palovaroitin pelastaa ihmishenkiä, antamalla heille aikaa sammuttaa palon tai poistumaan paikalta.

Itse todistin sähköpaloa mikroaaltouunissa syksyllä 2016. Kirjoituksessa on ohjeet, miten varautua sähköpalon mahdollisuuteen.

Turvallisia hetkiä!